Lauantain pitkä:Merkittävä blues ja rhythm and blues-artisti

16. tammikuuta 1942 syntynyt Barbara Lynn, oikealta nimeltään Barbara Lynn Ozen, on yhdysvaltalainen rhythm and blues ja blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Parhaiten hänet muistetaan vuonna 1962 R&B-listan kärkeen nousseesta kappaleestaan You'll Lose a Good Thing. Beamontissa, Teksasissa syntynyt Lynn kävi Hebert High Schoolia. Lapsena hän soitti pianoa, mutta vaihtoi instrumentikseen kitaran, jota hän soittaa vasenkätisesti. Lynnin diggauskohteita olivat bluesartistit Guitar Slim ja Jimmy Reed sekä Elvis Presley ja Brenda Lee. Lynn voitti paikallistasolla useita kykykilpailuja ja perusti naisyhtyeen Bobbie Lynn and Her Idols. Lynn aloitti esiintymiset paikallistasolla clubeissa. Solisti Joe Barry oli hänen löytäjänään ja esitteli Lynnille SugarHil-äänitysstudiot ja hänet useita levy-yhtiöitä New Orleansissa omistaneelle tuottaja Huey P. Meauxille. Tämän ja Lynnin yhteistyötä edustava You'll Lose a Good Thing nauhoitettiin useiden studiomuusikoiden, kuten Dr. Johnin kanssa. Jamie Recordsin julkaisema single nousi R&B-listan kärkeen ja myös Billboardin poplistalla kymmenen suosituimman joukkoon. Myöhemmin kappaleen levytti Aretha Franklin ja Freddy Fender saavutti omalla levytyksellään You'll Lose a Good Thingistä countryhitin. Lynnin esikoisalbumi kantoi samaa nimeä ja sisälsi kymmenen hänen omaa tuotantoaan edustavaa kappaletta. Ajankohdalle epätyypillisesti Lynn oli Afrikan yhdysvaltalainen solisti, joka kirjoitti itse suurimman osan kappaleistaan ja soitti leadista vastannutta instrumenttia. Pian Lynn keikkaili useiden keskeisten soul- ja bluesartistien, kuten Gladys Knightin, Stevie Wonderin, Smokey Robinsonin, Dionne Warwickin, Jackie Wilsonin, Sam Cooken, Otis Reddingin, James Brownin, Al Greenin, Carla Thomasin, Marvin Gayen, Ike & Tina Turnerin, The Temptationsin ja B. B. Kingin kanssa. Lynnin kappaleista vuonna 1964 ilmestynyt Oh Baby (We Got a Good Thing Goin') päätyi coverina The Rolling Stonesin levytysohjelmistoon. Lynn levytti Jamie Recordsille vuoteen 1966 saakka ja saavutti useita pienempiä hittikappaleita. Vuonna 1966 Lynn siirtyi Meaux Traben artistiksi ja levytti muun muassa Otis Reddingin versioiman kappaleen You Left The Water Running. Seuraavana vuonna Lynn solmi sopimuksen Atlantic Recordsin kanssa ja vuonna 1968 artistilta ilmestyi albumi Here is Barbara Lynn. Artisti meni naimisiin vuonna 1970. Pettyneenä levy-yhtiönsä vähäiseen promootioon Lynn oli poissa musiikkibisneksestä suuren osan 70- ja 80-luvuista. Los Angelesissa asuessaan hän esiintyi ajoittain paikallisissa clubeissa ja levytti singlejä Jetstreamille ja muille pienille levy-yhtiöille. Vuonna 1984 Lynn konsertoi Japanissa ja levytti myöhemmin Yhdysvalloissa julkaistun livealbumin You Don't Have to Go. Aviomiehensä edesmenon jälkeen Lynn palasi Beaumontiin. Hän teki kansainvälisiä kiertueita esimerkiksi Eurooppaan. Vuonna 1994 ilmestynyt So Good oli Lynnin ensimmäinen studioalbumi yli 20:een vuoteen. Mainitun pitkäsoiton jälkeen hän on julkaissut useita albumeita eri yhtiöille. Vuonna 1999 Rhythm and Blues Foundation antoi Lynnille pioneeripalkinnon. Vuonna 2002 elektronista musiikkia edustava Moby sämpläsi Lynnin kappaletta I'm a Good Woman albumilleen 18. Lynn on mukana vuonna 2015 valmistuneessa dokumenttielokuvassa I Am the Blues.