Lauantain pitkä:Eräs indiepopin keskeisistä tekijöistä

The Blake Babies -nimisen poptrion hajottua vuonna 1990 Juliana Hatfield aloitti soolouransa melodisen indiekitarapopin parissa. Vuonna 1992 ilmestyneestä esikoispitkäsoitosta Hey Baby muodostui hitti yliopistopiireissä ja ehdittäessä kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneeseen albumiin Become What You Are Hatfieldistä olisi pitänyt vaihtoehtorockin suosion nousun myötä tulla crossover-menestys. Vaikka Hatfield saavutti hittejä, kuten Spin the Bottle, 90-luvun loppuun mennessä hän oli jäänyt kulttisuosikin asemaan. Massachussetsissa syntynyt Hatfield soitti pianoa ja high school-aikoinaan kitaraa covereita soittaneessa yhtyeessä Squids.  Vaihtoehtorockin Hatfield löysi ensisijaisesti Velvet Undergroundin kautta. Berkleen musiikkicollegessa Hatfield opiskeli laulua ja siellä hän tapasi kitaristi John Strohmin ja rumpali Freda Bonerin, joiden kanssa hän perusti The Blake Babiesin vuonna 1986. Seuraavan kuuden vuoden aikana yhtyeen vaihtoehtoinen kitarapop saavutti suosiota collegeradioissa. Hatfield jätti yhtyeen vuonna 1990 ja Strohm ja Boner perustivat yhtyeen Antenna. Hatfield oli mukana kirjoittamassa useita tekstejä The Banglesistä tutun Susanna Hoffsin debyyttialbumille When You're a Boy. Hän soitti bassoa Lemonheadsin pitkäsoitolla It's a Shame About Ray. Siitä muodostui yhtyeen läpimurto ja kiinnostus Hatfieldiä kohtaan sooloartistina heräsi. Mammoth Recordsin julkaisemasta esikoisalbumista Hey Baby muodostui kulttihitti ja Hatfield solmi sopimuksen Atlanticin kanssa. Juliana Hatfield Trio muodostui basisti Dean Fisherin ja rumpali Tod Phillipsin kanssa. Kakkosalbumi, REM:in kanssa yhteistyötä tehneen Scott Littin tuottama Become What You Are oli edeltäjäänsä raskaampi kokonaisuus. Sen kappaleista My Sister ja Spin the Bottle saavuttivat radiosoittoa, mutta Hatfieldistä ei tullut supertähteä. Keväällä 1995 oli vuorossa kolmas pitkäsoitto Only Everything, jonka kappaleista Universal Heartbeat nousi hitiksi. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi ep Please Don't Disturb ja vuonna 1998 täyspitkä albumi Bed. Kevät 2000 oli Hatfieldille kiireinen; hän julkaisi seesteisen sooloalbumin Beautiful Creature ja äänekkäämpää popimpaa materiaalia edustaneen pitkäsoiton Total System Failure samana päivänä. Jälkimmäinen levytettiin uudella kokoonpanolla Juliana's Pony, jossa olivat lisäksi mukana Weezeristä tuttu basisti Mike Welsch ja rumpali Zephan Courtney. Samana vuonna oli vuorossa myös The Blake Babiesin paluu Strohmin ja Freda Loven kanssa. Sen seurauksena julkaistiin uusi albumi God Bless the Blake Babies ja myös suhteellisen runsasta keikkailua. Hatfield ja Love jatkoivat yhteistyötä The Pieces-yhtyeen Heidi Gluckin kanssa. Yhtye oli Some Girls, joka julkaisi vuonna 2002 pitkäsoiton Feel It. Hatfieldin sooloalbumien osalta vuonna 2004 ilmestyi In Exile Deo ja seuraavana vuonna hänen itse tuottamansa vahva Made in China. Sittin' in a Tree -niminen ep äänitettiin country-yhtye Frank Smithin kanssa. Konserttitaltiointia The White Broken Line:The Live Recordings seurasi vuonna 2008 pitkäsoitto How I Walk Away ja myös Hatfieldin omaelämäkerta. Vuonna 2010 ilmestyi Hatfieldin itsensä tuottama albumi Peace & Love ja seuraavana vuonna pitkäsoitto There's Always Another Girl. Vuonna 2012 julkaistiin nimetön coveralbumi ja vuotta myöhemmin pitkäsoitto Wild Animals. Seuraavaksi Hatfield muodosti duon Minor Alps Nada Surf -nimisessä yhtyeessä vaikuttaneen Matthew Cawsin kanssa. Kyseisen projektin jälkeen Hatfield ryhtyi jälleen yhteistyöhön Juliana Hatfield Threen kanssa. Ensimmäinen yhteinen albumi 22 vuoteen Whatever, My Love ilmestyi helmikuussa 2015. Samana vuonna Hatfield ja Paul Westerberg ilmoittivat perustaneensa uuden yhtyeen The I Don't Cares. Seuraavana vuonna yhtyeeltä ilmestyi pitkäsoitto Wild Stab. Huhtikuussa 2018 Hatfieldiltä ilmestyi coveralbumi Juliana Hatfield sings Olivia Newton John ja vuonna 2019 Juliana Hatfield Sings the Police. Vuonna 2023 on julkaistu Hatfieldin tuorein coveralbumi Juliana Hatfield Sings ELO ja lisäksi ovat ilmestyneet artistin originaalituotantoa edustavat pitkäsoitot Pussycat (2017), Weird (2019) ja Blood (2021).