torstai 26. toukokuuta 2016

Perjantain pohjat:Mick Ronsonin erinomainen kakkossoolo



Mick Ronson:Play Don’t Worry

70-luvun puolivälissä ilmestynyt Play Don’t Worry on David Bowien Spiders from Mars – yhtyeen kitaristina ensisijaisesti tutuksi tulleen Mick Ronsonin toinen sooloalbumi. Se koostuu ensisijaisesti coverversioista, joita Ronson esitti omalle tyylilleen sopiviksi sovitettuina näkemyksinä. Ronsonin omaa tuotantoa pitkäsoitolla edustavat avausraita Billy Porter sekä erinomaisen tyylitajuinen poppala Hazy Days. Nimikappale, leppeästi alkava, mutta silkaksi rocksivallukseksi kasvava Play Don’t Worry on yhteistyötä Bog Sargeantin kanssa.  Craig Fullerin käsialaa olevassa Angel N:o 9:ssa Ronsonin kitaristin kyvyt pääsevät kelvollisesti esiin. Laurie Heathin This is for You on tyylitajuinen, Mike Garsonin pianon taustoittama slovari. Basistina albumilla kuullaan luontevasti Trevor Bolderia ja rummuissa todellisiin studiovelvoihin kuuluvaa Aunsley Dunbaria. Lou Reedin White Light/White Heatista kuullaan viriilisti rokkaava, Ronsonin erinomaisen soolon sisältävä näkemys. Sen taustaraita on kotoisin Bowien mainion coveralbumi Pin Upsin äänityssessioista. Little Richardin The Girl Can’t Help Itin tiukassa versiossa taustavokaaleista vastaa Mott the Hoople-yhtyeen johtohahmo Ian Hunter. Empty Bedistä Hector teki onnistuneen suomennoksen nimellä Kadonneet lapset. Tyylitajuinen glamrockkappale Woman saa kunnian päättää Ronsonin onnistuneen kakkossoolon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti