18. heinäkuuta 1969 Elektra Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Soft
Parade on The Doorsin neljäs pitkäsoitto. Tyylillisesti sen voi todeta eroavan
yhtyeen kolmesta edeltävästä albumista. Puhallin- ja jousisoviituksia hyödyntäneellä pitkäsoitolla The Doors hyödynsi musiikissaan aikaisempaa enemmän vaikutteita
jazzista ja bluesista. Ilmestyessään The Soft Parade nousi kuudenneksi
Billboardin listalla. Sitä oli edeltänyt jo edellisen vuoden joulukuussa listalla kolmanneksi noussut single Touch Me. Cashboxin listalla kyseinen kappale nousi
aina listakärkeen. The Soft Paradelta julkaistiin singleformaatissa myös
kappaleet Wishful Sinful, Tell All the People sekä Runnin’ Blue. Kesäkuuhun
1968 ajoittuneita harjoituksia seurasi yhdeksän kuukauden äänitysjakso, joka
päättyi toukokuussa 1969 Elektra Sound – studioilla Los Angelesissa. Vastaavasti yhtyeen tammikuussa 1967 ilmestynyt esikoispitkäsoitto oli äänitetty
kuudessa päivässä. The Soft Parade oli ensimmäinen The Doorsin albumeista,
jolla kunkin kappaleen säveltäjä mainittiin erikseen koko yhtyeen sijasta.
Kaikki pitkäsoiton singlekappaleet olivat Kriegerin käsialaa. Runnin’ Bluen
b-puolella julkaistu Who Scared You oli pitkään vaikeasti saatavilla, kunnes se
pääsi mukaan vuonna 1972 julkaistulle tuplakokoelmalle Weird Scenes Inside the
Goldmine. The Soft Paraden arvostelut eivät olleet yhtä mairittelevia, kuin Doorsin
kolmen aikaisemman pitkäsoiton. Tyylillisesti kyseessä on silti aivan oma
lukunsa yhtyeen diskografiassa. The Soft Paraden 40-vuotisjuhlapainos
remasteroitiin ja miksattiin täysin uudestaan. Niinpä mukana oli kosketinsoittaja Ray Manzarekin
mukaan sellaisia vokaali- ja instrumentaalisuuksia, joita ei originaalilla
albumilla kuultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti