Happy on Rolling Stonesin vuonna 1972 ilmestyneellä tupla-albumilla Exile on Main St. julkaistu ja harvinaislaatuisesti Keith Richardsin leadvokalisoima kappale. Se julkaistiin myös albumin toisena singlebiisinä heinäkuussa mainittuna vuonna. Kyseisen kuukauden puolivälissä Happy saavutti Billboardin Hot 100-listalla sijan 69. ja paras sijoitus oli 22. 19. elokuuta 1972. Jaggerin ja Richardsin nimiin kreditoitu Happy kirjoitettiin Nelcotessa, Etelä-Ranskassa vapaapäivän iltapäivän tuntien aikana. Richardsin mukaan sävellys syntyi ja se saatiin nauhalle neljässä tunnissa. Pohjaraidat nauhoitettiin Rolling Stones Mobile Studiota käyttäen Richardsin vastatessa bassosta, kitarasta ja laulusta, tuottaja Jimmy Millerin rummuista ja saksofonisti Bobby Keysin marakassista. Myöhemmin lisättiin Nicky Hopkinsin piano, Jim Pricen trumpetti, Keysin saksofoni ja loput lauluraidat mukaan lukien Mick Jaggerin taustavokalisoinnit. Rolling Stonesin singleistä Happy on ainoa Richardsin leadvokalisoima, joka on saavuttanut Billboardin Hot 100 -listan. Stonesien vuoden 1978 kiertueella Jagger lauloi kappaleen kertosäkeessä. Vuodesta 1972 alkaen Richards on esittänyt Happya usein konserteissa ja kappaleesta on muodostunut eräs hänen tunnusbiiseistään. Liveversiot Happysta löytyvät Stonesin albumeilta Love You Live ja Live Licks ja kappaleen originaali studioversio on päässyt mukaan kokoelma-albumeille Made in the Shade, Forty Licks ja GRRR. Lisäksi Happy on mukana useissa Stonesin konserttielokuvissa ja dvd:illä, kuten Ladies and Gentlemen:The Rolling Stones, Some Girls:Live in Texas '78 ja L. A. Forum:Live in '75. Happysta ovat levyttäneet coverversionsa Spirit, The Pointer Sisters, Nils Lofgren ja Southside Johnny. Kotimaassa Pate Mustajärvi levytti Happyn nimellä Onny ensimmäiselle, vuonna 1984 ilmestyneelle sooloalbumilleen Nyt. Konserteissaan kappaletta ovat versioineet The Replacements, The Black Crowes, Elvis Costello ja Lucinda Williams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti