That Smell on Ronnie Van Zantin ja Allen Collinsin kirjoittama ja Lynyrd Skynyrdin levyttämä kappale, joka julkaistiin yhtyeen vuonna 1977 ilmestyneellä albumilla Street Survivors ja myös sen toisena singlekappaleena What's Your Namen jälkeen. Laadukkuudestaan huolimatta That Smell ei noussut listoille. Van Zant oli saanut inspiraation kappaleeseen Skynyrdiä seuranneista levottomuuksista, jotka huipentuivat kitaristi Gary Rossingtonin Jacksonvillessa, Floridassa tapahtuneeseen auto-onnettomuuteen. Tekstissä Van Zant varoittaa alkoholin ja huumeiden käytön vaaroista. Siinä hän mainitsee, ettei huominen välttämättä ole täällä sinua varten ja kuoleman haju ympäröi sinua. Kolme päivää Street Survivors-albumin julkaisun jälkeen Lynyrd Skynyrd joutui lento-onnettomuuteen, jossa menehtyi useita yhtyeen jäseniä Van Zant mukaan lukien. That Smell on ollut mukana useissa elokuvissa, kuten Blow (2001), Joe Dirt (2001) ja Wild Hogs (2007), vuonna 2008 HBO:n televisiodraaman True Blood neljännen jakson lopussa sekä draamasarjan Entourage ensimmäisessä jaksossa. Vuonna 1984 That Smell oli mukana Miami Vicen toisen tuotantokauden jaksossa numero 21 ja Universal Studios Floridan kummitusjunassa nimeltä Disaster! That Smell on päässyt mukaan useille Skynyrdin tuotannosta kasatuille kokoelma-albumeille, kuten Gold and Platinum ja Skynyrd's Innyrds- Their Greatest Hits.
perjantai 8. syyskuuta 2023
Torstain terävä:Freen hajoamisen aikainen jamittelulevy
Kossoff Kirke Tetsu and Rabbitt
Huhtikuussa 1972 Islandin julkaisemana ilmestynyt Kossoff Kirke Tetsu and Rabbit on tuossa vaiheessa väliaikaisesti hajoneen Free-yhtyeen kitaristin Paul Kossoffin ja rumpalin Simon Kirken yhdessä japanilasibasisti Tetsu Yamauchin ja kosketinsoittaja John "Rabbit" Bundrickin kanssa levyttämä albumi. Kymmenestä kappaleesta koostuva Kossoff Kirke Tetsu and Rabbit sisältää runsaimmin Bundrickin käsialaa olevia kappaleita. Instrumentaalibiisi Just for the Box on täysin Kossoffin käsialaa ja Freen keikkaohjelmistoon sekä Maggie Bellin Suicide Sal-albumilleen coveroimaksi päätynyt Hold On Kossoffin ja Kirken yhteistyötä. Kirken yksin työstämä kappale Anna pääsi reilua kolmea vuotta myöhemmin uutena versiona mukaan Bad Companyn kakkosalbumille Straight Shooter. Albumin laadukkaimpaan antiin lukeutuva Dying Fire on niin ikään täysin Kirken käsialaa. Huhtikuuhun 1972 mennessä Andy Fraser ja Paul Rodgers olivat tehneet rauhan ja Free oli jälleen kasassa. Albumia Free at Last seuranneella kiertueella kaksikon välit tulehtuivat uudelleen ja Fraser jätti Freen lopullisesti ennen kesään 1972 ajoittunutta kiertuetta Japanissa. Tetsu Yamauchi korvasi Freen lineupissa Fraserin basistina ja Bundrick otettiin kosketinsoittajaksi Freen täysvaltaisena jäsenenä. Kiertueen lisäksi kaksikko Tetsu ja Rabbit osallistui Freen joutsenlauluksi jääneen albumin, tammikuussa 1973 ilmestyneen pitkäsoiton Heartbreaker levytykseen. Vaikka Kossoff Kirke Tetsu and Rabbit sisälsi laadukasta kappalemateriaalia, nelikosta puuttui Paul Rodgersin kaltainen keulahahmo. Vuonna 2007 Cherry Redin alamerkki Ork Records julkaisi Kossoff Kirke Tetsu and Rabbit-albumista remasteroidun version. 12-sivuinen cd-vihko sisälsi Bundrickin haastattelun.
Keskiviikon klassikko:Sladen toinen brittien listakärkeen suoraan kohonnut single
Skweeze Me, Pleeze Me on brittiläisen rockyhtyeen Sladen kappale, joka julkaistiin vuonna 1973 singleformaatissa. Noddy Holderin ja Jimmy Lean kirjoittama ja Chas Chandlerin tuottama kappale oli Sladen viides listakärkeen kohonnut single. Listaviikkoja Skweeze, Please Melle kertyi kaikkiaan kymmenen. Hopealevyn kappale saavutti ilmestymisvuotensa heinäkuussa ja se pääsi mukaan niin ikään vuonna 1973 ilmestyneelle Sladen kokoelma-albumille Sladest. Aikaisemmin vuoden 1973 aikana ilmestynyt Sladen single Cum on Feel the Noize oli ollut yhtyeen neljäs listaykkönen ja ensimmäinen ensimmäisellä viikollaan listakärkeen kohonnut single. Mainittuun saavutukseen oli edellisen kerran yltänyt The Beatles vuoden 1969 tuotantoa edustavalla singlellään Get Back. Ollessaan kiertueella Yhdysvalloissa Slade nauhoitti Skweeze Me, Please Men A&M:n studioilla Los Angelesissa. Kesäkuun viimeisenä 1973 julkaistu single pysytteli Britanniassa listakärjessä kolmen yhtäjaksoisen viikon ajan ja myi ensimmäisen viikon aikana 300 000 kappaletta. Lea oli saanut idean kappaleen kertosäkeeseen vieraillessaan Bilstonissa pubissa, jossa paikallinen pianisti Reg Kierle esiintyi. Kappaleen julkaisun aikoihin Sladen rumpali Don Powell oli lähes fataalisessa auto-onnettomuudessa, mutta hän toipui siinä määrin, että pystyi osallistumaan Sladen seuraavan albumin Old New Borrowed and Blue nauhoituksiin jo myöhemmin vuoden 1973 aikana. Polydor Records julkaisi Skweeze Me Please Men muualla maailmassa ja Reprise Records Yhdysvalloissa. Polydorin painoksen b-puolena oli muualla julkaisematon Kill 'em at the Hot Club Tonight ja Reprisen painoksen kakkosbiisinä albumilta Old New Borrowed and Blue löytyvä My Town. Ennen Powellin onnettomuutta Slade esiintyi Skweeze Please Men tiimoilta kahdesti Top of the Popsissa. Singlen ja sen b-puolen yhtye esitti lisäksi ohjelmassa Lift Off to Ayshea. Record Mirrorissa ja New Musical Expressissä Skweeze Me, Pleeze Mestä kirjoitettiin myönteisesti, tosin jälkimmäisen arvion mukaan kappale ei yltänyt edeltäneiden hittien Mama Weer All Crazee Now tai Gudbuy T' Jane tasolle. Suomessa Muska levytti Skweeze Me, Pleeze Mestä vuonna 1974 melko onnistuneen, Albert Järvisen kitaroiman ja sovittaman version nimellä Sä oot pliisu.
Tiistain tukeva:Eräs klassikkoyhtyeen parhaista albumeista
Vuonna 1986 ilmestynyt Get Close on The Pretendersin neljäs studioalbumi. Kun mainitun pitkäsoiton levytys oli saatettu päätökseen, yhtyeen johtohahmo, solisti/kitaristi Chrissie Hynde oli sen ainoa originaalijäsen. The Pretendersin originaalirumpali Martin Chambers sai nimittäin lähteä yhtyeestä kyseisen albumin levytyksen alkuvaiheessa. The Pretendersin alkuperäiskokoonpanon kitaristi James Honeyman Scott ja basisti Pete Fardon olivat menehtyneet huumeisiin vuosina 1982 ja 1983. Hynde ja Chambers päättivät silti jatkaa The Pretendersiä ja kiinnittivät yhtyeeseen kitaristi Robbie McIntoshin ja basisti Malcolm Fosterin. Vuonna 1984 ilmestyneestä yhtyeen albumista Learning to Crawl muodostui menestys sekä diggareiden että kriitikoiden keskuudessa. The Pretenders jatkoi menestystään esiintymällä vuoden 1985 Live Aid-konsertissa. Steve Lilywhiten tuottamien Get Closen ensimmäisten nauhoitussessioiden tuloksena oli popahtava versio Jimi Hendrixin kappaleesta Room Full of Mirrors. Hynde ei ollut tyytyväinen Chambersiin soittoon ja erotti hänet. Epävarmuutta kokenut Foster erosi yhtyeestä itsenäisesti hieman myöhemmin. Hynde ja McIntosh levyttivät loppuosan albumista kahdestaan eri studiomuusikoiden kanssa monissa eri studioissa. Get Closen tuotannosta vastasivat Bob Clearmountain ja Jimmy Iovine. Albumilla hyödynnetyistä studiomuusikoista basisti T. M. Stevens ja rumpali Blair Cunningham palkattiin lopulta The Pretendersin uudeksi rytmiryhmäksi. Albumin käynnistävä neljän soinnun rakkauslaulu My Baby julkaistiin sen ensimmäisenä singlenä ja tuloksena oli ykkössija Mainstream Rock- listalla. Leppeä When I Change My Life sisältää akustisia kitaroita ja rytmiryhmän valssahtavan kompin. Niiden jälkeen siirrytään selkeämmin rockosastoon kappaleiden Light of the Moon ja rytmiikkaorientoituneen The Dancen ansiosta. Jälkimmäisellä raidalla kuullaan myös mainioita Hammond-urkujen leadeja. Balladiosastoon palataan kappaleessa Tradition of Love, joka sisältää onnistuneen sovituksen, melodiset leadvokaalit ja jopa hienoista psykedeliaa kitaraa ja vokalisointia sekoittavassa outrossaan. Get Close-pitkäsoiton tunnetuinta antia edustaa erinomainen popahtava singlehitti Don't Get Me Wrong, jossa Stevensin bassokuvio ja McIntoshin kitarasoinnut toimivat Hynden vokalisoinnin tavoin upeasti. I Remember You edustaa sovituksensa osalta reggaeta ja How Much Did You Get for Your Soul? Hynden ja muun yhtyeen kyvyt tiedostaen kenties turhaan lähes vuosikymmenensä syntikkapoppia. Motown-henkinen Chill Factor on jo selkeästi onnistuneempi raita. Sielukkaalla balladilla on tarjottavanaan hitaudestaan huolimatta erinomaista beatia ja rikkaita taustavokaaleja. Niin ikään singlenä julkaistu Hymn to Her alkaa vaimeana balladina muuttuen ensin AOR:iksi ja tarjoten lopulta sovituksessaan myös todellista rockhenkeä. Get Closen tiimoilta tekemällään kiertueella The Pretenders täydensi kokoonpanoaan kosketinsoittaja Bernie Worrellilla. Kyseinen yhtyeen kokoonpano ei ollut kuitenkaan pitkäaikainen. McIntosh jätti The Pretendersin vuonna 1987 ja ahkerana keikkayhtyeenä bändi oli tullut tiensä päähän.
Maanantain mainio:Runsaasti duettoja levyttänyt soul- ja gospelartisti
12. syyskuuta 1938 syntynyt ja 19. heinäkuuta 2001 edesmennyt Judy Clay oli yhdysvaltalainen soul- ja gospelvokalisti, joka saavutti menesystä ensisijaisesti kahdessa levyttäneessä duossa 60-luvun aikana. Judith Grace Guions syntyi St. Paulsissa, Pohjois-Carolinassa. Isoäti kasvatti hänet ja Judy aloitti laulamisen kirkossa. Hän muutti Brooklyniin 50-luvun alussa ja Lee Drinkard Warrickin myötä hänestä tuli The Drinkard Singersin jäsen. 14-vuotiaasta lähtien Claysta tuli säännöllinen esiintyjä perheen gospelyhtyeessä. Alun perin se oli perustettu Newarkissa, New Jerseyssä vuonna 1938 ja ajoittain yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat sittemmin nimellä Cissy Houston tunnettu Emily Warrick sekä sisarukset Dionne ja Delia, jotka tultiin tuntemaan Dionne ja Dee Dee Warwickina. Judyn debyyttilevytys oli The Drinkard Singersin vuonna 1954 ilmestynyt albumi The Newport Spiritual Stars. The Drinkard Singersin nimeksi vaihtui myöhemmin The Sweet Inspirations. Judy jätti The Drinkard Singersin vuonna 1960. Hänen ensimmäinen soololevytyksensä oli Ember Recordsin julkaisema More Than You Know. Lavettelle ja Scepter Recordsille tehdyt levytykset eivät osoittautuneet erityisen menestyksekkäiksi, joskin You Busted My Mind saavutti myöhemmin suosiota Britannian northern soul-ympyröissä. Vuonna 1967 Atlantic Recordsin Jerry Wexler saattoi Clayn yhteistyöhön valkoisen solistin ja biisintekijän Billy Veran kanssa. The Sweet Inspirationsin kanssa levytetty The Storybook Children saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 20. ja poplistalla sijan 54. Toinen Veran kanssa levytetty hittiduetto Country Girl, City Man saavutti R&B-listalla sijan 41. ja poplistalla sijan 36. Clay siirtyi Stax Recordsin artistiksi ja levytti mainitulle yhtiölle menestyksekkäitä duettoja William Bellin kanssa. Niistä Private Number nousi R&B-listalla sijalle 17. ja brittien singlelistalla aina kahdeksanneksi. Toinen yhteislevytys My Baby Specializes nousi niin ikään R&B-listalle. Clay teki vielä paluun Atlantic Recordsille ja levytti Veran kanssa dueton Reaching for the Moon. Hänen viimeinen soolohittinsä oli R&B-listalla vuonna 1970 sijan 45. tavoittanut Greatest Love. Clayta kuultiin taustavokalistina Ray Charlesin, Aretha Franklinin, Van Morrisonin, Donny Hathawayn sekä Wilson Pickettin levytyksillä. Vuonna 1979 hän teki paluun gospelin pariin ja lauloi ajoittain Cissy Houstonin gospelkuorossa. Clay edesmeni 19. heinäkuuta 2001 62 vuoden ikäisenä auto-onnettomuuden jälkeisiin komplikaatioihin.
Sunnuntain extra:Ikurin rockikoneen livepaahtoa vuodelta 1986
Popeda:Huilut suorina
Huilut suorina on 24. lokakuuta 1986 Husulan Casinolla nauhoitettu Popedan livealbumi, joka julkaistiin aluksi yhtyeen kokoelma-albumin 15 GT Golden Turpo kylkiäisenä, vaikka olikin monien mielestä kyseistä kokoelmaa laadukkaampi. Albumilla kuultiin Popedan tuossa vaiheessa melko tuoretta lineupia, jossa olivat solisti Pate Mustajärven, kitaristi Costello Hautamäen ja rumpali Kari Holmin lisäksi mukana kitaristi Timo "Törrö" Tapaninen ja kosketinsoittaja Jukkis Järvinen. Huilut suorina-liven biisikattaus sisältää kaksi Paten soolotuotantoon lukeutuvaa poimintaa, jotka ovat Juice Leskisen kääntämä Bruce Springsteen-klassikko Born to Run (Synnyimme lähtemään) ja Juice Leskinen & Coitus Intin ohjelmistoon alun perin kuulunut Elämässä pitää olla runkkua. Tuossa vaiheessa tuoreet Popeda-biisit ovat odotuksenmukaisesti vahvasti edustettuina; Pohjantähden alla-albumilta mukana ovat nimikappale, John Holmes ja Christina ja sen edeltäjältä Harasoolta Olen valmis, Beibi on Y.L.P.E.E. sekä Palle and the Boys. Coverosastosta Cadillacista kuullaan vajaan minuutin pätkä ja roudari Raaka Arska tulkitsee Jyrki Melartinin ex-yhtyeen Kontran ohjelmistoon lukeutuneen Tommy James and the Shondells-hitin Mony Mony nimellä Muumi Muumi. Iäkkäämpiä Popeda-klassikoita Huilut suorina-livellä edustavat Kuulat sekaisin ja ainoana alun perin Costellon aikakautta vanhempana biisivalintana Da Da vuonna 1980 ilmestyneeltä Popedan kakkosalbumilta Raswaa koneeseen . Husulan paahto toimi komeasti ja Huilut suorina onkin mitä vakuuttavin keikkadokumentti Popedasta vuosimallia 1986.
Lauantain pitkä:Suomipunkin klassikoiden varhaistuotannosta koostuva kokoelma-albumi
Pelle Miljoona & Problems:Meillä menee lujaa
Syksyllä 1980 Love Recordsin julkaisemana ilmestynyt Meillä menee lujaa on kokoelma-albumi, jonka ykköspuoli sisältää Pelle Miljoonan N.U.S. ja 1980-yhtyeiden singlekappaleita. B-puolella on kaksi Tumppi Varosen luotsaaman Problemsin varhaista legendaarista singleä sekä Hymy Taskinen & Co-kokoonpanon julkaiseman singlen molemmat puolet, joissa solistina on hieman myöhemmin Woude-yhtyeen johtohahmona tunnetuksi tullut Ari Voutilainen. Meillä menee lujaa- kokoelman Pelle-osuuden varhaisinta tuotantoa edustavat N.U.S.:in levytyksiin lukeutuvat legendaariset repäisyt Olen työtön ja Mä vaan pogoon. Pelle Miljoona & 1980-yhtyeen tuotantoa edustaa vuoden 1979 satoa oleva single Mulla menee lujaa/Rakastava voima. Sen a-puoli on kuulunut Pelle Miljoona Unitedin keikkasettiin vielä viime vuosina ja todella upea b-puoli on kitaristi Nisse Rikaman, alias Rubberduck Jonesin sävellys. Nimellä Pelle Miljoona julkaistiin single Lähdetään kiitämään/Meidän on tulevaisuus. Kyseisten kappaleiden originaaleista taustoista vastasi N.U.S, mutta Ari Taskinen kävi soittamassa lisäkitaroita. Lähdetään kiitämään on varsin onnistunut suomennos Eddie & The Hot Rodsin kappaleesta Do Anything You Wanna Do ja se on kuulunut Pellen keikkasettiin aivan viime vuosiin asti ollen usein keikkojen avausbiisinä. Pelkistettyä todellisuutta -kappaleen singleversio eroaa hienoisesti Pelko ja viha -albumilla julkaistusta ja sen b-puolella on Tumpin hulvattomasti tulkitsema ja Rubberduckin upeasti kitaroima keskeisen varhaisen detroitilaisen esipunkyhtyeen MC 5:n tuotantoon lukeutuva Ramblin' Rose. Meillä menee lujaa-kokoelman Problems-biiseistä molempien singlejen paraatipuolet Tapan aikaa ja Ei tää lama päähän käy lukeutuvat vaivattomasti klassikko-osastoon ja niistä ensin mainitun kitarariffi tekee kunniaa Ramonesin Sheena is a Punk Rockerille. Hymy Taskinen & Co- yhtyeen singlellä alun perin julkaistuista kappaleista Problems levytti esikoisalbuminsa Katupoikia livepuolelle version biisistä Hei tyttö hei. Mainitun sinkulan paremmin aikaa kestäväksi on vuosien myötä osoittautunut silti upeaa saksofonismia sisältävä kääntöpuoli Yöt kadulla. Meillä menee lujaa on upea ja omana aikanaan harvinaisia singlekappaleita ansiokkaasti yhteen niputtanut kokoelma-albumi Pellen, Tumpin ja kumppaneiden suureksi osaksi varsin laadukkaasta varhaistuotannosta.