13. marraskuuta 1949 syntynyt Terrance James Reid, lempinimeltään Superlungs, oli brittiläinen rocksolisti, biisintekijä ja kitaristi. Hän on tullut tunnetuksi esiintymisistään solistina, lämmittelijänä ja sessiomuusikkona useiden keskeisten rockmuusikoiden kanssa. Soolo- ja keikka-artistina Reidin diskografia käsittää seitsemän studioalbumia ja neljä livelevyä. Reidin käsialaa olevia kappaleita ovat levyttäneet useat artistit ja yhtyeet, kuten The Hollies, Crosby, Stills & Nash, Jackson Browne, Arrival, Marianne Faithfull, Cheap Trick, Jack White with The Raconteurs, Joe Perry, Rumer ja Chris Cornell. Reidin musiikillinen ura alkoi 1960-luvun alussa, jolloin häntä pyydettiin solistiksi yhtyeeseen Peter Jay and The Jaywalkers, joka soitti lämmittelijänä Rolling Stonesin vuoden 1966 kiertueella. Sooloartistin ominaisuudessa Reid on Stonesin lisäksi lämmitellyt Creamin, Jethro Tullin ja Fleetwood Macin kiertueita. Reid on tullut tunnetuksi siitä, että hän kieltäytyi Jimmy Pagen kutsusta liittyä tämän uuteen yhtyeeseen, josta oli muodostuva Led Zeppelin. Reid torjui niin ikään Ritchie Blackmoren tarjouksen liittyä Deep Purplen solistiksi Rod Evansin lähdettyä mainitusta yhtyeestä. Reidin liittyessä Peter Jay and the Jaywalkersiin hän vaikutti paikallisessa yhtyeessä The Redbeats, joka esiintyi säännöllisesti River Clubissa, St. Ivesissä. Peter Jay and the Jaywalkers tuli valituksi Rolling Stonesin 23 konsertista koostuneelle brittikiertueelle syys-lokakuussa 1966. Royal Albert Hallissa soitetussa konsertissa The Holliesin Graham Nash ystävystyi Reidin kanssa ja kehotti tämän yhtyettä solmimaan levytyssopimuksen EMI.n alamerkin, brittiläisen Columbia Recordsin kanssa päästäkseen levyttämään tuottaja John Burgesin alaisuudessa. The Jaywalkersin ensimmäinen single, soulvaikutteinen The Hand Don't Fit the Glove oli pieni hitti, mutta yhtye oli päättänyt lopettaa toimintansa. Tuottaja Mickie Mostista, joka tuohon aikaan teki yhteistyötä Peter Grantin kanssa, tuli Reidin manageri. Ensisinglestä Better by Far muodostui radiohitti. Esikoisalbumi Bang Bang, You're Terry Reid ilmestyi vuonna 1968. Samaisena vuonna Reid teki urkuri Peter Solleyn ja rumpali Keith Webbin kanssa kiertueen Yhdysvalloissa Creamin lämmittelijänä. Sen viimeinen, Miami Pop Festivaalilla soitettu konsertti vastaanotti musiikkilehdistössä myönteisiä arvioita. Esikoisalbumiltaan löytyvän kappaleen Without Expression Reid oli kirjoittanut 14-vuotiaana. Mainitusta biisistä julkaistiin useita coverversoita hieman eri nimillä. The Hollies levytti sen vuonna 1968 nimellä A Man with No Expression. Crosby, Stills, Nash and Young levytti mainitun kappaleen vuonna 1969 nimellä Horses through a Rainstorm ja REO Speedwagon vuonna 1973 nimellä Without Expression (Don't Be the Man). Kahdessa ensiksi mainitussa versiossa leadvokalistina oli Graham Nash. John Mellencamp sisällytti kyseisen kappaleen kokoelma-albumilleen The Best That I Could Do:1978-1988 niin ikään nimellä Don't Be the Man. Horses throug a Rainstormin oli tarkoitus ilmestyä Crosby, Stills, Nash and Youngin albumilla Deja Vu, mutta Carry On otti viime hetkellä sen paikan albumin biisilistassa. Horses through a Rainstorm julkaistiin näin ollen vasta vuosia myöhemmin. Reid kieltäytyi solistin paikasta Jimmy Pagen uudessa yhtyeessä, sillä hän oli sopinut toimivansa lämmittelijänä kahdella Stonesien ja yhdellä Creamin kiertueella. Mikäli Page olisi selvittänyt Keith Richardsille, miksi Reidin täytyisi vetäytyä pois Yhdysvaltain-kiertueelta, hän voisi yrittää Pagen uudessa yhtyeessä. Page ei kuitenkaan ottanut yhteyttä ja Reid ehdotti Pagelle solistiksi tilalleen The Band of Joyn vokalistia Robert Plantia ja kehotti tsekkaamaan myös yhtyeen rumpalin John Bonhamin. Band of Joy oli lämmitellyt Reidin keikkoja. Vuoden 1969 aikana Reid lämmitteli muun muassa Jethro Tullin ja Fleetwood Macin kiertueita Britanniassa sekä Stonesien samaisen vuoden kiertuettä Yhdysvalloissa. Hän ei kuitenkaan osallistunut Altamontin-konserttiin. Vuonna 1970 Reid esiintyi Isle of Wightin festivaalilla Ike & Tina Turnerin basistin Lee Milesin, David Lindleyn sekä Tim Davisin kanssa. Reid osallistui myös Atlantan toisen kansainväliseen popfestivaaliin ja hänen esiintymisensä Glastonburyssa vuonna 1971 kuvattiin. Samana vuonna Ahmed Ertegun kiinnitti Reidin Atlantic Recordsille. Taustayhtyeen muodostivat Lee Miles, David Lindley ja Alan White. Albumin nauhoitukset käynnistyivät Britanniassa ja jatkuivat Yhdysvalloissa. White siirtyi Yes-yhtyeeseen ja Lindley ryhtyi yhteistyöhön Jackson Brownen kanssa, mutta Lee Miles jatkoi musiikillista yhteistyötään Reidin kanssa vuosien ajan. Albumilla River musisoivat lisäksi rumpali Conrad Isidore ja perkussionisti Willie Bobo. Vuonna 1973 ilmestynyt pitkäsoitto vastaanotti myönteisiä arvioita, mutta ei menestynyt kaupallisesti. Samoista nauhoituksista julkaistiin vielä vuonna 2016 albumi The Other Side of the River. ABC Records julkaisi Reidiltä vuonna 1976 Graham Nashin tuottaman albumin Seed of Memory ja Capitol Records vuonna 1979 pitkäsoiton Rogue Waves, jonka työstämiseen osallistui mm. rumpali John Siomos. 80-luvun alussa Reid vaikutti sessiomuusikkona esimerkiksi Don Henleyn, Jackson Brownen ja Bonnie Raittin albumeilla. Reid palasi sooloartistiksi vuonna 1991 ilmestyneellä ja Trevor Hornin tuottamalla albumillaan The Driver. Siltä löytyvä cover Spencer Davis Groupin Gimme Some Lovin':ista pääsi mukaan myös Tony Scottin ohjaaman ja Tom Cruicen tähdittämän elokuvan Days of Thunder soundtrackille. 90-luvun aikana Reid konsertoi Yhdysvalloissa ja Hong Kongissa Mick Taylorin kanssa. Maaliskuussa 1993 perustetussa yhtyeessä The Flew olivat Reidin lisäksi mukana Joe Walsh, Nicky Hopkins, Rick Rosas ja Phil Jones. Ainoan keikkansa yhtye soitti San Juan Capistranossa ja kysessä oli Nicky Hopkinsin viimeinen esiintyminen ennen hänen edesmenoaan. Loppuvuodesta 2002 Reid esiintyi vuosien jälkeen Lee Milesin kanssa WOMAD-festivaalilla lähellä Readingia. Vuoteen 2005 ajoittui kiertue Britanniassa. Lontoon-konserteissaan ja festivaaliesiintymisissään Reidin taustalla on ollut suuri lineup. Vuonna 2012 ilmestynyt albumi Live in London oli taltioitu eräästä Reidin konserteista Ronnie Scott's:issa ilman remiksauksia tai päällekkäisäänityksiä. Vuosien 2002 ja 2012 välillä Reid esiintyi mm. useita kertoja Glastonbury Festivaalilla. EMI:n julkaisema boxi Superlangs sisälsi Reidin kaksi ensimmäistä albumia ja lisäksi hänen kaikki mainittuja albumeita varten tekemänsä muut nauhoitukset vuosien 1966 ja 1970 väliltä. Sanctuary Records julkaisi uuden konserttitaltioinnin Alive. Heinä-elokuussa 2007 Reid teki kuuden viikon kiertueen Britanniassa The Cosmic American Derelictsin taustoittamana. Yhtyeen kitaristi Eddie Rainey siirtyi Reidin yhtyeeseen noin kolmeksi vuodeksi. Reid on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi ranskalaisen trip hop-artistin Shinen kanssa. Yhteistyön tuloksena syntynyt ep Shine featurin Terry Reid ilmestyi marraskuussa 2009. Reid menehtyi syöpäään Kaliforniassa elokuun neljäntenä 2025 75 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti