Queen:II
Queen II on nimensä mukaisesti brittiläisen rockyhtyeen Queenin toinen studioalbumi. Britanniassa sen julkaisijana oli EMI Records ja Yhdysvalloissa Elektra Records keskiyöllä 8. maaliskuuta 1974. Albumi nauhoitettiin Lontoon Trident ja Langham 1-studioilla helmi- ja elokuun 1973 välillä Roy Thomas Bakerin ja Robin Cablen tuottamana. Ääni-insinöörinä oli Mike Stone. Queen II yhdistää hardrocksoundin taiderockin herkkyyteen. Vaikka kyseessä ei ole konseptialbumi, sen kappaleissa on tietynlainen yhteneväinen teema. Originaalin lp:n levypuoliskot oli nimetty vaaleaksi ja mustaksi. Samaa vastakohta-asettelua hyödynnettiin myös levykeskiön yhtyekuvissa. Valkoisen puolen kappaleet ovat emotionaalisempia mustan puolen biisien käsitellessä lähes täysin fantasia-aiheita tummasävyisesti. Mick Rockin käsialaa olevaa albumin kansikuvaa Queen hyödynsi myöhemmin urallaan esimerkiksi kappaleiden Bohemian Rhapsody ja One Vision musiikkivideoissa. Kriitikoiden taholta ristiriitaisen vastaanoton saavuttanut Queen II säilyy yhtyeen tuntemattomampien albumien joukossa. Silti se on saavuttanut kulttikannatusta ja ylistystä monilta muusikoilta, kuten W Axl Roselta, Stevie Vailta ja Billy Gorganilta. Queen II:n tekee merkittäväksi myös se, että yhtyeen albumeista ensimmäisenä se esitteli sittemmin tunnusomaista soundia, johon sisältyi päälleikkäisäänityksiä, lauluharmonioita ja erilaisia musiikillisia tyylejä. Yhtye oli kirjoittanut useita uusia kappaleita heti esikoisalbuminsa jälkeen ja jotkin Queen II:lle päätyneistä kappaleista olivat vielä vanhempia. See What a Fool I've Been oli kotoisin Smile-yhtyeen ajoilta. Ogre Battle ja Father to Son oli kirjoitettu debyyttialbumin aikoihin, mutta yhtye halusi säästää niiden äänitykset myöhemmäksi ajankohtaan, jolloin sillä oli enemmän vapautta studiossa. Elokuussa 1973 Queen teki täyspäiväisiä nauhoituksia Trident-studiolla. Monimutkaisuudestaan huolimatta merkittävä osa Queen II:n materiaalista nauhoitettiin ainoastaan kuukaudessa. Seven Seas of Rhyen täyspitkä versio nauhoitettiin aikomuksena julkaista se singlenä. Mytologia ja taide olivat Freddie Mercuryn intohimoja ja Richard Daddin maalaus The Fairy Feller's Master-Stroke ruokki hänen luovuuttaan. Albumin valkoinen puoli on huomattavan erottuva. Sen viidestä kappaleesta neljä on Brian Mayn sävellyksiä. Avauskappale Prosession on instrumentaali ja kappaleessa Some Day One Day May on lisäksi solistina. Musta puoli koostuu kokonaisuudessaan Mercuryn sävellyksistä. Niissä kuultiin runsaasti pianoa, cembaloa ja suuri valikoima erilaisia laulusuorituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti