Smokie, jonka originaali kirjoitusasu oli Smokey, on Bratfordista, Yorkshiresta kotoisin oleva rockyhtye. Se saavutti suosiota sekä kotimaassaan Britanniassa että muualla lyöttäydyttyään yhteen biisintekijäkaksikko Nicky Chinnin ja Mike Chapmanin kanssa. Useita miehistönvaihdoksia kokenut yhtye keikkaili aktiivisesti vielä vuonna 2018. Smokien suurin singlemenestys on vuonna 1977 brittilistalla kolmanneksi noussut ja myös Billboardilla mainitun vuoden maaliskuussa sijan 25. tavoittanut Living Next Door to Alice. Smokien muihin suurimpiin singlemenestyksiin lukeutuvat If You Think You Know How to Love Me, Oh Carol, Lay Back in the Arms of Someone ja I'll Meet You at Midnight. Yhtye aloitti toimintansa lokakuussa 1963 nimellä The Yen Alan Silsonin ja Ron Kellyn tavattua Moore's Music Shopissa Bradfordissa. Jo kahta päivää myöhemmin harjoituksissa Chris Norman täydensi yhtyeen kokoonpanoa, mutta koska sopivaa basistia ei tuntunut löytyvän, kyseinen kolmikko treenasi noin vuoden verran. Alkuvuodesta 1965 Terry Uttley täydensi yhtyeen lineupin ja se soitti ensimmäisen keikkansa kyseisen vuoden helmikuussa Birkenshaw Schoolissa kokoonpanolla Norman (laulu/rytmikitara), Uttley (basso/laulu), Silson (soolokitara/laulu) ja Ron Kelly (rummut). Hieman myöhemmin yhtye käytti nimiä The Sphynx ja Essence. Jälkimmäisellä nimellä yhtye keikkaili Bradfordissa ja sen lähiympäristössä, mutta lopetti toimintansa vuonna 1966. Syyskuussa 1966 Dewsbury Collegessa Ron Kelly liittyi tuossa vaiheessa jo ammattimaisesti toimineeseen yhtyeeseen The Black Cats, jonka tuonaikaisen kokoonpanon muodostivat kitaristi/solisti Peter Eastwood ja basisti Arthur Higgins. Kelly korvasi yhtyeen tuonaikaisen rumpalin. Alan Silson liittyi yhtyeeseen, mutta Eastwood jätti yhtyeen pian ja Chris Norman otti hänen paikkansa. Marraskuussa 1967 yhtyeen nimeksi vaihtui The Four Corners. Seuraavan vuoden huhtikuuhun mennessä yhtye oli löytänyt manageri Mark Jordanin, joka kehotti bändiä vaihtamaan nimekseen The Elisabethans. Yhtye ryhtyi toimimaan ammattimaisesti ja mainitun vuoden kesäkuussa Uttley korvasi opiskelujaan jatkaneen Higginsin. Yhdeksäs joulukuuta 1968 yhtye teki ensimmäisen tv-esiintymisensä Yorkshiren television uutis- ja makasiiniohjelmassa Calendar. Elokuussa 1969 nelikko esitti kaksi kappaletta BBC:n ohjelmassa High Jinx. Onnistuneesta esiintymisestä vakuuttunut Jordan sai yhtyeen nauhoittamaan ensimmäisen demonsa. Seuraavan vuoden tammikuussa RCA Records osoitti kiinnostuksensa yhtyettä kohtaan, mutta kehotti sitä muuttamaan nimekseen Kindness. Kaksi a-puolta sisältänyt single Light of Love/Lindy Lou ilmestyi huhtikuun kolmantena 1970. Yhtye säesti Ronnie Stormia singlellä My Desire, mutta sopimusteknisistä syistä se julkaistiin pseydonymillä Fuzzy and the Barnets. Samoihin aikoihin Family Doggin Steve Rowland kuuli yhtyeen livesoittoa Radio One Clubilla ja tarjoutui sainaamaan sen tuotantoyhtiölleen. Niin ikään Family Doggissa vaikuttanut Albert Hammond kirjoitti yhtyeelle kappaleen It Never Rains in Southern California, mutta päättikin levyttää kyseisen kappaleen itse. Rowlandin kehotuksesta Kelly oli kyseisessä levytyksessä rumpalina. Hammond kirjoitti yhtyeelle muita kappaleita. Single You Ring a Bell/Have You Met Angela levytettiin, mutta sitä ei julkaistu. Loppuvuodesta 1971 BBC Radio Onen dj Dave Eager ryhtyi yhtyeen manageriksi. Hän esitteli yhtyeen Deccalle ja seurauksena oli helmikuuhun 1972 ajoittuneita levytyksiä ensimmäisen singlen ollessa Oh Julie/ I Love You California. Pian seurannut kakkossingle Let The Good Times Roll saavutti median suosiota ja se valittiin Emperor Roskon BBC Radio Onen lauantaishown tunnuskappaleeksi. Mainittu suosio ei kuitenkaan heijastunut myyntilukuihin. Myös kolmas single Make It Better/ Lonely Long Lady floppasi kaupallisesti ja yhtyeen sopimus Deccan kanssa oli ohi. Yhtyeen Decca-kauden aikana Eager käytti kontaktejaan manchesterilaiseen Kennedy Street Enterprisesiin pyrkimyksenään hankkia yhtyeelle koe-esiintyminen, joka mahdollistaisi sen pääsyn Peter Noonen taustabändiksi. Denhamissa, Buckinghamshiressa tapahtuneen koe-esiintymisen jälkeen yhtyettä pyydettiin Noonen vakiosäestäjäksi ja pian bändi löysikin itsensä kiertueelta Noonen kanssa. Kiertueen aikana Bill Hurleysta tuli yhtyeen uusi manageri. Ron Kelly jätti Kindnessin elokuun kahdeksantena 1973 ja hänen paikkansa yhtyeessä otti vanha koulutoveri ja useissa yhtyeissä soittanut Pete Spencer. Kindnessin uusi kokoonpano soitti risteilyllä Frankfurtissa, Saksassa. Hurley esitteli yhtyeen Suzi Quatrolle, The Sweetille ja Mudille hittejä tehtailleille Nicky Chinnille ja Mike Chapmanille. Kaksikko päätti antaa yhtyeelle mahdollisuuden, mutta ehdotti sen uudeksi nimeksi Smokeytä. Aluksi yhtye päätti pukeutua nahkaan Suzi Quatron tyyliin, mutta havaitsi farkkutyylin sopivan itselleen luontevammin.
Yhtye hankki uudet instrumentit ja alkoi loppuvuodesta 1974 levyttää esikoisalbumiaan Pass It Around. Se julkaistiin 14. helmikuuta 1975. Singlenä ilmestynyt pitkäsoiton nimikappale ei herättänyt vielä suurempaa huomiota, mutta kyseisen vuoden huhtikuussa Smokey soitti Pilot-yhtyeen kiertueen lämmittelijänä. Smokie julkaisi toisen albuminsa Changing All the Time 22. syyskuuta 1975. Siltä poimittu ensimmäinen single If You Think You Know How to Love me muodostui hitiksi useissa Euroopan maissa ja nousi brittilistalla kolmanneksi. Pitkäsoiton toinen singlekappale oli Don't Play Your Rock N' Roll to Me. Näihin aikoihin Smokey Robinson uhkasi nostaa yhtyeen nimestä oikeusjutun, jonka välttääkseen yhtye muutti nimensä kirjoitusasun muotoon Smokie. Toisen albuminsa julkaisun jälkeen Smokie aloitti ensimmäisen kiertueensa pääesiintyjänä. Nicky Chinn oli palannut asumaan Yhdysvaltoihin ja Smokien kolmas albumi Midnight Cafe oli osittain tuotettu siellä. Mainittu pitkäsoitto menestyi edeltäjänsä viitoittamana ja seuraavina vuosina Smokielta ilmestyivät singlemenestykset Something's Been Making Me Blue, Wild Wild Angels ja I'll Meet You at Midnight. Marraskuussa 1976 yhtye julkaisi coverversion australialaisyhtye New Worldin singlestä Living Next Door to Alice. Siitä muodostui Smokien suurin menestys, jota seurasi niin ikään varsin suosittu Lay Back in the Arms of Someone. Tässä vaiheessa Smokien jäsenistä muodostui supertähtiä Euroopassa. Yhtye myi miljoonia levyjä ja soitti loppuumyytyjä kiertueita. Smokien seuraavat pitkäsoitot, vuosina 1977 ja 1978 ilmestyneet Bright Lights & Back Alleys ja The Montreux Album vakiinnuttivat yhtyeen suosion ja muodostuivat edeltäjiensä tavoin listamenestyksiksi. Ensiksi mainitun albumin singlehittejä olivat reggaevaikutteinen It's Your Life ja cover The Searchers-yhtyeen 60-luvun puolivälin hitistä Needles and Pins. Smokien suosion huippuaikana vuonna 1978 Chris Norman levytti Suzi Quatron kanssa Chinin ja Chapmanin tuotantoa edustaneen dueton Stumblin' In. Se nousi listojen kärkisijoille Euroopassa ollen silti Britanniassa ainoastaan sijalla 41. Yhdysvalloissa Suzin ja Chrisin yhteissingle oli top ten-menestys. Smokien seuraava single Mexican Girl oli edellisistä poiketen Normanin ja Spencerin käsialaa ja sillä yhtye otti etäisyyttä hittisäveltäjiensä kappaleiden edustamasta tyylistä. Vuonna 1979 Smokielta ilmestyi Australiassa äänitetty albumi The Other Side of the Road. Siltä poimittiin vielä kaksi singlehittiä, eli Do to Me ja Babe It's Up to You, mutta Smokien kaikkein suurin suosio alkoi tässä vaiheessa hiipua. Smokie piti taukoa ennen seuraavan albuminsa, vuonna 1981 ilmestyneen pitkäsoiton Solid Ground julkaisua. Siltä julkaistiin singlenä cover Del Shannonin kappaleesta Little Town Flirt, mutta se jäi Britanniassa vaille listasijoitusta. Vuonna 1982 Emi/BMG julkaisi Smokien viimeisen albumin Strangers in Paradise. Se koostui yhtyeen omista sävellyksistä, mutta niistä ei muodostunut Chinin ja Chapmanin käsialaa olevien hittien veroisia menestyksiä. Pian kyseisen albumin ilmestymisen jälkeen alkoi työskentely sekä seuraavan Smokien pitkäsoiton Midnight Delight että Chris Normanin esikoissooloalbumin Rock Away Your Teardrops parissa. Kumpikaan albumeista ei saavuttanut suuria myyntilukuja. Vaikka Smokie oli aloittanut työskentelyn comebackinsa tiimoilta, Chris Norman oli siinä määrin vakuuttunut vuonna 1986 ilmestyneen toisen sooloalbuminsa Some Hearts Are Diamonds saavuttamasta menestyksestä, että hän päätti jättää yhtyeen. Normanin paikan otti aikaisemmin yhtyeessä Black Lace vaikuttanut Alan Barton, joka oli yhtyeen ystävä ja omasi Normania muistuttavan laulutyylin. Samaan aikaan yhtyeen kokoonpanon täydensi kosketinsoittaja Martin Bullard. Myös Spencer lähti ja hänen tilalleen tuli Steve Pinnell. Vuonna 1988 ilmestynyt uusi albumi Fired Up saavutti jonkin verran huomiota ja se sisälsi muun muassa uuden version Normanin esikoissoolon nimikappaleesta Rock Away Your Teardrops. Vuonna 1989 ilmestynyt Boulevard of Broken Dreams ja seuraavana vuonna julkaistu Whose Are These Boots? nousivat kumpikin listakärkeen Norjassa. Vuonna 1992 ilmestynyt Chasing Shadows ja kahta vuotta myöhemmin julkaistu Celebration sisälsivät vanhojen hittien uusia sovituksia orkesterin kanssa toteutettuina. Mainitut albumit eivät kuitenkaan menestyneet Britanniassa. Vuonna 1995 yhtye teki silti yllätyspaluun listoille näyttelijä Roy Chubby Brownin kanssa levyttämällä ja brittien singlelistalla kolmanneksi nousseella uusioversiollaan Living Next Door to Alicesta. Pian kyseisen levytyksen jälkeen Smokien kiertuebussi joutui liikenneonnettomuuteen Saksassa. Se vei viisi päivää myöhemmin Bartonin hengen. Yhtye ja Brown päättivät lahjoittaa kappaleen levytyksestä saadut rojaltit Bartonin ensimmäiselle vaimolle. Jäljelle jääneet yhtyeen jäsenet päättivät jatkaa kolmannen leadvokalistin voimin. Valinta kohdistui Mike Craftiin. Smokien uusi lineup julkaisi ensiksi albumin The World and Elsewhere, jota seurasi Light a Candle -Christmas Album.Vuonna 1996 Alan Silson katsoi parhaaksi siirtyä soolouralle ja työskentelemään myös muiden artistien kanssa. Silson liittyi myös Micky Finnin T Rexiin, mutta ilmaisi samalla, ettei halunnut olla jatkuvasti tien päällä. Smokien kitarateknikkona toiminut Mick McConnell otti hänen paikkansa Smokien leadkitaristina. Vuonna 1998 ilmestyi kyseisen kokoonpanon esikoisalbumi Wild Horses- The Nashville Album, joka oli nimensä mukaisesti nauhoitettu Nashvillessa. Helmikuussa 2001 Smokielta ilmestyi kaksi täysin covertuotannosta koostunutta albumia; Uncovered ja Uncovered Too. Vuonna 2004 Smokie nauhoitti uuden studioalbumin On the Wire, jonka 14 kappaleesta 11 edusti yhtyeen omaa sävellystuotantoa. Vuonna 2006 ilmestynyt albumi From the Heart oli ensisijaisesti kokoelmalevy, vaikka se sisälsi myös kolme uutta kappaletta. Vuonna 2010 Smokie saavutti listamenestystä uutta tuotantoa edustaneella albumillaan Take A Minute. Se julkaistiin aluksi Tanskassa kyseisen vuoden elokuussa ja saavutti siellä kolmannen sijan. Skandinaviassa ja muualla Euroopassa albumi julkaistiin samaisen vuoden lokakuussa. Samalla päivänvalon näki single Sally's Song (Legacy Goes On), jonka tekstissä Living Next Door to Alicen toisen henkilöhahmon tarina sai jatkoa.
Smokien jäsenistä basisti Terry Uttley menehtyi 16. joulukuuta 2021 70 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti