ZZ-Top:Tres Hombres
Teksasin pienen boogieyhtyeen ZZ-Topin kolmas pitkäsoitto, vuoden 1973 satoa edustava Tres Hombres saattaa hyvinkin olla herrojen Billy Gibbons, Dusty Hill ja Frank Beard laadukkain koskaan työstämä albumikokonaisuus. Espanjankielinen pitkäsoiton nimi tarkoittaa kolmea miestä ja viittaa yhtyeen jäseniin. Levy ei sisällä ainuttakaan selkeää täyteraitaa ja genressään sen kappalemateriaali on varsin monipuolista. Perusboogieta Waiting for the Bus seuraa aluksi medleynomaisesti erinomaisen tiukka ja upeaa kitarasooloilua tarjoava Jesus Just Left Chicago-revitys. Beer Drinkers and Hellraisers lukeutuu likipitäen pitkäsoiton tunnetuimpaan antiin;levyttihän muun muassa Motörhead kyseisestä kappaleesta coverin uransa alkuvaiheessa. Master of Sparks on nyanssikkaampi pala, mutta vahvan kokonaisuuden ainoa balladi on silti upea ja albumin ykköspuolen tyylitajuisesti päättävä Hot, Blue and Righteous. Kakkossiivu käynnistyy ehkäpä koko albumin riemullisimmalla svengiraidalla Move Me on Down the Line. Levyn hitiksi osoittautui tanakkariffinen ja tiukalla kitarasoolotyöskentelyllä kruunattu La Grande, joka tekstissään kertoi Teksasin kuuluisimmasta ilotalosta. Precious and Grace kiinnostavine jaotuksineen ja paahtavine soolo-osuuksineen lukeutuu myös pitkäsoiton raskaimpiin ja ärhäkimpiin boogieraitoihin. Musiikillisessa kokonaistoteutuksessaan mainiosti rullaavassa Shiek-kappaleessa on myös mitä tarttuvin melodia. Sulavasti svengaava Have You Heard? jättää vahvasta albumista erinomaisen kuulokuvan. Tres Hombres on varsin onnistunut kokonaisuus, jolla boogiepoljento yhdistyy saumattomasti ZZ-Topin osaamisen muihin ydinalueisiin; blues- ja heavyvaikutteisiin. Sitä pari vuotta myöhemmin seurannut pitkäsoitto Fandango sisälsi erinomaisen studiopuolen Bluejean Blues, Heard It on the X ja Tush-klassikkoineen sekä harvinaisempine helmineen, joihin lukeutuvat erityisesti Mexican Blackbird sekä Down at the Balinese.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti