The Wildhearts on brittiläinen, vuonna 1989 Newcastle upon Tynessa perustettu rockyhtye. Sen soundi on yhdistelmä hardrockia ja melodista poppia. Musiikkilehdistössä yhtyeen vaikutteiden skaala on nimetty varsin laajaksi, eli Beatlesistä 80-luvun Metallicaan. Yhtye itse kiistää kyseisen luokittelun. The Wildheartsin repertuaarista kappaleessa 29 X The Pain mainitaan nimeltä useita yhtyeen johtohahmon Gingerin musiikillisia inspiraation lähteitä. Vaikka The Wildhearts on saavuttanut Britanniassa useita top 20:een nousseita singlejä ja yhden top teniin kohonneen albumin, yhtye ei ole noussut valtavirran suosioon. Mainittuun seikkaan ovat vaikuttaneet yhtyeen jäsenten henkilökohtaiset ongelmat sekä vaikeudet levy-yhtiöiden kanssa. The Wildheartsin varhaista uraa sävyttivät katkeruudet levy-yhtiö East Westin kanssa. Yhtyeen värikkääseen historiaan on mahtunut useita miehistönvaihdoksia ja useat sen jäsenistä ovat olleet Wildheartsin lineupissa useaan otteeseen. Yhtyeen ainoa koko sen toiminta-ajan mukana ollut jäsen on ollut perustaja, solisti, kitaristi ja keskeisin biisintekijä Ginger, eli David Walls. Hän on hajottanut tai laittanut Wildheartsin telakalle useita kertoja. 2010-luvulla Wildhearts on tehnyt useita juhlakiertueita. Vuoden 2018 juhlakiertuetta seurasi myös paluu studioon. Helmikuussa 2019 Wildheartsilta ilmestyi uusi single Disclocated ja uusi pitkäsoitto Renaissance Men julkaistiin toukokuun kolmantena.
The Wildhearts perustettiin loppuvuodesta 1989 Gingerin saatua lähtöpassit The Quireboysista. Hän on vastannut yksin lähes kaikesta The Wildheartsin biisimateriaalista koko yhtyeen toiminta-ajan. Yhtyeen originaali nimen kirjoitusasu oli The Wid Hearts ja alkuvaiheessa siihen kuuluivat lyhyen aikaa solistit Snake ja Dunken F. Mullett, joista ensin mainittu oli aikaisemmin vaikuttanut yhtyeessä Tobruk ja jälkimmäinen yhtyeessä Mournblade. Vuosien 1989 ja 1990 aikana nauhoitettiin yhdeksän demoa, joista Snake oli solistina neljällä ja Dunken viidellä. Mainitut demot säilyvät julkaisemattomina ja ne esittelivät tyylillisesti Guns N' Rosesia muistuttavaa soundia, mutta The Wildheartsin soundi tuli kehittymään. Osa demoista oli Ric Browden tuottamia ja niistä kaavailtiin ep-julkaisua, joka ei kuitenkaan toteutunut. Mainitut demot ovat kuitenkin ajoittaneet löytäneet epävirallisille The Wildheartsin julkaisuille. Maaliskuussa 1991 Ginger ryhtyi vastahakoisesti leadvokalistiksi. Monien miehistövaihdosten jälkeen yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui kitaristi/solisti Gingerin lisäksi niin ikään kitarasta ja laulusta vastannut Christopher Jagdhar, basisti/solisti Danny McGormack ja Dog's D'Amourin rumpali Bam. Mainittu lineup julkaisi vuonna 1992 ep:t Mondo Akimbo A Go-Go ja Don't Be Happy...Just Worry. Vuonna 1992 Bam teki paluun Dogs D'Amouriin ja hänen paikkansa The Wildheartsin rumpalina otti Andrew Stidolph. Ep:idensä jatkoksi Wildhearts nauhoitti demoja ensimmäistä täyspitkää albumiaan varten, joka julkaistiin nimellä Earth vs. The Wildhearts ilman uusia nauhoituksia. Singlet Greetings from Shitsville ja TV Tan osoittautuivat underground-hiteiksi vuoden 1993 aikana. Stidolph jätti yhtyeen pian tämän jälkeen ja hänen paikkansa otti Ritch Battersby, joka oli jo mukana alkuvuodesta 1994 listahitiksi Britanniassa muodostuneella singlellä Caffeine Bomb. Kappaleesta työstettiin myös musiikkivideo ja The Wildhearts esiintyi Top of the Popsissa. Esikoisalbumi julkaistiin uudelleen loppuvuodesta 1994 ja tällä kertaa Caffeine Bomb oli lisätty extraraidaksi. Seuraavaksi Wildhearts kaavaili tupla-albumia, mutta East West vetäytyi kyseisestä ideasta albumin nauhoitusten aikana. Niinpä Wildhearts päätyi julkaisemaan kuudesta biisistä koostuneen ja ainoastaan fan clubilaisille suunnatun albumin Fishing for Luckies alkuvuodesta 1995. Vuonna 1996 ep:stä julkaistiin lisää outtakeseja sisältänyt uusintapainos Fishing for More Luckies. Sen kappaleiden joukossa oli merkittävä raita Geordie in Wonderland. Muita keskeisiä kappaleita olivat niin ikään singleformaatissa julkaistu If Life is a Lovebank, I Want an Overdraft sekä lähes 11 ja puoliminuuttinen Sky Babies. Diggareiden kyselyistä huolimatta kappaletta soitettiin harvoin keikoilla, sillä McCormackille tuotti hankaluuksia muistaa sen kaikki basso-osuudet. Vuosina 2003-2004 The Wildhearts alkoi soittaa Sky Babiesiä lähes kaikissa konserteissaan uuden basistinsa Jon Poolen kanssa. Yhtyeen toinen albumi kantoi nimeä P.H.U.Q. Kesken albumin nauhoitusten Ginger erotti kitaristi CJ:n, seikka, jota hän on myöhemmin maininnut katuneensa. Osa kakkoslevyn kappaleista nauhoitettiin ilman kakkoskitaraa ja toukokuussa 1995 ilmestynyt albumi nousi brittien albumilistalla kuudenneksi, mikä on The Wildheartsin paras saavutus. Senseless Thingsin Mark Keds kiinnitettiin kakkoskitaristiksi, mutta hän oli mukana ainoastaan yhdessä nauhoitussessioissa soittaen singlen Just in Lust muina biiseinä julkaistuilla kappaleilla. Muutaman viikon kuluessa Keds sai lähteä yhtyeestä, sillä hän katosi Japaniin jäähyväiskiertueelle entisen yhtyeensä kanssa. The Wildhearts soitti triokokoonpanolla Ginger, McCormack ja Battersby muutaman kuukauden ajan ja kiinnitti sitten pyytämiensä demojen ja järjestämiensä koesoittotilaisuuksien perusteella kakkoskitaristiksi entuudestaan tuntemattoman Jef Streatfieldin. Loppuvuodesta 1995 yhtye siirtyi kietueelle Britanniaan ja Japaniin ja perui sopimuksensa East Westin kanssa. Alkuvuodesta 1996 The Wildheartsin on väitetty nauhoittaneen kahden uuden albumin verran materiaalia. Mainituista kappaleista päivänvalon näki ainoastaan kahdeksan Fishing for Luckies -ep.n päivitetyllä versiolla joka oli siis laajentunut pitkäsoiton mittaan. Vuonna 1998 East West julkaisi harvinaiset kappaleet osana kokoelma-albumia Landmines and Pantomines. Yhtye kehotti kuitenkin diggareitaan boikotoimaan kyseistä albumia. Vaikka sen kappaleita ei siis ole tunnustettu The Wildheartsin viralliseksi tuotannoksi, useat kyseisistä biiseistä ovat olleet mukana yhtyeen keikkaseteissä. Tom Take the Moneyn Ginger on esittänyt useasti akustisilla soolokeikoillaan ja vuoden 2013 kevätkiertueella useat albumin kappaleista olivat yleisön äänestettävissä mukaan settiin. Vuonna 1997 yhtye solmi sopimuksen Mushroom Recordsin kanssa ja ryhtyi työstämään uutta albumia, joka edusti aikaisempaa vähemmän kaupallista soundia. Heinäkuussa 1997 ilmestynyt single Anthem jakoi diggareiden mielipiteet ja saman kohtalon koki itse Endless, Nameless -pitkäsoitto. Marraskuussa 1997 jo hieman ennen albumin ilmestymistä Ginger päätti hajottaa yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien ja erityisesti basisti McCormackin huumeongelman vuoksi. Kiertue Britanniassa peruuntui, mutta jäähyväislahjana diggareilleen The Wildhearts soitti lyhyen kiertueen Japanissa. Laajasta repertuaaristaan huolimatta Wildheartsilla on ollut mahdollisuus julkaista suhteellisen vähän materiaalia East West Recordsin kanssa esiintyneiden konfliktien vuoksi. Siksi yhtye on jo pitkään julkaissut cd-singlejensä b-puolina runsaasti bonuskappaleita. Jo ennen vuotta 1997 Wildhearts oli julkaissut singlejensä b-puolina kahdesta kolmeen kappaletta. Endless, Nameless -aikaan yhtye alkoi julkaista cd-singleistään eri versioita, jotka kukin sisälsivät kahdesta kolmeen bonuskappaletta. Kaikki Anthem-singlen bonuskappaleet olivat coverversioita. Diggarit eivät ole olleet täysin yksimielisiä mainitunlaisesta julkaisupolitiikasta, mutta Ginger vastasi yhtyeen pyrkivän ainoastaan tuomaan diggareille enemmän musiikkia. Yhtye on jatkanut multiformaattia vuodesta 1997 eteenpäin ja esimerkiksi vuonna 2003 ilmestyneestä kappaleesta Top of the World julkaistiin kolme singleversiota. Niistä kaksi sisälsivät kumpikin kaksi bonuskappaletta ja yksi yhden bonusbiisin ja ykköskappaleesta työstetyn videon. Yhtye on myös jatkanut traditiota, jossa se nauhoittaa sinkkujensa kakkosbiiseiksi aivan uutta tuotantoa. Vuosiin 2001-2004 ajoittuneen reunioninsa aikaan Wildheartsilla oli niin runsaasti bonuskappaleita, että Gut Records julkaisi pelkästään b-puolista koostuneen pitkäsoiton Coupled With. Vuosien 1997-2001 aikana yhtyeen jäsenet keskittyivät sivuprojekteihinsa, mutta viimeisin Gingeristä, McCormackista, Battersbysta ja Streatfieldistä muodostunut Wildheartsin kokoonpano teki myös tuolloin yksittäisiä keikkoja ja kiertueita Japanissa, missä yhtyeen kannatus on aina ollut erityisen voimakasta.
Alkuvuodesta 2001 Ginger ilmoitti kokoavansa The Earth vs. The Wildhearts -albumin aikaisen yhtyeen kokoonpanon uudelleen. McCormackin huumeongelmat nousivat kuitenkin uudelleen esiin ja useilla comeback-kiertueen keikoista lämmittely-yhtye Anti-Productin Toshi hoiti basistin vakanssin. Alkuvuodesta 2002 McCormack oli jälleen puhdas ja Wildhearts aloitti uuden minialbuminsa nauhoitukset ja teki lisäksi kiertueen Britanniassa. Albumille tarkoitetut kappaleet julkaistiin loppuvuodesta 2002 Britanniassa Vanilla Radio -singlen kolmessa formaatissa ja Japanissa minilp:llä Riff After Riff After Motherfucking Riff. Vanilla Radio nousi brittien singlelistalla top 30:een ja uuden täyspitkän albumin työstäminen käynnistyi alkuvuodesta 2003. Nauhoitusten aikana McCormack meni hoitoon alkoholiongelmansa takia ja Ginger vastasi albumilla basso-osuuksista uudelleen nauhoitetuissa kappaleissa. Keikkakokoonpanossa McCormackin paikan otti "Random" Jon Poole, joka oli aikaisemmin vaikuttanut Gingerin sivuprojektissa Silver Ginger 5. Vuonna 2003 ilmestynyt albumi The Wildhearts Must Be Destroyed sisälsi huomattavasti popvaikutteisempaa soundia yhtyeen varhaisempiin ja raskaampiin pitkäsoittoihin verrattuna. Yhtye onnistui myös hankkimaan levytyssopimuksen Yhdysvalloissa Gearhead Recordsin kanssa. Mainittu yhtiö julkaisi Wildheartsilta vuonna 2004 singlekokoelman Riff After Riff, jonka kaikki kappaleet olivat myös osa Gut Recordsin julkaisemaa kokoelma-albumia Coupled With. Riff After Riff oli Wildheartsin ensimmäinen albumijulkaisu Yhdysvalloissa sitten kymmenen vuotta aikaisemmin ilmestyneen Earth vs. The Wildheartsin. Julkaisua promotoitiin kiertueella, jolla Wildhearts soitti runsaasti keikkoja The Darknessin lämmittelijänä. Aikaisemmin esiintymisjärjestys yhtyeiden välillä oli ollut päinvastainen. Alkuvuodesta 2005 Ginger hajotti jälleen Wildheartsin. Hän liittyi yhtyeeseen Brides of Destruction, mutta siirtyi sitten täyspainoisesti sooloartistiksi. Syyskuussa 2005 Wildheartsin vuosina 1994-1995 vaikuttanut kokoonpano soitti yhden keikan Scarborough Castlessa. Joulukuussa 2006 oli vuorossa yksittäinen konsertti Wulfrun Hallissa Volverhamptonissa. Se soitettiin lineupilla, jossa Gingerin lisäksi olivat mukana CJ, Battersby ja uusi basisti, aikaisemmin yhtyeessä Amen vaikuttanut Scott Sorry. Mainitusta kokoonpanosta tuli virallinen ja vuonna 2007 kaavailtiin työstettäväksi uusi albumi. Se saatiin nauhoitetuksi jo mainitun vuoden tammikuussa Tutbury Castlessa. Kyseessä oli The Wildheartsin nimikkoalbumi, joka julkaistiin 23. huhtikuuta ja sitä edelsi kahta kuukautta aikaisemmin ainoastaan digitaalisesti julkaistu single The Sweetest Song. Albumi vastaanotti myönteiset arviot brittläisessä rocklehdistössä. The Sun antoi The Wildheartsille viisi tähteä viidestä ja nimesi sen mahdollisesti vuoden rockalbumiksi. Myös Rocksound antoi albumille täydet kymmenen tähteä. Yhtyeen kiertue Yhdysvalloissa peruuntui myöhästyneiden työlupien vuoksi, mutta The Wildhearts soitti silti New Yorkissa useita loppuunmyytyjä konsertteja, jotka olivat kestoltaan tavanomaista pidempiä, eli lähes kaksituntisia. Huhti-toukokuussa seurasi pitkä kiertue Britanniassa. Lokakuun ensimmäisenä 2007 ilmestynyt single The New Flesh oli ensimmäinen fyysinen julkaisu The Wildhearts-albumilta. Kappaleesta kuvattiin mustavalkoinen video ja sitä seuranneen singlen Destroy All Monsters aiheena olivat kauhu ja väkivalta. 19. toukokuuta 2008 The Wildhearts julkaisi pelkästään covereista koostuneen albumin Stop If You Have Heard This One Before, Vol 1. Versioituihin yhtyeisiin albumilla lukeutuivat esimerkiksi Helmet, The Distillers ja The Georgia Satellites. Albumista julkaistiin ensiksi 12 kappaletta sisältävä download-versio ja sitten 15 biisiä sisältävä fyysinen albumi. Kesällä 2010 Rhino Records julkaisi The Wildheartsilta kolmesta cd:stä koostuvan kokoelman The Works. Se sisältää alun perin East West Recordsin julkaisemia ja vuosien 1992-1996 välillä ilmestyneitä albumiraitoja ja singlejen b-puolia. The Wildhearts nauhoitti Tanskassa elokuun viimeisenä ilmestyneen yhdeksännen studioalbuminsa ¡Chutzpah!. Pitkäsoiton julkaisua seurasi syys-lokakuussa kiertue Britanniassa. Mainitulla rundilla Wildhearts soitti uuden albuminsa kokonaisuudessaan ja encoreissa vanhempaa tuotantoaan. Samoihin aikoihin yhtye voitti Kerrang!:n vuoden 2009 Awardseissa Spirit of Independence-palkinnon. Ensimmäisellä Britanniassa järjestetyllä Sonisphere-festivaalilla The Wildhearts soitti Bohemia-stagella. Kyseessä oli nelipäiväinen festivaali, jonka järjestäjinä olivat aikaisemmin Dowload-festivaalia järjestäneet tahot. 25. marraskuuta 2009 The Wildhearts ilmoitti julkaisevansa minialbumin ¡Chutzpah! Jnr. Kyseessä oli kahdeksasta kappaleesta koostuva albumi, jonka biisit olivat varsinaisen albumin sessioissa nauhoitettuja, mutta aikaisemmin julkaisemattomia, tai ilmestyneet aikaisemmin ainoastaan albumin Japanissa julkaistulla painoksella. Alun perin Ginger ilmoitti minialbumia olevan saatavilla ainoastaan Wildheartsin vuoden 2009 joulukiertueella, mutta diggareiden painostuksesta sitä myytiin myös myöhäisemmissä konserteissa ja albumi oli saatavilla myös digitaalisesti. Nykyisin se löytyy myös Wildhearts online storesta.
Vuonna 2010 Ginger liittyi Michael Monroen kitaristiksi esiintyen hänen yhtyeessään Download Festivaalilla 12. kesäkuuta 2010. Hän heitti siellä keikan myös sooloartistina useiden akustisten kitaristien kera. Ohjelmistossa oli ainoastaan Wildheartsin kappaleita, kuten myös Ginger & Friends nimellä joulukuussa 2010 Britanniassa tehdyllä kiertueella. Ginger oli mukana Michael Monroen vuonna 2011 ilmestyneellä ja varsin myönteiset arviot keränneellä albumilla Sensory Overdrive. Scott Sorryn ero ja Ritch Battersbyn vetäytyminen johtivat The Wildheartsin hiatukseen. Ginger elvytti jälleen soolouransa, mutta ilmoitti elokuussa 2012 The Wildheartsin tekevän joulukuussa 2012 vielä yhden keikan viimeisimmällä lineupillaan. Mainittuna vuonna Wildheartsin kappaleet Geordie in Wonderland ja Dreaming in A olivat mukana brittiläisessä elokuvassa Life Just Is. Kymmenes joulukuuta 2012 Scott Sorryn ilmoitettiin jättäneen The Wildheartsin perhesyistä. John Poole soitti hänen tilallaan samassa kuussa luvatussa reunion-konsertissa. Alkuvuodesta 2013 The Wildhearts soitti sarjan keikkoja yhtyeen esikoisalbumin Earth vs. The Wildhearts julkaisun 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Konserteissa mainittu pitkäsoitto kuultiin kokonaisuudessaan ja setin loppuosaan yhtyeen diggarit saivat valita kappaleet antamalla äänensä aina kahden vaihtoehtoisen kappaleen välillä. Juhlakiertueen suosio oli siinä määrin kova, että se sai jatkoa samaisen vuoden kesäkuussa. The Nottingham Rock Cityssä soitettu konsertti julkaistiin vuonna 2014 levyformaatissa nimellä Rock City vs. The Wildhearts. Huhtikuussa 2014 oli vuorossa uusi kiertue Britanniassa ja tällä kertaa Scott Sorry oli palannut basson varteen. Vuonna 2015 oli kulunut 20 vuotta Wildheartsin kakkosalbumin P.H.U.Q.:n ilmestymisestä ja myös sen tiimoilta tehtiin kiertue, jolla basistina kuultiin Jon Poolea. Ennen vuoden 2016 joulukiertuetta Ginger ilmoitti Wildheartsin työstävän seuraavana vuonna uuden albumin. Elokuussa 2018 yhtye ilmoitti tekevänsä kiertueen Eath vs. The Wildheartsin 25-vuotisjuhlan tiimoilta. Albumi soitettiin jälleen kokonaisuudessaan jokaisella keikalla ja Wildheartsin lineupin muodostivat Ginger, CJ, McCormack ja Battersby. Tammikuun alussa 2019 yhtye ilmoitti uuden albumin nauhoitusten olevan valmiita ja miksaukseen siirryttävän. Uusi pitkäsoitto Renaissance Men ilmestyi kolmas toukokuuta 2019.
Sen seuraaja ja toistaiseksi tuorein The Wildheartsin pitkäsoitto on kolmas syyskuuta 2021 ilmestynyt 21:st Century Love Songs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti