The Rolling Stones:Exile on Main St.
12. toukokuuta 1972 ilmestynyt Exile on Main St. on Rolling Stonesin repertuaarista kymmenes yhtyeen kotimaassa Britanniassa ja 12. Yhdysvalloissa ilmestynyt albumi. Samalla kyseessä on yhtyeen toinen omalla Rolling Stones Recordsilla julkaistu pitkäsoitto ja ensimmäinen tuplalevy. Sen nauhoitukset alkoivat Britanniassa jo vuonna 1969 Sticky Fingers-albumia työstettäessä ja jatkuivat kesän 1971 aikana Etelä- Ranskassa. Tuossa vaiheessa yhtyeen jäsenet asuivat verotussyistä ulkomailla. Solisti Mick Jaggerin mukaan albumin kansitaide heijastaa yhtyeen jäseniä karkulaisina lainsuojattomina, jotka käyttävät bluesia aseenaan maailmaa vastaan. Kuvat ilmaisevat iloista eristäytyneisyyttä, joka irvistää pelottavalle ja epävarmalle tulevaisuudelle. Nelcotessa sijainneessa huvilassa liikkuvassa studiossa tehdyt nauhoitukset kestivät usein myöhään yöhön ja niihin otti osaa myös useita yhtyeen lineupiin kuulumattomia muusikoita. Päälleikkäisäänitykset työstettiin Los Angelesissa Sunset Sound -studioilla ja niillä olivat mukana esimerkiksi pianisti Nicky Hopkins, saksofonisti Bobby Keys, rumpali Jimmy Miller ja puhaltaja Jim Price. Musiikillisesti Exile on Main Street on monipuolinen kokonaisuus, jonka musiikillinen kimara sisältää bluesin ja rock n' rollin lisäksi swingiä, countrya ja gospelia. Viimeiset nauhoitukset albumia varten työstettiin maaliskuussa 1972 ja lisäksi mukana on äänityksiä vuosien 1969 ja 1971 väliltä. Lopputuloksena oli 18 kappaletta, jotka riittivät mainiosti tupla-albumiin. Exile on Main St.:illä julkaistuun tuotantoon lukeutuu useampia Stonesin keikkastandardeiksi muodostuneita kappaleita. Tupla-albumi kohosi listakärkeen kuudessa maassa, muun muassa Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Albumin hitteihin lukeutuivat harvinaislaatuisesti Keith Richardsin leadvokalisoima Happy, countryhenkinen Sweet Black Angel sekä maailmanlaajuiseksi hitiksi muodostunut ja myös Linda Ronstadtin levyttämänä coverina menestynyt Tumblin Dice. Vuonna 2010 Exile on Main St:istä julkaistiin bonuslevyllään kymmenen ennenjulkaisematonta raitaa sisältänyt versio. Myös mainitusta uudelleenjulkaisusta muodostui suuri menestys, joka nousi Britanniassa listakärkeen ja Yhdysvalloissa kakkossijalle. Ilmestymisaikanaan Exile on Main St. vastaanotti ristiriitaisia arvioita, mutta albumiin kohdistettu arvostus kohosi jo 70-luvun aikana. Sittemmin Exile on Main St.:iä on pidetty jopa Stonesien laadukkaimpana työnä, eräänlaisena kulminaationa siinä kriitikoiden suosiota saavuttaneessa yhtyeen albumien ketjussa, jonka muita osia ovat vuosien 1968 ja 1971 välillä ilmestyneet pitkäsoitot Beggars Banquet, Let It Bleed ja Sticky Fingers. Rolling Stonen vuosina 2003 ja 2012 laatimilla 500 kaikkien aikojen parhaiden albumien listoilla Exile on Main St. saavutti seitsemännen sijan, mikä on Stonesien korkein mainitulla listalla. Vuonna 2020 laaditulla samaisella listalla Exile oli pudonnut sijalle 14. Vuonna 2012 albumi pääsi Grammy Hall of Fameen ollen Stonesien diskografian neljäs mainitun kunnianosoituksen saavuttanut pitkäsoitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti