maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tiistain tukeva:Eräs esipunkin kulmakivistä

Paremmin taiteilijanimellä Iggy Pop tunnettu James Osterberg perusti kaikkien aikojen keskeisimpiin esipunkytyeisiin lukeutuvan The Stoogesin Ann Aborissa, Michiganissa vuonna 1967. Teini-iässään hän oli hoitanut rumpalin vakanssia useammassa yhtyeessä, joista mainittakoon The Iguanas ja The Prime Movers. Matkallaan Chicagoon James tapasi Sam Lay-nimisen bluesrumpalin. Perinteisen bluesin soittaminen ei häntä kuitenkaan inspiroitunut, vaan tavoitteenaan oli kehittää täysin uudentyyppistä bluesia soittava kokoonpano. Mukaan tulivat Ashetonin veljekset, kitaristi Ron ja rumpali Scott sekä kaksikon basistiystävä Dave Alexander. Vokalistin tehtävistä huolehtinut Osterberg ryhtyi käyttämään nimeä Iggy Pop todennettuaan MC 5:n konsertin Ann Aborissa. The Stoogesin oma debyyttikeikka ajoittui vuoden 1967 Halloweeniin State Streetillä. Seuraava keikka oli vuorossa vuoden 1968 tammikuussa. Alkuvaiheessaan, jolloin yhtye käytti nimeä Psychedelic Stooges, se teki yhteiskeikkoja MC 5:n kanssa. Stoogesin varhaisessa musiikillisessa ilmaisussa oli runsaammin vaikutteita avant gardesta kuin punkrockista. Yhtyeen raa'at, energiset ja suorastaan primitiiviset live-esiintymiset saavuttivat ansaitsemaansa huomiota ja se solmi levytyssopimuksen Elektra Recordsin kanssa samaan aikaan MC 5:n kanssa. Stoogesin vuonna 1969 ilmestynyt debyyttialbumi ei ilmestyessään saavuttanut erityisen suurta menestystä eikä positiivisia arvioita. Legendan mukaan albumin kakkospuolen materiaali kirjoitettiin levytystä edeltävänä iltana. Albumilla on silti kiistaton pioneeriasemansa ja sen keskeisiin klassikkokappaleisiin lukeutuvat I Wanna Be Your Dog, No Fun sekä 1969. Seuraavana vuonna ilmestyneeseen kakkospitkäsoitto Fun Houseen ehdittäessä yhtyeen kokoonpano oli täydentynyt saksofonisti Steve McKayllä. Fun Housen on yleisesti todettu vanginneen Stoogesin live-esiintymisten intensiteetin levylle parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka studioalbumi kyseessä onkin. Kappaleaarteistostaan mainittakoon ensialkuun 1970 ja TV Eye. Stoogesin keikasta Cincinnatin Popfestivaaleilla kyseisen vuoden kesäkuussa on taltioitu arvokasta television lähettämää todistusaineistoa. Stoogesin kokoonpano täydentyi tässä vaiheessa kakkoskitaristi James Williamsonilla.

Ron Ashetonia lukuun ottamatta yhtyeen jäsenet olivat kehittäneet itselleen heroiiniriippuvuuden. Elektra Records pudotti Stoogesin palkkalistoiltaan ja yhtye vietti monta kuukautta hiljaiseloa. Iggy tapasi David Bowien syyskuussa 1971 ja kaksikko ystävystyi. Bowie toi Popin ja Williamsonin Englantiin ja järjesti uuden levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Nimellä Iggy & The Stooges levytetty, vuonna 1973 ilmestynyt ja David Bowien tuottama pitkäsoitto Raw Power on eräs varhaisen punkrockin kiistattomista merkkipaaluista kohokohtinaan nimikappale sekä Search and Destroy. Useita kuukausia kestänyt keikkailu albumin tiimoilta alkoi kyseisen vuoden helmikuussa ja line upia täydensivät pianistit Bob Sheff ja Scott Thurston. Yhtye teki myös Detroit Rehearsal Tapesin nimellä tunnetuksi tulleita äänityksiä, jotka sisälsivät myös uutta, neljännelle ja julkaisematta jääneelle pitkäsoitolle kaavailtua tuotantoa. Columbia hylkäsi Stoogesin pian Raw Powerin julkaisun jälkeen ja yhtye hajosi helmikuussa 1974. Iggy Pop lanseerasi merkittävän soolouran, jonka kulmakivistä mainittakoon pitkäsoitot Lust for Life sekä Brick by Brick. Iggyn, Steve McKayn ja Ashetonin veljekset käsittävän Stoogesin paluuta saatiin odottaa vuoteen 2003. Detroitin paluukeikka julkaistiin dvd:nä nimellä Live in Detroit. Vuosina 2003-2008 yhtye keikkaili ahkerasti ympäri maailmaaa ja vuonna 2007 ilmestyi uudesta tuotannosta koostunut pitkäsoitto The Weirdness. Jo kahta vuotta aikaisemmin Elektra ja Rhino olivat julkaisseet tuplaversiot Stoogesin kahdesta ensimmäisestä pitkäsoitosta. Niiden kakkoslevyt koostuivat outtakeseista. Uudelleen miksattu Raw Power oli nähnyt päivänvalon jo vuonna 1997. Yhtyeen viimeinen konsertti Ron Ashetonin kanssa oli Sloveniassa 29. syyskuuta 2008. Ron Asheton menehtyi sydänkohtaukseen kotonaan 6. tammikuuta 2009 60-vuotiaana. Vaikka Asheton oli korvaamaton Stoogesille, hänen kuolemansa ei merkinnyt Iggy & The Stoogesin loppua. James Williamson kitaristinaan yhtye teki paluun marraskuussa 2009 Sao Paulossa, Brasiliassa ohjelmiston koostuessa Raw Powerin kappaleiden lisäksi Iggyn varhaisesta soolotuotannosta. Williamsonin kanssa tehdyistä esiintymisistä mainittakoon erityisesti All Tomorrow's Parties New Yorkissa 2010, jolloin yhtye soitti Raw Powerin kokonaisuudessaan. Saman vuoden huhtikuussa albumista julkaistiin tuplaversio, joka sisälsi ensimmäisen remasteroinnin David Bowien tekemästä miksauksesta sekä vuoden 1973 livekonsertin. Helmikuussa 2013 oli vuorossa Iggyn reunion Stoogesin kanssa. Huhtikuun lopussa julkaistiin pitkäsoitto Ready to Die. Kyseisen vuoden 25 esiintymistä käsittänyt kiertue päättyi San Josessa syyskuun lopussa. 15. maaliskuuta 2014 Scott Asheton menehtyi sydänkohtaukseen 64-vuotiaana. Saksofonisti Steve Mackay menehtyi lokakuussa 2015 66 vuoden ikäisenä. Samaisena vuonna Jim Jarmusch ohjasi The Stoogesista kertovan dokumenttielokuvan Gimme Danger. 22. kesäkuuta 2016 kitaristi Williamson teki virallisen ilmoituksen, jonka mukaan The Stooges oli lopullisesti lopettanut toimintansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti