Keskiviikon klassikko:Paljon aikaan saanut rytmikitaristi

Kahdeksas huhtikuuta 1962 syntynyt Jeffrey Dean Isbell, joka tunnetaan paremmin nimellä Izzy Stradlin, muistetaan ensisijaisesti Guns N’ Rosesin rytmikitaristina yhtyeen huippusuosion ajalta. Erottuaan Gunnareista loppuvuodesta 1991 Stradlin perusti Izzy Stadlin & The Ju Ju Hounds – yhtyeen, jonka kanssa hän työsti yhden onnistuneen pitkäsoiton ja teki myös kiertueen. Soolona Izzy on julkaissut aina kymmenen pitkäsoittoa, joista kuusi viimeisintä omakustanteisesti. Vuonna 2012 hän pääsi Rock and Roll Hall of Fameen Guns N’ Rosesin jäsenenä.

Stradlin syntyi Lazayettessa, Indianapolisissa. Hän kiinnostui musiikista jo varsin nuorena ja keskeisiin diggauskohteisiin lukeutuivat Bob Dylan, Pink Floyd, Alice Cooper, Led Zeppelin ja keskeisimpänä kaikista Rolling Stones. Lukiossa Stadlin kasasi yhtyeen ystäviensä kanssa. Heidän joukossaan oli William Bailey, joka tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Axl Rose. Yhtye soitti covereita jääden puhtaasti garagebändiksi. Vaikkei suuri koulun ystävä ollutkaan, Stradlin valmistui kohtuullisin arvosanoin ja suuntasi Los Angelesiin muusikon ura tähtäimessään. Pian Losiin asetuttuaan Izzy liittyi punkyhtyeeseen nimeltä Naughty Women. Mainittakoon, että tässä vaiheessa Izzy soitti rumpuja, mutta seuraavassa niin ikään punkrockia edustaneessa yhtyeessään The Atomsissa hän oli siirtynyt basistiksi. Sitä seuranneessa heavybändissä Shrinessa Izzy vaihtoi rytmikitaraan, sillä biisinteko alkoi tässä vaiheessa kiinnostaa häntä toden teolla. Vuonna 1983 Izzy perusti Hollywood Rose – yhtyeen Axl Rosen kanssa. Tämä oli muuttanut LA:hin edellisenä vuotena. Tammikuussa 1984 yhtye levytti viidestä kappaleesta koostuneen demon, joka sisälsi muun muassa kappaleet Anything Goes ja Reckless Life. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kyseisen demon kappaleet julkaistiin osana kokoelmaa Roots of Guns N’ Roses. Vuoden 1984 aikana Stradlin perusti myös lyhytikäisen yhtyeen Stalin solisti Eric Leachin ja kitaristi Tazz Ruddin kanssa. Kaksikko vaikutti myöhemmin yhtyeessä Symbol Six. Samaisen vuoden joulukuussa Stradlin kuitenkin palasi Hollywood Roseen. Axl Rose ja Izzy Stradlin perustivat Guns N’ Rosesin maaliskuussa 1985 useiden LA Guns-yhtyeen jäsenten kanssa. Kesäkuuhun mennessä Rosen ja Stradlinin seuraksi olivat liittyneet kitaristi Slash, basisti Duff McKagan sekä rumpali Steven Adler. Yhtye keikkaili Whisky A Go Go:n, Roxyn ja Troubadourin kaltaisissa clubeissa. Vuosien 1985–86 aikana syntyi valtaosa debyyttipitkäsoitto Appetite for Destructionin kappaleista ja yhtyeen keskeisimmäksi biisintekijäksi osoittautui Stradlin. Heinäkuussa 1987 ilmestynyt albumi on 28 miljoonan kappaleen myynnillään Yhdysvalloissa kaikkien aikojen myydyin esikoisalbumi. Stradlin oli mukana kirjoittamassa muun muassa albumin hittisinglejä Sweet Child O’ Mine ja Paradise City, kuten myös seuraavana vuonna ilmestyneellä, kahdeksasta kappaleesta koostuneella levyllä G N’ R Lies julkaistua kaunista balladia Patience. Seuraavana vuonna Steven Adler erotettiin yhtyeestä heroiiniaddiktionsa vuoksi ja hänen tilalleen tuli aikaisemmin The Cultissa soittanut Matt Sorum. Stradlin valitsi sitä vastoin raittiuden. Elokuussa 1991 Guns N’ Roses julkaisi odotetut tupla-albumit Use Your Illusion I ja II. Stradlinin osuus biisintekijänä kyseisillä levyillä oli huomattava ja hän toimi myös leadvokalistina kappaleilla Dust N’ Bones, 14 Years sekä Double Talking Jive. Stradlinin erosta Gunnareista tiedotettiin 7. marraskuuta.

Jälleen kotiseuduilleen palattuaan Stradlin kasasi yhtyeen Ju Ju Hounds, johon kuului mm. soolokitaristina Georgia Satellitesista tuttu Rick Richards. Izzy Stradlin & The Ju Ju Houndsin debyytti ilmestyi lokakuussa 1992 ja saavutti hyvät arvostelut. Yhtyeen kiertue ulottui Eurooppaan, Australiaan ja toki myös Amerikkaan, missä se oli soittanut debyyttikeikkansa Chicagossa, Avalonissa. Toukokuussa 1993 Stradlin palasi Guns N’ Rosesiin viiden keikan ajaksi. Hän tuurasi moottoripyöräonnettomuudessa loukkaantunutta korvaajaansa, kitaristi Gilby Clarkea. Vuonna 1995 Stradlin alkoi levyttää kakkossooloaan 117. Se julkaistiin vasta maaliskuussa 1998. Albumilla olivat mukana muun muassa Duff McKagan, Rick Richards sekä Reverend Horton Heatin rumpali Taz Bentley. Keikkoja kyseisen levyn tiimoilta ei kuitenkaan soitettu ja se jäikin Stradlinin viimeiseksi julkaisuksi Geffenillä. Stradlinin kolmas pitkäsoitto Ride On ilmestyi joulukuussa 1999 japanilaisen Universal Victor-yhtiön kautta. Se oli levytetty samalla kokoonpanolla edeltäjänsä kanssa. Tällä kertaa albumin tiimoilta myös keikkailtiin Japanissa seuraavan vuoden huhtikuussa. Seuraava albumi River ilmestyi toukokuussa 2001 Sancturarylla. Sitä seurasi toinen ainoastaan Japanissa julkaistu pitkäsoitto On Down the Road elokuussa 2002. Kyseisillä levyillä oli mukana legendaarinen, yhtyeistä Small Faces ja The Faces ensisijaisesti muistettu kosketinsoittaja Ian McLagan. Stradlinia pyydettiin mukaan Velvet Revolver-yhtyeeseen McKaganin, Slashin ja Sorumin seuraksi, mutta vaikka hän osallistuikin jälleen biisintekoon yhtyeen formatiivisessa vaiheessa, ei keikkailu kiinnostanut häntä.  2003 Stradlin levytti kuudennen pitkäsoittonsa Like A Dog, joka sai kuitenkin julkaisunsa vasta lokakuussa 2005. Toukokuussa 2005 Stradlin soitti ensimmäisen keikkansa Guns N’ Rosesin kanssa kolmeentoista vuoteen Hammerstein Ballroomilla New Yorkissa. Hän oli mukana soittamassa biiseissä Patience, Think About You sekä Nightrain. Stradlinin seitsemäs albumi Miami ilmestyi toukokuussa 2007 iTunesin kautta. Sen remiksattu, aikaisempaa raakasoundisempi versio näki päivänvalon heinäkuussa. Jo saman vuoden marraskuussa ilmestyi toinen ainoastaan iTunesin kautta julkaistu pitkäsoitto Fire, The Acoustic Album. Stradlinin seuraava iTunes-julkaisu, Concrete, seurasi heinäkuussa 2008. Duff McKagan oli mukana kolmella levyn kappaleista mukaan lukien sen nimiraita. iTunesin kautta seurasi vielä kaksi pitkäsoittoa; Smoke joulukuussa 2009 ja Wave of Heat seuraavan vuoden heinäkuussa. Sillä McKagan oli mukana aina seitsemällä kappaleella. Izzy puolestaan vieraili Slashin ensimmäisellä sooloalbumilla rytmikitaristina; hän soitti sen avausraidalla Ghost. Toukokuussa 2012 Stradlin soitti Guns n’ Rosesin kanssa Lontoon 02- Areenalla. Soitettujen kappaleiden joukossa oli 14 Years, joka oli ollut edellisen kerran ohjelmistossa vuonna 1991. Samaisen vuoden marraskuussa Izzy oli mukana kahdella viimeisellä keikalla Las Vegasissa Gunnareiden Appetite for Democracy-kiertueella. Samoihin aikoihin iTunesin kautta ilmestyi single Baby-Rann, joka olikin Stradlinin ensimmäinen uusi kappale kahteen vuoteen. Rolling Stonelle antamassaan haastattelussa Stradlin vahvisti, ettei aio osallistua Guns N' Rosesin vuoden 2016 reunioniin. Samana vuonna Stradlin julkaisi useita singlejä, joiden joukossa oli myös coverversiot Stealer's Wheelin Stuck in the Middle with Yousta ja J. J. Calen Call Me the Breezestä. Vuonna 2017 Stradlinia kuultiin kitaristina John Mellencampin kappaleessa Grandview kyseisen yhdysvaltalaisrockarin albumilla Sad Clowns & Hillbillies.