Pasi Kostiainen:Dingo (Johnny Kniga)
Pasi Kostiaisen Dingo-kirja. on ensimmäinen maamme 80-luvun suosituimmasta yhtyeestä laadittu laajempi teos. Dingo-huuman ollessa kuumimmillaan ehti nimittäin ilmestyä Kari Levolan käsialaa oleva kirja Kunnian kentät. Dingoa edeltävät yhtyeen jäsenenten vaiheet käydään läpi melko sutjakasti. Dingoa edeltäneistä yhtyeistä keskeisimmäksi osoittautui kaksi singleä 80-luvun alussa levyttänyt MAC. Suomen The Policeksi vertautuneessa yhtyeessä tulevista Dingolaisista vaikuttivat Pepe ja Neumann, joista viimeksi mainittu otti originaalijäsen Even paikan. Kitaristi Jonttu Virta oli Dingon selkeästi iäkkäin jäsen. Hänen bändihistoriaansa sisältyy kokoonpanoja jo 1970-luvun alkuvuosista lähtien, mutta ne teoksessa sivuutetaan. Varsin energisestä soitostaan tunnetuksi tulleella rumpali Juha Seittosella, alias Keijo Q:lla oli ajalta ennen Dingoa sekä yhtye, että teatteritaustaa. Dingosta tuli huippusuosittu yhtye heti esikoissinglen Sinä ja minä voitettua Levyraadin. Dingo-hysteriaa keikalla koettiin ensiksi maaliskuussa 1984 Evijärvellä soitetussa konsertissa. Kiinnostavaa uutta tietoa teos tarjoaa ensiksi Nimeni on Dngo-eskoisalbumin levytyksen ja tuottaja Pave Maijasen osuuden myötä. Neumannin lauluosuuksista tehtiin useita ottoja ja eläytyipä hän niihin siinä määrin, että jopa pyörtyi laulukoppiin. Toisesta singlestä Levoton Tuhkimo muodostui vielä edeltäjäänsä suositumpi ja huhtikuun lopussa 1984 ilmestynyt esikoisalbumi Nimeni on Dingo myi nopeasti timanttilevyksi. Basisti Jarkko Eve osoittautui yhtyeen toiseksi hallitsevaksi hahmoksi ja hän sai jättää yhtyeen kesän 1984 aikana. Vanha tuttu Pepe Laaksonen oli ainoa vaihtoehto uudeksi basistiksi ja hänen debyyttikeikkansa Dingon riveissä oli jättiyleisölle Helsingin Kaivopuistossa elokuussa 1984. Samaisen vuoden syksyllä ilmestyneestä singlestä Autiotalo muodostui yli 10 000 kappaleen myynnillään niin ikään jättimenestys. Lopullisesti potin räjäytti maaliskuun puolivälissä 1985 ilmestynyt toinen pitkäsoitto, muun muassa klassikkotasoisen nimikappaleensa sisältävä Kerjäläisten valtakunta, jonka kansikuvat käytiin kuvaamassa Marokossa Kari Riipisen nappaamina. Albumista muodostui yli 190 000 kappaleen myynnillään eräs maamme kaikkien aikojen myydyimmistä. Kesä 1985 oli Dingolle odotuksenmukaista hullunmyllyä sekä keikkatahdin että suosion osalta. Mainitun vuoden juhannuksena Dingo nosti Posion-keikastaan kaikkien aikojen suurimman kotimaisen keikkapalkkion. Syksyllä Irlantiin tehty levytysmatka epäonnistui osittain, mutta sen tuloksena syntyi sentään eräs Dingon tuotannon kirkkaimmista klassikoista, eli maxisingle Kunnian kentät. Dingon alamäen voi todeta alkaneen loppuvuodesta 1985 järjestetystä ja taloudellisesti epäonnistuneesta jäähallikiertueesta, jonka viimeiseksi kaavailtu konsertti Kuopion jäähallissa jäi soittamatta. Legendaarisen lineupin viimeiseksi jäänyttä albumia ja kevättalvella 1986 ilmestynyttä pitkäsoittoa Pyhä klaani työstettäessä yhtyeen fiilikset olivat jo varsin huonot. Edeltäjiään vaikeampi ja kunnianhimoisempi albumi myi timanttilevyksi, eli noin 77 0000 kappaletta. Dingo ilmoitti hajoamisestaan seitsemäs lokakuuta 1986. Originaali kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola oli aivan yhtyeen loppuvaiheessa ottanut Pete Nuotion paikan. Dingon hajoamisen jälkeiset musiikilliset ym. vaiheet teoksessa käydään läpi ansiokkaasti. Esimerkiksi Neumannin pestistä EMI:n tuotantopäällikkönä tarjolla on kiinnostavaa tietoa. Vuonna 1994 yhtye teki Pete Nuotiota lukuun ottamatta paluun suosituimmalla lineupillaan. Kosketinsoittajana oli yhtyeen tuottajana kunnostautunut Pave Maijanen ja tuloksena albumi Via Finlandia. Legendaarisin kokoonpano oli toiminnassa vielä vuosien 1998 ja 2002 välisenä aikana.Tuolloin ei kuitenkaan syntynyt uutta musiikkia. Originaali basisti Eve jatkoi tämän jälkeen Neumannin matkassa vuoteen 2008 saakka. Dingo-lineupeissa, joissa Neumann oli ainoa originaalijäsen on niin ikään vaikuttanut kotimaisen rockin ja myös bluesin kentässä varsin tunnettuja muusikoita, kuten rumpali Frogley, eli Jukka Mänty-Sorvari sekä kitaristit Erik Valkama ja Hombre Lampinen.Dingon viimeisimmät studioalbumit ovat vuosina 2005 ja 2008 ilmestyneet Purppuraa ja Humisevan harjun paluu. Vielä seuraavana vuonna ilmestyi Dingo Live. Legendaarisin lineup teki viimeisen paluunsa vuoden 2017 aikana konsetoiden kotimaan keikkojensa lisäksi menestyksekkäästi Virossa. Pete Nuotio ja rumpali Quuppa jättivät yhtyeen samaisen vuoden syksyllä, eivätkä tämän jälkeen ole pitäneet yhteyttä Neumanniin. Neumann, Jonttu ja Pepe jatkoivat tämän jälkeen lineupilla, jossa rumpalina on vaikuttanut mm. Hybrid Childrenistä muistettu rumpali Saska Ketonen sekä Lordin kosketinsoittaja Leena Peisa. 22. maaliskuuta 2024 syöpään menehtyneen Pepe Laaksosen paikan yhtyeen basistina on ottanut Tom Eklund. Kostiaisen teos käsittelee Dingoa nimenomaan ilmiönä ansiokkaasti halki vuosikymmenten, mutta puhtaan musiikillisesti yhtyeen levytystuotantoa olisi toivonut käytävän läpi yksityiskohtaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti