13. toukokuuta 1950 syntynyt ja kahdeksas kesäkuuta vuonna 2018 edesmennyt Daniel David, eli Danny Kirwan oli englantilaismuusikko, joka on tullut ensisijaisesti tunnetuksi kitaristin, biisintekijän ja solistin rooleistaan brittiläisessä Fleetwood Mac-yhtyeessä vuosien 1968 ja 1972 välillä. Brixtoniassa, Etelä-Lontoossa syntyneen Kirwanin taidot kitaristina saivat osakseen huomiota jo hänen nuoruusiässään. Kirwan tuli suhteellisen tuoreen blueyhtyeen Fleetwood Macin tietoisuuteen soittaessaan 17-vuotiaana tuonaikaisen yhtyeensä Boilerhousen kanssa Lontoossa. Hänen lisäkseen yhtyeessä vaikuttivat basisti Trevor Stevens ja rumpali Dave Terrey. Kirwan kehotti Fleetwood Macin tuottajana toiminutta Mike Vernonia tsekkaamaan Boilerhousen treenit. Vernon vakuuttui ja informoi Mac-kitaristi Peter Greeniä löydöstään. Seurauksena Boilerhouse pääsi soittamaan Fleetwood Macin lämmittelijänä esimerkiksi Lontoon kuuluisalla Marquee-clubilla ja Greenille ja Kirwanille tarjoutui mahdollisuus jammailla ja tutustua toisiinsa soittajina. Green osoitti kiinnostuksensa ryhtyä Boilerhousen manageriksi. Stevens ja Terrey eivät kuitenkaan halunneet ryhtyä ammattilaisiksi ja niinpä Green laittoi Melody Makeriin ilmoituksen, jossa Kirwanille etsittiin uutta rytmiryhmää. Yli 300 hakijan joukosta ei kuitenkaan löytynyt Greenille tarpeeksi laadukkaita rumpalia ja basistia. Löydettävissä oli kuitenkin toinen ratkaisu. Slidekitaristi Jeremy Spencer ei juurikaan ollut halukas musisoimaan Peter Greenin käsialaa olleilla kappaleilla, ja niinpä työtaakkaa jakamaan tarvittiin toinen kitaristi valinnan kohdistuessa luontevasti Kirwaniin. Hän soitti debyyttikeikkansa Fleetwood Macin riveissä 14. elokuuta 1968 Nag's Head Horizon Clubissa Lontoon Batterseassa. Mike Vernonin kesäkuussa 1999 antamassa haastattelussa Peter Green oli kuvannut Kirwania teräväksi nuorukaiseksi, joka sai ideoita kitaransoittoonsa kuuntelemastaan 20-luvun big band -musiikista.
Kirwanin ensimmäinen levytys Fleetwood Macin riveissä oli Peter Greenin instrumentaaliklassikko Albatross. Singlen b-puolella julkaistu Jigsaw Puzzle Blues oli ensimmäinen Kirwanin säveltämä Fleetwood Macin ohjelmistoon päätynyt kappale. Kirwanin taidot pääsivät paremmin esiin Fleetwood Macin kesällä 1969 ilmestyneellä pitkäsoitolla Then Play On. Sillä Green ja Kirwan jakoivat lauluosuudet ja kahden kitaran soolotyöskentelyä päästiin harjoittamaan kelpo tavalla. Albumin brittiversilla oli kaksi muualla julkaisematonta vanhempaa Kirwanin sävellystä; surullinen blues Without You sekä raskas One Sunny Day, jonka amerikkalainen bluesmuusikko Tinsley Ellis versioi vuonna 1997 ilmestyneelle pitkäsoitolleen Fire It Up. Pelkästään Yhdysvaltain-markkinoille suunnattu albumi English Rose sisälsi edellämainitut kaksi kappaletta, Jigsaw Puzzle Bluesin, ja lisäksi sielukkaan blueskappaleen Something Inside of Me, joista kaksi viimeksi mainittua olivat varhaisemmista äänityssessioista. Koska Then Play Onin jenkkiversio sisälsi pitkän version Greenin kappaleesta Oh Well, Kirwanin biisit My Dream ja When You Say saivat pudota pois. Kirwanin kappaleista Coming Your Way, Althoug the Sun is Shining sekä Kirwanin ja Greenin duetto Like Crying pääsivät mukaan kaikille albumin jenkkiversioille. Vuonna 1990 ilmestynyt Then Play Onin cd-versio sisälsi aikaisemmin pudotetut My Dreamin ja When You Sayn, mutta tällä kertaa kaikkien maiden julkaisuista puuttuivat One Sunny Day ja Without You. Vuonna 2013 ilmestynyt cd-versio vastasi originaalia brittiversiota, ja One Sunny Day ja Without You olivat mukana biisilistassa. Vaudeville Yearsin kaltaiset arkistoäänitteet paljastivat Kirwanin käsialaa olleiden kappaleiden tyylillisen monipuolisuuden. Viimeiseksi Greenin aikakauden Fleetwood Macin merkkiteokseksi jäi Martin Birchin tuottama The Green Manalishi. Sen b-puolella julkaistu World in Harmony oli ainoa Greenin ja Kirwanin yhteistyötä oleva kappale Fleetwood Macin repertuaarissa. Greenin aikaisiin Fleetwood Macin menestyssingleihin lukeutui lisäksi Man of the World.
Peter Green jätti yhtyeen toukokuussa 1970. Vaikka hän ja Kirwan tekivät erinomaista musiikillista yhteistyötä, he eivät tulleet toimeen erityisen hyvin. Tammikuussa 1969 Kirwan oli osallistunut Greenin ja McVien kanssa Otis Spannin pitkäsoiton The Biggest Thing Since Colossus levyttämiseen. Fleetwood Mac-jäsenistön soololevyjen lisäksi Kirwan oli mukana Savoy Brownin Chris Youldenin vuonna 1973 ilmestyneellä sooloalbumilla Nowhere Road. Greenin jätettyä Fleetwood Macin yhtyeen arveltiin tulleen tiensä päähän. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan bändi laajensi kokoonpanoaan kosketinsoittaja Christine McViellä. Vuonna 1970 ilmestyneellä pitkäsoitolla Kiln House oli useita Kirwanin käsialaa olleita kappaleita, joista keikkastandardiksi muodostui vielä Buckingham-Nicks-aikojen jälkeenkin ohjelmistossa säilynyt Station-Man. 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla syntyneistä Kirwanin sävellyksistä Greenin suosikki oli tekstnsä osalta W. H. Daviesin runoon sävelletty Dragonfly. Kiln Housen tiimoilta tehtiin kaksi kiertuetta Yhdysvalloissa, mutta niistä jälkimmäisellä uskonnolliseen Children of God -lahkoon hurahtanut Jeremy Spencer jätti yhtyeen. Hänen tilalleen tullut Bob Welsch viipyi Fleetwood Macissa puolentoista vuoden ajan. Kaksi viimeistä Fleetwood Macin pitkäsoittoa, joilla Kirwan oli mukana, osoittivat hänen biisintekotaitonsa kypsyneen entisestään. Kirwanin käsialaa oli noin puolet kummankin albumin kappaleista. Ensiksi ilmestyneeltä Future Games-pitkäsoitolta puuttuivat edellisillä albumeilla tunnusomaiset Jeremy Spencerin 50-luvun rockparodiat. Welchin käsialaa oli muun muassa pitkäsoiton pitkä nimikappale. Seuraavana vuonna ilmestyneellä albumilla Bare Trees oli viisi Kirwanin sävellystä. Niistä Danny's Chantissa hyödynnettiin voimakkaasti wah wah-pedaalia. Viimeisinä aikoinaan Fleetwood Macin riveissä Kirwan kärsi alkoholismista. Hänen paikkansa yhtyeessä otti Bob Weston. Alkuvuodesta 1974 Kirwan ja toinen hiljattain Fleetwood Macin jättänyt muusikko Dave Walker yhdistivät voimansa kosketinsoittaja Paul Raymondin, basisti Andy Silvesterin ja rumpali Mac Poolen kanssa lyhytikäisessä, ainoastaan yhden keikan soittaneessa yhtyeessä Street Fighter. Aikaisemmin Fleetwood Macin managerina toimineen Clifford Davisin ohjaamana Kirwan levytti kolme sooloalbumia, jotka lempeässä ilmaisussaan laajensivat hänen musiikillista palettiaan Fleetwood Macin bluesajoista. Niistä ensimmäinen, vuonna 1975 ilmestynyt Second Chapter oli musiikillisesti varsin monipuolinen. Seuraavana vuonna julkaistu Midnight in San Juan sisälsi muun muassa reggaesovituksen Beatlesin Let It Bestä. Kirwanin viimeisellä sooloalbumilla, vuonna 1979 ilmestyneellä pitkäsoitolla Hello There Big Boy vieraili hänet Fleetwood Macissa korvannut Bob Weston. Mitkään Kirwanin sooloalbumeista eivät osoittautuneet menestyksekkäiksi, mihin vaikutti varmasti osaltaan se, ettei Kirwan keikkaillut niitä promotoidakseen lainkaan. 2000-luvun puolivälissä ilmeni huhuja originaalin Fleetwood Macin mahdollisesta reunionista. Vuonna 1998 Kirwan pääsi Rock and Roll Hall of Fameen Fleetwood Macin jäsenenä.
Hänen kahdeksas kesäkuuta 2018 tapahtuneesta kuolemastaan ilmoitettiin Fleetwood Macin virallisella facebook-sivulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti