Dokken on yhdysvaltalainen vuonna 1979 perustettu metalliyhtye. Se lopetti toimintansa vuonna 1989, mutta teki paluun neljää vuotta myöhemmin. Yhtye saavutti monia singlemenestyksiä, kuten Alone Again, In My Dreams ja Burning Like a Flame. Maailmanlaajuisesti Dokkenin levyjä on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Yhtyeen legendaarisen kokoonpanon muodostivat perustajajäsen, solisti Don Dokken, soolokitaristi George Lynch, rumpali Mick Brown ja vuonna 1983 Rattiin siirtyneen Juan Croucierin paikan ottanut basisti Jeff Pilson. Mainittu kokoonpano oli toiminnassa vuosina 1983-1989 ja jälleen 1993-1998. Kyseisen lineupin reunion ajoittui vuoteen 2016. Kitaristivaihdosten jälkeen Jon Levinistä tuli Dokkenin keppimies vuonna 2004. Kolmea vuotta aikaisemmin Barry Sparks oli ottanut Pilsonin paikan basson varressa. Hänet vuonna 2009 korvasi aikaisemmin Great Whitessa ja Quiet Riotissa soittanut Sean McNabb. Vuonna 2015 basistiksi vaihtui Chris McCarvill. Mick Brownin lähdettyä yhtyeestä heinäkuussa 2019 Don Dokken on yhtyeen ainoa originaalijäsen. Brownin paikan otti aikaisemmin House of Lordsissa soittanut BJ Zampa. Don Dokken perusti ensimmäisen yhtyeensä Airbornin vuonna 1976. Sen kanssa hän esiintyi Los Angelesin alueella, esimerkiksi Sunset Stripin Starwoodissa. Airborniin kuuluivat lisäksi rumpali Bobby Blotzer ja basisti Juan Croucier, jotka lähtivät vuonna 1978 perustamaan yhtyettä FireFoxx. Toisella Airborn-nimisellä yhtyeellä oli jo plakkarissaan levytyssopimus, joten Don Dokken ei voinut käyttää yhtyeellään kyseistä nimeä. Vuonna 1979 hän julkaisi Dokkenin nimellä singlen Hard Rock Woman/Broken Heart, jonka tuottajana oli ensisijaisesti Paul Revere & The Raidersin kitaristina muistettu Drake Levin. Dokkenista, kitaristi Greg Leonista, rumpali Gary Hollandista ja basisti Gary Linkistä koostunut Dokkenin kokoonpano konsertoi Saksassa vuoden 1979 aikana. Leonin ja Hollandin varhaisempi yhtye oli ollut Suite 19, johon oli kuulunut jossakin vaiheessa myös Mötley Crüen Tommy Lee. Saksassa yhtye tapasi myös Acceptin livesoundista vastanneen tuottaja Michael Vagenerin, joka seurasi Donia Los Angelesiin pidemmäksi aikaa. Vuoden 1979 kokoonpano lopetti toimintansa, sillä Leon otti Randy Rhoadsin paikan Quiet Riotissa ja Holland liittyi Dante Foxiin, josta kehittyi myöhemmin Great White. Vuoden 1979 kokoonpanon nauhoittama ja Michael Wagenerin tuottama albumi ilmestyi vuonna 1989 nimellä Back in the Streets. Saksalaisen Repertoire Recordsin julkaisema albumi ilmestyi ilman yhtyeen lupaa. Dokken konsertoi Saksassa jälleen vuonna 1980 ja tällä kertaa line-upilla, johon Croucier oli tehnyt paluun basistiksi. Alkuvuodesta 1981 Don Dokken palasi Saksaan pyrkimyksenään hankkia levytyssopimus Dokkenin uudelle kokoonpanolle, jossa olivat mukana kitaristi George Lynch ja rumpali Mick Brown, joista jälkimmäinen oli soittanut yhtyeessä Xciter. Croucier jatkoi basistina. Wagenerin kanssa nauhoitettiin demoja ja Acceptin managerina toimineen Gaby Hauken avustuksella syntyi levytyssopimus Carrere Recorsin kanssa. Heinä- ja syyskuun 1981 välillä Studio Sommelnissa Wagenerin ja Dieter Dierksin kanssa nauhoitettu albumi Breaking the Chains julkaistiin ensiksi Don Dokkenin nimellä, mutta pian nimeksi lyheni Dokken. Saksassa ollessaan Don demotti myös Scorpionsin Blackout-albumin kappaleita, sillä Klaus Meine oli menossa leikkaukseen ja hänen jatkonsa Scorpionsin solistina oli epävarmaa. Don vastasi lopulta taustalauluista Blackout-albumilla. Lynch, Brown ja Croucier vaikuttivat välillä studiomuusikkoina neljässä biisissä saksalaissolisti Udo Lindenbergin vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Keule. Breaking the Chainsin Euroopan julkaisun promoamisen tiimoilta Dokken heitti muun muassa Beat Clubin Musicladen-sarjassa lähetetyn 40-minuuttisen setin. Yhdysvalloissa Dokkenin managerina toiminut Cliff Bernstein kiinnitti yhtyeen Elektra Recordsille ja Breaking the Chains remiksattiin Yhdysvaltain-julkaisuaan varten. Dokken soitti Blue Öyster Cultin lämmittelijänä Yhdysvalloissa vuonna 1983, mutta yhtyeen esikoisalbumin menestys oli vaatimatonta ja levy-yhtiö miltei pudotti Dokkenin. Sitä vastoin Euroopassa yhtye oli jo tuossa vaiheessa suosittu. Croucier jätti Dokkenin vuonna 1983 liittyäkseen Rattiin juuri ennen kuin Dokken työsti musiikkivideon esikoisalbuminsa nimikappaleesta. Hänen paikkansa ottanut Jeff Pilson nähtiin Breaking the Chainsin musiikkivideolla, vaikka hän ei soittanut biisillä. 13. syyskuuta 1984 ilmestynyt Dokkenin kakkosalbumi Tooth and Nail sisälsi useita hiteiksi nousseita kappaleita, kuten Alone Again, Just Got Lucky ja Into the Fire. Yhdysvalloissa albumi saavutti parhaimmillaan sijan 49. ja myi yli miljoona kappaletta. Maailmanlaajuisesti Tooth and Nailiä lienee myyty kaksi miljoonaa yksikköä. Yhtyeen kolmas albumi Under Lock and Key ilmestyi yhdeksäs marraskuuta 1985 ja myi myös yli miljoona kappaletta. Pitkäsoiton singlemenestyksiin lukeutuivat In My Dreams (24.), The Hunter (25.) ja It's Not Love. Tässä vaiheessa 80-lukua Dokken soitti esimerkiksi Judas Priestin, Ac/Dc:n, Aerosmithin, Kissin ja Dion lämmittelijänä.
Tehtyään menestyksekkään kiertueen Scorpionsin kanssa Dokken palasi studioon joulukuussa 1986 nauhoittamaan kappaleen Dream Warriors elokuvan Nightmare on Elm Street 3 soundtrackille. Single Dream Warriors/Back for the Attack ilmestyi kymmenes helmikuuta 1987 ja sen paraatipuoli toi Dokkenin monien brittiläisten hardrockdiggareiden tietoisuuteen. Dokken piti lähes puolen vuoden tauon ennen kuin yhtye nauhoitti seuraavan albuminsa Back for the Attack. 27. marraskuuta 1987 ilmestyneestä pitkäsoitosta muodostui yhtyeen suurin menestys Yhdysvalloissa ja se saavutti 13:n sijan. Back for the Attackin singlehittejä olivat Burning Like A Flame (20.), Heaven Sent ja Prisoner. Dream Warriorista albumilla kuultiin remiksattu versio ja singleformaatissa kappale saavutti sijan 22. Siitä työstetyssä musiikkivideossa esiintyi interaktiota yhtyeen jäsenten ja elokuvan hahmojen välillä. Kesällä 1988 Dokken konsertoi Monsters of Rock -festivaalilla Van Halenin, Scorpionsin, Metallican ja Kingdom Comen kanssa. 16. marraskuuta 1988 julkaistiin livealbumi Beast from the East, joka sisälsi nauhoituksia yhtyeen Japanin-kiertueelta samaisen vuoden huhtikuulta. Yhdysvalloissa albumi saavutti kultalevyn ja sen paras listasijoitus oli 33. Lisäksi mukana oli studiossa nauhoitettu single Walk Away. Dokken lopetti toimintansa maaliskuussa 1989 Dokkenin ja Lynchin välisiin luoviin eroihin vedoten. Lynch ja Brown perustivat yhtyeen Lynch Mob, joka julkaisi vuonna 1990 albumin Wicked Sensation ja kahta vuotta myöhemmin nimikkopitkäsoittonsa. Don Dokkenin vahvana pidetty sooloalbumi Up from the Ashes ilmestyi niin ikään vuonna 1990 ja siltä julkaistiin myös kaksi singleä. Basisti Jeff Pilson siirtyi solistiksi ja kitaristiksi. Vuonna 1989 hän perusti yhtyeen Flesh & Blood ja nauhoitti viidestä kappaleesta koostuneen demon. Nimellä War & Peace työstetyt nauhoitukset ilmestyivät vuonna 1993 nimellä Time Capsule, mutta tuohon mennessä yhtye oli jo lopettanut toimintansa. Pilson oli mukana MacAuley Schenker Groupin vuonna 1992 ilmestyneellä albumilla M.S.G. Pilson oli niin ikään mukana Dion albumilla Strange Highways, jolla hän teki jälleen musiikillista yhteistyötä niin ikään Flesh & Bloodissa mukana olleen rumpali Vinnie Appicen kanssa. Lynchin ensimmäinen sooloalbumi oli vuonna 1993 ilmestynyt Sacred Groove, jolla Don Dokken oli mukana kirjoittamassa kappaletta We Don't Own This World, jolla Pilson oli basistina. Lisäksi hän oli mukana kirjoittamassa lyriikoita kappaleeseen Flesh and Blood. Julkaistuaan Up from the Ashesin Don Dokken kirjoitti vuonna 1993 toisen sooloalbuminsa. Kun John Kalodner halusi sainata Donin albumia varten, tämä ehdotti, että George Lynch tuotaisiin takaisin lineupiin, jotta albumi voitaisiin julkaista Dokkenin nimellä, eikä Donin toisena soololevynä. Vuoteen 1994 ajoittui Dokkenin reunion kokoonpanolla, jossa mukana olivat lisäksi Brown ja Pilson. Lynch kirjoitti ja soitti albumin kitarasoolot uudestaan. Columbia Records sainasi Dokkenin ja albumi Dysfunctional myi 300 000 kappaletta, vaikka tuossa vaiheessa useiden samaa genreä edustaneiden yhtyeiden suosio oli laskenut selkeästi. Albumin tiimoilta tehdyllä kiertueella Dokkenin ja Lynchin väliset riidat alkoivat jälleen nousta esiin. Lynchin arvaamattoman käytöksen vuoksi Columbia joutui pudottamaan Dokkenin. Uusi yhtiö CMC International julkaisi Dokkenilta vuonna 1996 akustisen livealbumin One Live Night, jota seurasi seuraavana vuonna uusi studioalbumi Shadowlife. Don Dokken ei ollut tyytyväinen mainittuun albumiin ja loppuvuodesta 1997 yhtye erotti Lynchin. Europen kitaristi John Norum oli soittanut Dokkenin vuoden 1990 sooloalbumilla ja hän auttoi Dokkenin viemään kiertueen loppuun. Norum oli kuitenkin sitoutunut nauhoittamaan sooloalbuminsa, eikä hän voinut jatkaa Dokkenissa pitempään. Wingerin kitaristi Reb Beach osallistui vuonna 1999 nauhoitetun albumin Erase the Slate nauhoituksiin. Ennen eroaan Dokkenista Beach ehti olla mukana vuonna 2000 ilmestyneellä konserttitaltioinnilla Live from the Sun. Beachin paikan otti John Norum, jolla oli projektiensa välillä aikaa. Pilsonin paikan Dokkenissa otti Barry Sparks ja Dokken ja Mick Brown olivat tässä vaiheessa yhtyeen ainoat originaalijäsenet. Kyseinen lineup julkaisi albumin Long Way Home, mutta alkuvuodesta 2002 John Norum loukkasi kätensä Euroopan-kiertueella. Hänen paikkansa otti Dark Lordin kitaristi Alex De Rosso. Samana vuonna Dokken oli mukana Metal Edge Rock Fest -kiertueella esimerkiksi Rattin ja FireHousen kanssa.
Keväällä 2003 Dokken teki laajan kiertueen Yhdysvalloissa Scorpionsin ja Whitesnaken lämmittelijänä. Kiertueen jälkeen Alex De Rosso joutui palaamaan Italiaan ja Dokken kutsui hätiin Doro Peshin esikoisalbumilla Force Majeure soittaneen Jon Levinin. Dokkenista, Brownista, Levinistä ja Sparksista koostunut Dokkenin kokoonpano jatkoi toimintaansa vuoteen 2008. Vuonna 2004 ilmestynyt albumi Hell to Pay koettiin kriitikoiden taholta modernina Dokkenin varhaisempaan tuotantoon verrattuna. Vuonna 2007 ilmestyi Donin arkistoista löytynyt livelevy From Conception:Live 1981 ja dvd Unchain the Night, joka oli ilmestynyt VHS:nä vuonna 1986. Se sisälsi yhtyeen musiikkivideoita, haastatteluja ja muuta materiaalia. Hard rock- ja metallifestivaali Rocklahomassa Dokken esiintyi vuosina 2007 ja 2008. 13. toukokuuta 2008 ilmestynyt albumi Lightning Strikes Again oli Dokkenin ensimmäinen uutta tuotantoa sisältänyt pitkäsoitto neljään vuoteen. Se saavutti myönteiset arviot ja oli yhtyeen suurin menestysalbumi 13 vuoteen debytoiden Yhdysvalloissa sijalla 133. Tyylillisesti pitkäsoitto merkitsi paluuta Dokkenin vanhaan musiikilliseen ilmaisuun. Kesällä 2008 Dokken konsertoi Sebastian Bachin ja Poisonin kanssa. Brown konsertoi tuossa vaiheessa Ted Nugentin kanssa ja Sparks esiintyi Aasiassa stadionluokan artistin kanssa. Niinpä Dokkenissa soittivat Poisonin lämmittelyrundilla House of Lordsin basisti Chris McCarvill ja Racer X:n sekä Badlandsin rumpali Jeff Martin. Sittemmin Dokken on konsertoinut aktiivisesti Mick Brown rumpalinaan ja BJ Zampa on tuurannut häntä Ted Nugent-kiireiden aikana. Quiet Riotissa ja Great Whitessa soittanut Sean McNabb on pysynyt basistina, Jon Levin kitaristina ja Don Dokken solistina. Vuonna 2010 yhtye soitti valikoituja keikkoja Scorpionsin Yhdysvaltain-kiertueen lämmittelijänä. Ensimmäinen maaliskuuta kyseisenä vuonna iTunesissa ja Amazon.comissa julkaistiin digitaalisesti Dokkenin Greatest Hits-kokoelma, joka sisälsi uudelleen levytettyjä versioita yhtyeen 80-luvun tuotannosta sekä kaksi uutta kappaletta. King Records julkaisi albumin fyysisenä levynä muuttuneella biisilistalla Japanissa 21. huhtikuuta 2010. 25. syyskuuta 2012 ilmestyi uusi albumi Broken Bones, jolla sessiorumpali Jimmy DeGrasso soitti Mick Brownin sijaan. Dokken ilmoitti tekevänsä Lynchin, Brownin ja Philsonin kanssa yhden reunion-keikan Yhdysvalloissa syyskuun lopussa 2016 ja useita paluukeikkoja Japanissa lokakuussa. Vaikka keikat jäivät ainutkertaisiksi, Dokkenin klassinen lineup levytti 20 vuoteen uuden kappaleen It's Just Another Day, joka ilmestyi 20. huhtikuuta 2018 albumilla Return to the East Live. Vuoden 2017 kiertueen loppuosassa kitaristi Ira Black tuurasi Jon Leviniä. Heinäkuussa 2019 Mick Brown jätti Dokkenin yli 40 vuoden jälkeen ja hänen paikkansa otti House of Lordsin BJ Zampa. Elokuun lopussa 2020 Silver Lining Music julkaisi Dokkenilta albumin The Lost Songs 1979-1981.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti