Keskiviikon klassikko:Uriah Heepin tuotannon ensimmäinen mestariteos

Uriah Heep:Salisbury

Salisbury on Uriah Heepin tuotannon toinen, Glen Bronin tuottama ja vuonna 1971 ilmestynyt pitkäsoitto. Toisin kuin edellisenä vuonna ilmestyneellä yhtyeen esikoisalbumilla Very ’eavy Very ’umble, jolla kappaleista vastasi ensiksijaisesti kaksikko David Byron ja Mick Box, puolet Salisburyn kappaleista olivat pelkästään Ken Hensleyn käsialaa. Alun perin albumi julkaistiin debyytin tavoin Vertigo- levy-yhtiöllä, mutta uusintajulkaisut molemmista albumeista näkivät päivänvalon Bronze Recordsilla, jonka kanssa Uriah Heep solmi uuden sopimuksen kolmatta pitkäsoittoaan varten. Salisburyn etukanteen on kuvattu brittiläinen hyökkäysvaunu, joka liittyy osaltaan pitkäsoiton nimeen, sillä Salisbury Plain Wiltshiressa, Englannissa sijaitsee sotilaallinen harjoitusalue. Albumin originaalipainos oli avattavakantinen, ja sisälsi mustavalkokuvan ensimmäisen maailmansodan aikaisesta brittiläisestä tankista. Sisäkanteen oli painettu myös Ken Hensleyn kommentit jokaisesta pitkäsoiton kappaleesta. Uusintapainokset eivät olleet avattavakantisia. Originaalit Salisburysta Yhdysvalloissa  ja Kanadassa ilmestyneet painokset sisälsivät erilaisen kansikuvan.  Kanadassa myöhemmin julkaituissa  painoksissa oli sama kansikuva, kuin brittipainoksessa. Salisburyn 16-minuuttisessa nimikappaleessa kuullaan 24-henkistä orkesteria ja tyylillisesti se kallistuu progressiiviisen rockin suuntaan. Pitkäsoiton ydintuotantoon lukeutuva Lady in Black alkaa tyylikkäästi sovitettuna folkhenkisenä hymninä, joka kasvaa kuitenkin aavemaisia harmonioita ja rouskuttavia kitarariffejä hyödyntäväksi rockkappaleeksi. Uusintajulkaisun myötä Lady in Blackistä tuli hitti Saksassa vuonna 1977 ja yhtye ansaitsi sillä Radio Luxembourgin Leijona-palkinnon. Salisburyn keskeiseen tuotantoon lukeutuvat lisäksi erityisesti upean melodinen, niin ikään progressiivisia sävyjä tavoittava The Park sekä albumin kakkospuolen avaava rockrypistys High Priesties. Tyylillisesti Salisbury yhdisti Heepin heavyrockin voimaa ja progressiivista monimuotoisuutta ja se oli merkittävä myös siinä mielessä, että mainitun albumin myötä Hensley nousi Heepin merkittävimmäksi biisintekijäksi. Pian Salisburyn julkaisun jälkeen Keith Baker jätti yhtyeen. Hänet korvasi aikaisemmin toisessa Vertigolle levyttäneessä yhtyeessä Cressidassa soittanut Ian Clarke. Clarken kanssa Heep teki ensimmäisen kiertueensa Yhdysvalloissa, jolloin se lämmitteli Three Dog Nightia sekä Steppenwolfia.