Tiistain tukeva:Ainutlaatuista Sateenkaari-heavyä

Deep Purplessa huomattavan ansiokkaan uran vuosina 1968–1974 tehnyt, 14. huhtikuuta 70 vuotta täyttävä kitaristi Ritchie Blackmore erosi yhtyeestä kyseisen vuoden lopulla. Hänen uusiksi soittajakumppaneikseen valikoituivat Purplea lämmitelleen Elf-yhtyeen muusikot. Erityisesti solisti Ronnie James Dion kyvyt olivat tehneet Blackmoreen huomattavan vaikutuksen. Helmi-maaliskuussa 1975 Ritchie Blackmore’s Rainbowksi ristitty yhtye levytti Musicland studioilla Muchenissä debyyttialbuminsa. Kyseessä oli varsin vahva ensinäyttö, jonka klassikkokappaleista mainittakoon erityisesti Man on the Silver Mountain, Catch the Rainbow ja Sixteenth Century Greensleeves. Covereita pitkäsoitolla edustavat Quatermassin Black Sheep of the Family sekä instrumentaaliversio The Yardbirdsin suurimpiin hitteihin lukeutuvasta Still I’m Sadista. Albumin levyttämisen jälkeen Elfin muusikot saivat Ronnie James Dioa lukuun ottamatta lähteä. Seuraavaksi muodostui Rainbown ehkäpä legendaarisin kokoonpano, johon tulivat mukaan basisti Jimmy Bain, muun muassa Jeff Beckin kanssa aikaisemmin soittanut Cozy Powell sekä kosketinsoittaja Tony Carey. Kyseinen line up teki Rainbown ensimmäisen, marraskuussa 1975 alkaneen maailmankiertueen. Lavarekvisiittina yhtyeellä oli tietokoneen ohjaama sateenkaari sekä 3000 hehkulamppua. Vuosi debyytin jälkeen yhtye levytti kenties legendaarisimmaksi albumikseen kohonneen pitkäsoiton Rainbow Rising. Se koostui ainoastaan kuudesta kappaleesta, mutta erityisesti kakkospuolen pitkät teokset Stargazer ja A Light in Black ovat saavuttaneet kiistattoman klassikkoaseman. Harvinaislaatuisesti Rainbow ennätti äänittää myös toisen albumin täysin samalla kokoonpanolla. Kyseessä oli tuplalive nimeltä On Stage. Monet sen kappaleista venyivät maratonmittoihin. Deep Purplen ohjelmistosta keikkasettiin oli päätynyt Mistreated ja mukana oli myös muun muassa Kill the King, jonka studioversio julkaistiin vasta yhtyeen seuraavalla pitkäsoitolla. Tammikuussa 1977 Blackmore erotti Bainin yhtyeestä ja Careyn vuoro seurasi pian hänen jälkeensä.

Blackmorella oli hankaluuksia löytää yhtyeeseensä uusia  jäseniä heidän tilalleen. Kosketinsoittajaksi valikoitui lopulta David Stone ja basistiksi Bob Daisley. Vuonna 1978 ilmestyi Dion kauden viimeinen klassikkoalbumi Long Live Rock N’ Roll, jonka kahdeksasta kappaleesta puolella Blackmore soitti itse bassot. Kyseessä on varsin vahva albumikokonaisuus, jonka helmistä nostettakoon esiin jo aikaisemmin mainitun Kill the Kingin ja nimikappaleen lisäksi Lady of the Lake, Gates of Babylon sekä todellinen balladikaunokki Rainbow Eyes. Vuonna 1979 Blackmore päätti muuttaa Rainbown musiikillista tyyliä kaupallisempaan suuntaan. Muutos ei miellyttänyt Dioa, joka jättikin yhtyeen. Uudeksi solistiksi valikoitui 60-luvun lopussa Marbles-yhtyeessä vaikuttanut Graham Bonnett ja basistiksi vanha tuttu Purplen ajoilta, eli Roger Glover, jonka tuottamia kaikki seuraavat Rainbown pitkäsoitot olivat. Niistä ensimmäinen, vuoden 1979 Down to Earth sisälsi hitit Since You Been Gone sekä All Night Long. Bonnett kesti Blackmoren matkassa ainoastaan reilun vuoden. Solistiksi vaihtui amerikkalainen Joe Lynn Turner ja myös luottorumpali Cozy Powell poistui tässä vaiheessa. Hänen tilalleen tuli Bobby Rondinelli. Vuoden 1981 Rainbow-pitkäsoitto Difficult to Cure oli Russ Ballardin kynäilemine I Surrender-hitteineen suurmenestys. Rankempaakin osastoa oli onneksi edelleen tarjolla esimerkiksi erinomaisen Can’t Happen Heren ansiosta. Vuoden 1982 Straight Between the Eyes oli edeltäjäänsä rivakampi kokonaisuus ja se sisälsi hitit Death Alley Driver, Stone Cold ja Power. Kyseessä lienee Joe Lynn Turnerin aikaisen Rainbown vahvin työ. Vuoden 1983 pitkäsoitolla Bent Out of Shape on silläkin vielä hetkensä, kuten hitiksi muodostunut Can’t Let You Go, mutta kaikki alkoi tässä vaiheessa olla valmista Deep Purplen legendaarisen Mark II-kokoonpanon paluulle. Blackmoren Ranbow-aikojen tripille julkaistiin vuonna 1984 laadukas tupla Finyl Vinyl, joka koostui ensisijaisesti liveäänityksistä. Mukana on kuitenkin lisäksi muun muassa ennen julkaisematon Graham Bonnettin vokalisoima studioraita Bad Girl. Erityismaininnan ansaitsevat Dion Atlantassa vuonna 1978 erinomaisesti tulkitsemat Man on the Silver Mountain sekä Long Live Rock n’ Roll.