Vuonna 1965 New Yorkissa perustettu, musiikissaan runsaasti jousia hyödyntänyt The Left Banke on kenties tunnetuin niin kutsutun barokkipopin edustaja. Vokaaliharmonioissaan yhtye otti vaikutteita useilta britti-invaasion yhtyeiltä. Sen aktiivikausi päättyi jo vuonna 1969, mutta yhtye on tehnyt reunionit vuosina 2011 ja 2015 kokoonpanoilla, joissa kummassakin on ollut mukana originaali solisti Steve Martin Caro. Yhtye muistetaan parhaiten kahdesta Amerikassa menestyneestä singlehitistään Walk Away Renee ja Pretty Ballerina. Niistä ensin mainitun Rolling Stone arvotti vuonna 2004 sijalle 220. 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listallaan. The Left Banken originaalin kokoonpanon muodostivat kosketinsoittaja/biisintekijä Michael Brown, kitaristi George Cameron, basisti Tom Finn, rumpali Warren David-Schierhost ja solisti Steve Martin. Brownin isä Harry Lookofsky, joka oli myös tunnettu sessioviulisti, omisti studion New Yorkissa. Hän kiinnostui yhtyeen musiikista ja toimi sen tuottajana, managerina ja julkaisijana. Muutamien äänityssessioiden jälkeen David-Schierhost sai lähteä Cameronin siirtyessä rumpaliksi ja Jeff Winfieldin tullessa kitaristiksi. Brownin käsialaa ollut kappale Walk Away Renee kaupattiin Mercury Recordsin alamerkille Smash Recordsille ja siitä muodostui suuri hitti loppuvuodesta 1966. Yhtyeen toinen single, niin ikään Brownin kirjoittama Pretty Ballerina nousi listoille alkuvuodesta 1967. Sitä seurasi debyyttialbumi Walk Away Renee/Pretty Ballerina, jonka ilmestymisen aikaan Rick Brand oli korvannut Winfieldin yhtyeen kitaristina. Brownin ja muun yhtyeen välit kiristyivät Brownin levytettyä soolona singlen Ivy Ivy/And Suddenly käyttäen silti nimeä The Left Banke. Muut yhtyeen jäsenet kehottivat fan clubiaan boikotoimaan kyseistä levyä. Radioasemat taas eivät tienneet, mitä The Left Bankea niiden olisi tullut suosia. Brownin single ei loppujen lopuksi saavuttanut Billboardin Hot 100-listaa. The Cherry People -niminen yhtye levytti myös And Suddenlyn ja sen näkemyksenä kappaleesta tuli pieni hitti.
Loppuvuodesta 1967 yhtye palasi yhteen ja jatkoi levytyksiä, joista mainittakoon single Desiree. Brown jätti yhtyeen pysyvästi pian tämän jälkeen ja kiertuetarkoituksissa hänen tilalleen otettiin Emmett Lake. Cameron, Finn ja Martin jatkoivat levytyksiä ja kiertueita kokoonpanolla, jossa Laken tilalle koskettimiin tuli Tom Feher, joka osallistui voimakkaasti myös uusien kappaleiden kirjoittamiseen. Vuosina 1967 ja 1968 vaihtelevilla kokoonpanoilla tehdyt levytykset julkaistiin yhtyeen marraskuussa 1968 ilmestyneellä kakkosalbumilla The Left Banke Too. Sen kappaleilla Nice to See You, My Friend Today ja Dark is the Bark taustalaulajana kuultiin nuorta Steven Tyleria, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Aerosmithin solistina. Yhtye jatkoi keikkailua vuonna 1969 kokoonpanolla, jossa Martin ei ollut enää mukana, mutta hajosi jo samana vuonna vähäisen suosion ja taloudellisten ongelmien rasittamana. Myöhemmin samana vuonna Brown ja Martin levyttivät vielä nimeä The Left Banke käyttäen singlen Myrah/Pedestal, joka oli sen viimeinen Smash Recordsille. Vuonna 1971 Brown, Cameron, Finn ja Martin levyttivät kaksi kappaletta elokuvaa Hot Parts varten. Kyseiset biisit, Love Songs in the Night ja Two By Two julkaistiin Buddah Recordsin kautta Steve Martinin soolosinglenä. Vuonna 1972 Les Fradkin tarjoutui toimimaan yhtyeen tuottajana Bell Recordsille tehtävää projektia varten. Julkaisunsa kyseisen äänityssession kappaleista sai ainoastaan yksi, I Could Make It Last Forever ja sekin vasta vuonna 2006 Fradkinin sooloalbumilla nimeltä Goin' Back. Kyse oli harvinaislaatuisesta levytyksestä, sillä siihen osallistuivat Caro, Finn, Cameron, Brown ja viimeksi mainitun isä, viulisti Harry Lookofsky. Kyseisissä sessioissa Fradkin oli solistina ja soitti 12-kielistä kitaraa.
Vuonna 1978 Martin, Cameron ja Finn kokoontuivat yhteen The Left Bankin nimissä ja levyttivät pitkäsoiton verran materiaalia, jota ei kuitenkaan julkaistu omana aikanaan. Sessioista julkaistiin sentään single Queen of Paradise/And One Day, joka saavutti myös jonkin verran menestystä. Relix Records julkaisi pitkäsoiton lopulta vuonna 1986 nimellä Strangers in a Train (Voices Calling in Europe) Yhtyeen suosiota albumijulkaisu ei kuitenkaan onnistunut palauttamaan. Lähdettyään The Left Bankesta vuonna 1967 Michael Brown auttoi Montage-nimisen yhtyeen muotoutumisessa. Hän ei koskaan ollut yhtyeen virallinen jäsen, mutta hänen vaikutuksensa sen musiikkiin on kiistaton. Vuonna 1969 Montage julkaisi nimeään kantaneen pitkäsoiton. Sillä oli muun muassa mukana uusi näkemys The Left Banken kappaleesta Desiree. Brownin seuraava projekti oli yhtye Stories, jonka kokoonpanoon kuului solisti Ian Lloyd. Vuonna 1973 yhtye saavutti aina ykköshitin kappaleella Brother Louie. Brown oli kuitenkin lopettanut yhteistyönsä yhtyeen kanssa jo ennen kyseistä hittisingleä. Hänen seuraava lyhytaikainen projektinsa oli yhtyeen The Beckies kanssa. Vuonna 1992 Mercury Records julkaisi The Left Bankelta kokoelman There's Gonna Be A Storm:Complete Recordings 1966-1969. Aivan täydellinen kokoelma ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä outtake vuoden 1969 kappaleesta Foggy Waterfall, joka oli mukana parilla varhaisemmalla The Left Banken kokoelmalevyllä, ei kyseiselle kokoelmalle sisältynyt. Vuonna 1994 Michael Brown julkaisi vaimonsa kanssa albumin On This Moment. Vuosien 2001 ja 2006 välillä Brown järjesti kotistudiossaan äänityssessioita, joihin osallistuivat Ian Lloyd, Tom Finn, kitaristi Jim McAllister ja rumpali Jon Ihle.
The Left Banke oli pysynyt diggareiden muistissa, sillä vuonna 2005 Alice Cooper coveroi Pretty Ballerinan albumilleen Dirty Diamonds. Seuraavana vuonna The Banglesistä ensisijaisesti tuttu Susanna Hoffs ja Matthew Sweet coveroivat The Left Banken kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuvan kappaleen She May Call You Up Tonight nimellä Sid n' Susie albumilleen Under the Covers vol 1. Kitaristi Jeff Winfield menehtyi 60-vuotiaana 13. kesäkuuta 2009 keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin. The Left Banken nykyisessä keikkailevassa versiossa ovat mukana originaalijäsenet Steve Martin ja George Cameron. Jo maaliskuussa 2011 Tom Finn ja George Cameron olivat kasanneet The Left Banke-kokoonpanon, jossa oli muun muassa mukana solistina Mike Fornatale, joka oli jo entuudestaan osallistunut useiden 60-luvun yhtyeiden, kuten The Moby Grapen reunioniiin. Alkuvuodesta 2011 Sundazed julkaisi uusintapainoksina The Left Banken kaksi ensimmäistä albumia sekä cd, että vinyyliformaatissa. Kansitaide ja kappalejärjestykset vastasivat originaaleja pitkäsoittoja. Huhtikuussa 2012 Brown liitty uudelleen kootun Left Banke-kokoonpanon seuraksi New Yorkissa ja versioitavana oli hänen käsialaansa oleva Pretty Ballerina. Tom Finn esitti tuoreen kappaleen City Life, joka edusti jousitaustoistaan huolimatta yhtyeen raskaampaa tyyliä. Brown ja Cameron olivat yhteydessä Martiniin. Tämä olisi halunnut liittyä uudelleen mukaan yhtyeeseen, mutta hänellä oli muita velvoitteita vuodelle 2012. 18. maaliskuuta 2015 tiedotettin Steve Martinin virallisesta liittymisestä nykyiseen keikkailevaan The Left Banken kokoonpanoon. Seuraavana päivänä Michael Brown menehtyi sydänsairauteen 65-vuotiaana. Hän oli kirjoittanut aktiivisesti uutta materiaalia ja suunnitelmissa oli ollut liittyminen The Left Banken nykyiseen kokoonpanoon Martinin ja Cameronin kanssa. Brownin hautajaiset ja muistotilaisuus järjestettiin Fort Leessä, New Jerseyssä 25. maaliskuuta 2015. 16. lokakuuta 1947 New Yorkissa syntynyt Justo George Cameron menehtyi syöpään 24. kesäkuuta 2018 70-vuotiaana. Thomas Leo Feher kuoli sydänkohtaukseen viides elokuuta samaisena vuonna. Steve Martin Caro menehtyi 14. tammikuuta 2020 71-vuotiaana. Näin ollen Tom Finn on ainoa Walk Away Reneen aikaisen The Left Banken henkiin jäänyt jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti