Santana:Caravanserai
Lokakuussa 1972 ilmestynyt Caravanserai on Santanan neljäs
studioalbumi. Tyylillisesti se erosi voimakkaasti yhtyeen kolmesta edeltäneestä
ja myönteiset arviot keränneestä pitkäsoitosta. Yhtyeen rytmiryhmä oli ehtinyt
kyseiseen albumiin ehdittäessä vaihtua. Basisti David Brown oli poistunut yhtyeen riveistä vuonna 1971 ja
hänen tilalleen oli otettu kaksi soittajaa, Douglas Rauch sekä pystybassoa
soittanut Tom Rutley. Originaali perkussionisti Michael Carabello oli niin
ikään lähtenyt ja hänen paikkansa oli ottanut Armando Peraza. Caravanserai jäi
myös kosketinsoittaja/solisti Gregg Rolien joutsenlauluksi Santanan riveissä.
Hänen paikkansa otti jo muutamassa albumin kappaleessa Tom Coster. Billboardin
listalla Caravanserai saavutti kahdeksannen sijan ja R&B-listalla albumin sijoitus oli kuudes. Caravanserain soundi erosi Santanalle tuohon mennessä tunnusomaisesta salsan,
rockin ja jazzin yhdistelmästä ja keskittyi ensisijaisesti jazz-vaikutteisiin
instrumentaalikappaleisiin. Caravanserain kymmenestä raidasta seitsemän oli instrumentaaleja.
Kyseessä oli Santanan repertuaarissa ensimmäinen albumi, joka liikkui kohti
kokeellista jazzsoundia. Vaikka Caravanserai oli taiteellisessa mielessä
menestys, sen kaupallinen suosio ei ollut vastaavaa luokkaa. Vuoden 2013
haastattelussaan rumpali Michael Shrieve kertoikin Columbia Recordsin Clive
Davisille, että Caravanserain kuultuaan hän oli maininnut Carlos Santanalle
tämän tehneen uraa koskeneen itsemurhan. Gregg Rolien lisäksi Caravanserai jäi viimeiseksi
Santana-albumiksi myös Neal Schonille. Seuraavana vuonna kaksikko nimittäin perusti
Journey-yhtyeen. Vuonna 2003 Columbia Legacy julkaisi Caravanseraista
remasteroidun version. Vuosikymmenten kuluessa albumin kirkkaimmaksi
klassikoksi lienee muodostunut instrumentaalikappale Song of the Wind.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti