keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Torstain terävä:Status Quon boogiekauden kolmas klassikkoalbumi

Status Quo:Quo

Toukokuussa 1974 ilmestyneeseen seitsemänteen albumiinsa Quo ehtiessään Status Quosta oli muodostunut jo eräs brittiläisen boogierockin instituutioista. Lopullista läpimurtoa yhtyeelle oli merkinnyt loppuvuodesta 1972 ilmestynyt viides pitkäsoitto Piledriver ja siltä poimittu singlemenestys Paper Plane. Vuoden 1973 albumi Hello! on Caroline ja Roll Over Lay Down -hitteineen ja monine muine erinomaisine raitoineen kenties yhtyeen kaikkein klassisin albumikokonaisuus. Quo-pitkäsoitto sijoittuu niin ikään vaivattomasti Status Quon laadukkaimpien albumien joukkoon. Kyseisen pitkäsoiton kappaleista muutamalla yhtye pehmensi soundiaan hieman ja onnistuneesti.  Mainittua kevyempää tyyliä edustavat kappaleet Fine Fine Fine ja  Lonely Man, joista erityisesti  viimeksi mainittu lukeutuu albumin unohdettuihin klassikoihin. Singlehitti, brittilistalla kahdeksanneksi noussut Break The Rules on tyypillinen yhtyeen perusboogie ja ulkopuolisina muusikkoina kappaleessa kuultiin Bob Youngia huuliharpistina ja Tom Parkeria pianistina. Basisti Alan Lancasterin vokalisoimat ja osittain myös kirjoittamat kappaleet edustavat Quo-albumin raskainta antia. Avausraidat Backwater ja rytmiikaltaan kiinnostava Just Take Me muodostavat medleyn. Ykköspuolen päättävä varsin tiukka Driftin' Away ja kakkospuolen käynnistävä riffijärkäle Don't Think It Matters lukeutuvat albumin parhaimmistoon, eikä kauaksi niistä jää myöskään Francis Rossin vokalisoima pitkäsoiton lähes kahdeksanminuuttinen päätöskappale Slow Train. Quo-albumi nousi brittilistalla parhaimmillaan kakkossijalle. Sen originaali brittipainos sisälsi liitteen, jonka toisella puolella olivat kappaleiden tekstit ja toisella puolella keikkakuva yhtyeestä. Status Quon todellisen ydintuotannon joukkoon ovat laskettavissa vaivattomasti vielä Quota seuranneet studioalbumit, sitä seuraavina vuosina ilmestyneet pitkäsoitot On the Level ja Blue for You. Vuonna 2005 ilmestyneen Quo-albumista julkaistun cd-version bonusraitana oli Break The Rules -singlen b-puolena alun perin ilmestynyt Lonely Night.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti