Sunnuntain extra:Kanadalais-amerikkalainen rockin klassikko

Kanadalais-amerikkalaisen rockyhtyeen Steppenwolfin suosion huippuaika ajoittui vuosien 1968-1972 välille. Yhtyeen perustivat loppuvuodesta 1967 solisti John Kay, rumpali Jerry Edmonton ja kosketinsoittaja Goldy McJohn. Kitaristi Michael Monarch ja basisti Rushton Moreve täydensivät yhtyeen line upin. Steppenwolf julkaisi kahdeksan kultalevyä ja saavutti kuusi top 40-hittiä. Singleistä top teniin nousivat Born to Be Wild, Magic Carpet Ride sekä Rock Me. Steppenwolfin nykyisen kokoonpanon ainoa originaalijäsen on vuodesta 1967 solistina toiminut John Kay.
Aikaisemmin nimellä The Sparrows toiminut yhtye muutti nimensä Steppenwolfiksi Gabriel Meklerin ehdotuksesta. Nimivalintaan vaikutti Herman Hessen samanniminen novelli.  Steppenwolfin ensimmäiset levytykset olivat singlet The Girl I Knew ja Sookie Sookie. Dennis Edmontonin salanimellä Mars Bonfire kirjoittamasta kolmannesta singlestä Born to Be Wild muodostui listakakkonen ja klassikko. The Pusher-kappaleen tavoin se kuultiin Dennis Hopperin ja Peter Fondan tähdittämässä kulttielokuvassa Easy Rider ja oli myös mukana Steppenwolfin vuoden 1968 alkupuolella ilmestyneellä debyyttialbumilla. Kakkosalbumilta The Second poimittu Magic Carpet Ride nousi kolmanneksi ja At Your Birthday Party pitkäsoitolta löytyvä Rock Me kolmanneksi. Vuonna 1969 ilmestynyt konseptialbumiksi tulkittavissa oleva Monster edusti tekstiensä osalta Steppenwolfia poliittisimmillaan. Monien diggareiden mielestä Steppenwolfin laadukkaimman kokoonpanon muodostivat Kayn, Edmontonin ja McJohnin lisäksi Larry Byron ja George Biondo. Kyseinen line up julkaisi vuonna 1970 klassikkoalbumin Seven, mutta valitettavasti Byrom jätti yhtyeen alkuvuodesta 1971.

Steppenwolf koki useita miehistönvaihdoksia jo suosionsa huippuaikana. Ensimmäisenä lähti Moreve vuonna 1968. Hänen tilalleen tuli ensin Rob Black, kunnes Sparrowsin Nick St. Nicholas liittyi mukaan. Monarch sai yhtyeestä kenkää keväällä 1969 ja tilalle saatiin Larry Byrom. George Biondo tuli St. Nicholasin tilalle alkuvuodesta 1970 ja Kent Henry korvasi Byromin kitaran varressa alkuvuodesta 1971. Yhtye hajosi soitettuaan jäähyväiskonserttinsa LA:ssa ystävänpäivänä 1972. John Kay siirtyi soolouralle. Hänen soolodebyytiltään Forgotten Songs and Unsung Heroes poimittu I'm Moving On oli pieni hitti. Albumi saavutti hyvät arvostelut, vaikkei menestynyt erityisen hyvin. Vuonna 1973 oli vuorossa toinen soololevy My Sportin Life. Syksyllä 1972 Euroopassa ja Yhdysvalloissa kiersi kiertue, jossa Kay toimi sekä John Kay Bandin että Steppenwolfin solistina. Kiertueesta käytettiin nimeä RIP, koska samoihin aikoihin oli julkaistu samanniminen Steppenwolf-kokoelma.Kent Henry ja George Biondo olivat mukana molemmissa kokoonpanoissa. Edmontonia ja McJohnia kuultiin Steppenwolf-kokoonpanossa. Kiertue osoittautui menestyksekkääksi ja miellyttäväksi kokemukseksi. Kayn levyttäessä toista sooloalbumiaan Edmonton ja McJohn perustivat yhtyeen Manbeast. Vuonna 1974 Steppenwolf palasi kokoonpanolla, jossa olivat Kayn, Edmontonin ja McJohnin lisäksi mukana Biondo ja uutena tulokkaana Bobby Cochran. Mums Recordsin kautta ilmestyi albumi Slow Flux, joka sisälsi yhtyeen viimeisen top 40-hitin Straight Shootin' Woman. Helmikuussa 1975 McJohn sai lähteä. Pitkäsoitolla Hour of the Wolf hänet korvasi Andy Chapin. Albumi ei menestynyt, mutta sopimuksellisesta syistä Steppenwolfin oli levytettävä vielä yksi albumi. Vuonna 1976 ilmestyi yllättävän tasokas Skullduggery, jolla kosketinsoittajana kuultiin Wayne Cookia. Syksyllä 1976 Steppenwolf hajosi toistamiseen.

 Kayn kolmas sooloalbumi All in Good Time ilmestyi 1978. Vuosien 1977-1980 välillä kasassa oli useampia Steppenwolf-kokoonpanoja. Niissä oli toki mukana Steppenwolfissa soittaneita muusikoita mutta John Kay ei ollut mukana kyseisistä line upeista yhdessäkään. Viimeisillä Steppenwolfin originaalijäsenillä, Kaylla ja Edmontonilla oli oikeus yhtyeen nimeen. Niinpä McJohn ja St. Nicholas joutuivat luopumaan Steppenwolf-rojalteistaan. Kay lähti vuonna 1980 tien päälle yhtyeessä, joka kantoi nimeä John Kay & Steppenwof. Vuonna 1981 ilmestyi Live in London ja uusi studioalbumi Wolf Tracks oli vuorossa seuraavana vuonna. Se oli myös eräs ensimmäisistä digitaalisesti äänitetyistä albumeista. Vuonna 1984 ilmestyi albumi Paradox. Muuttunut kokoonpano julkaisi vuonna 1987 pitkäsoiton Rock N' Roll Rebels. Albumi Rise and Shine oli vuorossa kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 2002 yhtye soitti kansainvälisellä Herman Hesse-festivaalilla. Itse asiassa Kay oli myös syntynyt Saksassa. Jäähyväiskonsertti pidettiin Marylandin Ripken stadiumilla, tosin viimeisin kokoonpano on konsertoinut muutaman kerran vuodessa myös sen jälkeen. Viimeisen konserttinsa Steppenwolf soitti 14. lokakuuta 2018. John Kay tosin ilmoitti kyseessä olleen yhtyeen viimeinen esiintyminen vasta 22. marraskuuta 2019.