Tiistain tukeva:Tohtori Hyväolon 70-luku

Essexissä jo niinkin varhain, kuin vuonna 1971 perustettu Dr. Feelgood lukeutuu kaikkien aikojen laadukkaimpiin ja keskeisimpiin pubrockyhtyeisiin. Sen legendaarisen kokoonpanon muodostivat 7. huhtikuuta 1994 edesmennyt solisti/huuliharpisti Lee Brilleaux, kitaristi Wilko Johnson, basisti John B Sparks sekä  rumpali John Martin alias Big Figure. Menestyksensä yhtye saavutti energisillä live-esiintymisillään ja Johnsonin erottuvalla, nykivällä kitaransoittotyylillä. Dr. Feelgoodin debyyttialbumi, vuoden 1975 alussa ilmestynyt Down by the Jetty oli erinomainen pelinavaus. Feelgood-klassikoiksi pitkäsoitolta ovat kohonneet ainakin She Does It Right, Roxette, All through The City, I Don’t Mind sekä Keep It Out of Sight, jotka kaikki olivat Wilko Johnsonin käsialaa.  Jo samaisen vuoden lokakuussa ilmestyi kakkosalbumi Malpractise, joka jatkoi laadukasta tasoa, mutta sisälsi tosin debyyttiä runsaammin coverbiisejä. Vähintään osittain omasta tuotannosta klassikkostatuksen ovat saavuttaneet Going Back Home, Back in the Night ja You Shouldn’t Call the Doctor ( If You Can’t Afford the Bills). Sittemmin todella ahkeraksi Suomen kävijäksi osoittautunut Dr. Feelgood konsertoi Suomessa useampaan otteeseen jo vuoden 1975 aikana ja Kuusrockin keikasta on säilynyt myös arvokasta todistusaineistoa.

Sinänsä pätevistä studioalbumeistaan huolimatta Feelgood on aina ollut elementissään ensisijaisesti keikkakontekstissa ja yhtyeen seuraava pitkäsoitto, Stupidity olikin taltioitu livenä. Feelgoodin albumeista ainoana se kipusi myös brittilistan kärkeen. Originaalin vinyylin ykköspuolen seitsemän raitaa oli äänitetty Sheffieldissä ja kakkospuolen kuusi kappaletta Southendissä. Siihenastisilta studiolevyiltä löytymättömiä covereita edustivat Chuck Berryn Talking ’Bout You, Solomon Burken ohjelmistoa alkuaan edustava nimiraita Stupidity, Bo Diddleyn I’m A Man, Rufus Thomasin Walking the Dog, Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kynäilemä ja lauluyhtye The Coastersin levyttämä I’m A Hog for You Baby sekä Sonny Boy Williamsonin Checkin’ Up on My Baby. Viimeinen Wilko Johnsonin kitaroima Feelgood-pitkäsoitto, vuoden 1977 toukokuussa ilmestynyt Sneakin’ Suspicion ei kokonaisuutena yltänyt edeltäjiensä tasolle, vaikka sisältääkin esimerkiksi todella upean nimiraidan sekä erinomaisen näkemyksen Bo Diddleyn originaalista ja muun muassa The Pretty Thingsin  levyttämästä Hey Mama Keep Your Big Mouth Shutista. Kitaristi Wilko Johnsonin lähtö oli menetys Feelgoodille. Hänen tilalleen tullut, 23. lokakuuta 2013 edesmennyt John Mayo hoiti silti pestinsä esimerkillisesti ja Feelgoodin 70-luvun viimeiset studioalbumit Be Seeing You ja Private Practice onnistuivat hyvin. Niiden kappalemateriaalista mainittakoon myös keikkastandardeiksi muodostuneet She’s a Windup, Down at the Doctors ja Baby Jane sekä singleformaatissa aina top teniin kivunnut Milk and Alcohol. Feelgoodin 70-luvun päättivät livelevy As It Happens, jonka kappalemateriaali painottui luontevasti Mayon aikaiseen tuotantoon sekä studioalbumi Let It Roll, jonka tunnetuinta antia edustanee Put Him Out of Your Mind.