Perjantain pohjat:Edelleen aktiivinen 90-luvun alun suursuosikki

Spin Doctors on new yorkilainen rockyhtye, jok::a muistetaan parhaiten 90-luvun alkupuolen hiteistään Two Princes ja Little Miss Can't Be Wrong. Yhtyeen nykyinen line up on originaali ja sen muodostavat solisti Chris Barron, kitaristi Eric Schenkman, rumpali Aaron Comess ja basisti Mark White. Spin Doctorsin juuret ulottuvat 80-luvun lopussa vaikuttaneeseen yhtyeeseen Truckin' Company, jossa olivat mukana Schenkman, John Popper ja hieman myöhemmin myös Barron. Popper keskittyi yhtyeeseen Blues Traveler. Keväällä 1989 yhtyeen nimeksi vaihtui Spin Doctors ja sen legendaarinen kokoonpano syntyi uuden, Comessista ja Whitesta muodostuneen rytmiryhmän myötä. Vuonna 1991 yhtye teki sopimuksen Epic Recordsin/Sony Musicin kanssa. Alkuvuodesta 1991 julkaistiin yhtyeen debyyttiep Up for Grabs...Live. Marraskuussa 1992 kyseiset kappaleet remiksattiin ja muun livenä äänitetyn materiaalin kanssa ne muodostivat Homebelly Groove Liven. Spin Doctors tuli tunnetuksi melkoisen pitkistä livekeikoistaan. Yhtyeellä oli tapana jammailla pitempään, kuin mitä sen livelevyt toivat kuultaviksi. Spin Doctors soitti usein yhteiskeikkoja Blues Travelerin kanssa ja yhtyeiden omien settien välillä lavalla olivat jammailemassa kaikki kummankin yhtyeen muusikot. Spin Doctorsin varhaistuotannossa on paljon sellaisia kappaleita, joita ei julkaistu virallisesti, mutta jotka ovat levinneet yhtyeen liveäänitteiden ansiosta. Spin Doctorsin debyyttistudioalbumi Pocket Full of Kryptonite julkaistiin elokuussa 1991. Ensi alkuun se ei menestynyt erityisen hyvin kaupallisesti, mutta yhtye teki työtä ruohonjuuritasolla keikkailemalla ahkerasti.  Kesällä 1992 Spin Doctors esiintyi HORDE-festivaalilla useiden muiden jamittelua harrastaneiden yhtyeiden kanssa. Blues Travelerin lisäksi niihin lukeutuivat Widespread Panic ja Phish.

Kyseisenä kesänä radio ja MTV alkoivat soittaa singlejä Two Princes ja Little Miss Can't Be Wrong.  Syyskuussa 1992 albumi myi kultaa ja yhtye esiintyi Saturday Night Livessa lokakuussa. Kolmas albumin suuri singlehitti oli Jim Olsen's Blues. Kesäkuuhun 1993 mennessä albumi oli myynyt kolminkertaisesti platinaa. Yhdysvalloissa se myi kaikkiaan viisi miljoonaa ja saman verran myös muualla maailmassa. Billboardin listalla pitkäsoitto nousi kolmanneksi. Vuonna 1993 Spin Doctors teki kunniaa esikuvilleen coveroimalla CCR:n Have You Ever Seen the Rainin Philadephia-elokuvan soundtrackille ja The Jimi Hendrix Experiencen Spanish Castle Magicin Hendrixin tribuuttilevylle Stone Free. Kesäkuussa 1994 ilmestynyt kakkosalbumi Turn It Upside Down ei ollut debyytin veroinen menestys, mutta sisälsi hitin You Let Your Heart Go Too Fast. Albumin julkaisua seurasi kolme kuukautta kestänyt kiertue, jonka aikana Spin Doctors esiintyi suurille yleisömäärille muun muassa vuoden 1994 Woodstockissa sekä Glastonbury Festivaalilla. Schenkman jätti yhtyeen syyskuussa 1994 kesken Berkeleyssä, Kaliforniassa pidettyä konserttia. Hänen tilalleen tuli Anthony Krizan. Toukukuussa 1996 ilmestyi seuraava pitkäsoitto You Got to Believe in Something. Singlenä julkaistiin She Used to Be Mine. Yhtye esiintyi David Lettermanin showssa ja konsertoi jonkin verran. Yhtyeen kokoonpanoa täydensi kosketinsoittaja Iivan Neville. Keikkailun loputtua syksyllä 1996 Anthony Krizan jätti yhtyeen. Lukuisten kandidaattien joukosta hänen tilalleen valittiin israelilainen Eran Tabib. Viimeisin pitkäsoitto oli myynyt ainoastaan 75 000 kappaletta ja Epic pudotti yhtyeen palkkalistoiltaan. 1998 Spin Doctors solmi uuden sopimuksen Uptown/Universalin kanssa. Seuraava pitkäsoitto Here Comes the Bride ilmestyi kesäkuussa 1999. Mark White jätti yhtyeen albumin äänittämisen aikaan ja Comess viimeisteli bassoraidat.

Albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella Barron menetti äänensä ja loppuosa kiertueesta peruttiin. Barronin ääni palasi alkuvuodesta 2000 ja hän aloitti keikkailun uuden yhtyeen Chris Barron and the Give Daddy Five kanssa. Spin Doctors palasi syyskuussa 2001 ja soitti keikan originaalilla kokoonpanollaan sitten vuoden 1994 konserttipaikan ollessa Wetlandsissa. Yhtye keikkaili vuosien 2002 ja 2005 välillä ja syyskuussa 2005 ilmestyi viimein uusi studioalbumi Nice Talking to Me. Se saavutti myönteiset arviot ja yhtye jatkoi keikkailuaan vuonna 2008 Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Seuraavana vuonna ilmestyi Barronin soololevy Pancho and the Kid. Seuraavana kesänä vuorossa oli ep Songs from the Summer of Sangria, joka oli Barronin ensimmäinen julkaisu yhtyeensä The Time Banditsin kanssa. 2011 yhtye juhlisti debyyttialbuminsa 20- vuotista olemassaoloa kiertueella Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Kyseisen vuoden elokuussa albumista ilmestyi 20-vuotisjuhlaversio, joka sisälsi odotustenmukaisesti bonusmateriaalia. Huhtikuussa 2013 ilmestyi yhtyeen kuudes studioalbumi If River Was Whiskey.