Paul Butterfield Blues Band:East-West
Elokuussa 1966 Elektra Recordsin julkaisemana sekä mono, että stereoversiona ilmestynyt East-West on Paul Butterfield Blues Bandin toinen studioalbumi. Se nauhoitettiin kuuluisilla Chessin studioilla Chicagossa. Vaikka East-Westin korkein listasijoitus oli vasta 65., albumia pidetään yleisesti varsin merkittävänä sekä bluesin että rockin historiassa. Paul Butterfield Blues Bandin debyytin tavoin East-West sisältää traditionaalisia blueskappaleita ja Mike Bloomfieldin ja Elvin Bishopin kitaratyöskentely muodostuu albumilla merkittäväksi. Toisin kuin debyytillä, East-Westillä myös Bishop vastasi sooloista ja rumpali Sam Layn paikan oli ottanut jazzvaikutteisempi Billy Davenport. Alkuvaiheessa Paul Butterfieldin johtama yhtye alkoi muuttua demokraattisemmaksi yksiköksi. Vuoden 1966 maaliskuussa Paul Butterfield Bluesband oli soittanut menestyksekkään keikan San Franciscon Fillmoressa Jefferson Airplanen kanssa. Sen innoittamana East-Westille sisällytettiin Mike Bloomfieldin ehdotuksesta kaksi pitkää instrumentaalikappaletta. Niistä molemmat heijastivat hänen rakkauttaan jazziin. Work Songista oli muodostunut hard bop-standardi ja nimikappale East-West hyödynsi elementtejä modaalista jazzista, jollaista Miles Davis oli esitellyt käänteentehneellä albumillaan Kind of Blue. Erityisen voimakkaasti Bloomfieldiin vaikuttanut jazzmuusikko oli silti John Coltrane. East-Westin kappaleisiin lukeutui myös Michael Nesmithin sävellys Mary Mary, jonka tekijä itse levytti The Monkeesin kanssa vasta myöhemmin. East-Westin originaalipainoksissa Nesmith ei tosin vastaanottanut kirjoittajakrediittiä. Lokakuun lopussa 2001 Rhino julkaisi East-Westin ja Paul Butterfield Blues Bandin debyytin uudelleen. Sundazed-studioilla tapahtuneesta remasteroinnista vastasi Bob Irwin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti