Torstain terävä:Merkittävä bluesin uudistaja

17. toukokuuta 1942 syntynyt Henry Saint Clair Fredericks, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Taj Mahal, on amerikkalainen bluesmuusikko, joka yhdistää tyyliinsä elementtejä maailmanmusiikista. Hän on itseoppinut laulaja/lauluntekijä, joka säveltää myös elokuvamusiikkia ja soittaa kitaraa, pianoa, banjoa ja huuliharppua ja monia muita instrumentteja. Yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana hän on osaltaan määritellyt bluesmusiikkia uudestaan yhdistämällä siihen ei-perinteisiä muotoja, kuten soundeja Karibialta, Afrikasta ja Tyyneltä valtamereltä. Harlemissa, New Yorkissa syntynyt Mahal varttui Springfieldissä, Massachussetsissa. Vuonna 1964 Mahal muutti Santa Claraan, Kaliforniaan ja perusti Ry Cooderin ja Jessie Lee Kincaidin kanssa yhtyeen The Rising Sons, joka solmi nopeasti levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Kaavailtua albumia ei lopulta julkaistu, mutta sentään single ja yhtye lopetti toimintansa melko nopeasti. Vuonna 1993 Legacy Records julkaisi albumin The Rising Sons featuring Ry Cooder and Taj Mahal, joka sisälsi nauhoituksia yhtyeen aktiivikaudelta. Noihin aikoihin Mahal työskenteli Howlin Wolfin, Buddy Guyn, Lightning Hopkinsin ja Muddy Watersin kaltaisten bluesin suuruuksien kanssa. The Rising Sonsin lopetettua toimintansa Mahal aloitti soolouransa. Hän jatkoi Columbia Recordsin artistina ja jukaisi vuosien 1968 ja 1969 aikana kolme pitkäsoittoa. Näihin aikoihin Mahal ja Cooder tekivät yhteistyötä Rolling Stonesin kanssa ja Mahal on esiintynyt Stonesien kanssa muutamaan otteeseen myös myöhemmin. Vuonna 1968 Mahal oli mukana elokuvassa Rolling Stones Rock and Roll Circus. 60-luvun lopusta eteenpäin Mahal levytti Columbialle 12 albumia. Mahalin 70-luvun albumit olivat erityisen keskeisiä, sillä ne laajensivat hänen musiikillista palettiaan vaikutteilla Länsi-Intian ja Karibian musiikista, jazzista ja reggaesta. Vuonna 1972 Mahal oli sekä näyttelijänä että käsikirjoittajana elokuvassa Sounder, jonka pääosassa nähtiin Cicely Tyson. Hän kertasi roolinsa ja palasi säveltäjänä elokuvan jatko-osassa Part 2, The Sounder. Vuonna 1976 Mahal jätti Columbia Recordsin ja siirtyi Warner Bros. Recordsin artistiksi. Mainitulle yhtiölle hän levytti kolme pitkäsoittoa. Yksi niistä oli soundtrack vuonna 1977 valmistuneeseen elokuvaan Brothers. Warnerin kanssa tekemänsä sopimuksen umpeuduttua Mahalin oli vaikea löytää uutta levy-yhtiötä, sillä tuolloin aikakauden hallitsevia musiikin genrejä  olivat heavyrock ja disco. Vuonna 1981 Mahal päätti muuttaa Havaijille ja perusti siellä pian Hula Blues Bandin. Hauskanpitoyhtyeestä kasvoi vakava ahkerasti konsertoinut kokoonpano. Vuonna 1988 Mahal levytti Gramavisionille albumin Taj, joka merkitsi hänelle jonkinasteista comebackia ja Mahal teki uusia levytyksiä sekä Gramavisionin että Hannibal Recordsin julkaisemina. 90-luvulla Mahal oli Private Musicin artisti ja hän levytti kyseiselle yhtiölle bluesista, popista, R&B:sta ja rockista vaikutteita ammentaneita pitkäsoittoja. Näihin aikoihin Mahal teki musiikillista yhteistyötä Etta Jamesin ja Eric Claptonin kanssa. Vuonna 1998 Mahal esiintyi lauluntekijä David Formanin, tuottaja Rick Chertoffin ja useiden keskeisten muusikoiden, kuten Cyndi Lauperin, Joan Osbournen, The Chieftainsin ja The Band-yhtyeen Garth Hudsonin ja Levon Helmin kanssa albumilla Largo, joka pohjautui Antonin Dvorakin musiikkiin. Vuonna 1997 Mahal voitti albumillaan Senor Blues parhaan uuden bluesalbumin Grammyn. Vuonna 2002 Mahal oli mukana nigerialaiselle afrobeat-muusikolle Fela Kutille työstetyllä Red Hot Organisaation kokoelma-albumilla Red Hot and Riot. Paul Heckin tuottama albumi saavutti myönteiset arviot ja siitä saadut varat käytettiin hyväntekeväisyyteen. Toukokuussa 2017 Mahal julkaisi Keb' Mo': kanssa työstämänsä yhteisen albumin TajMo. Kyseisellä levyllä vierailevat esimerkiksi Bonnie Raitt, Joe Walsh ja Sheila E. Pitkäsoitto koostuu kuudesta originaalikappaleesta ja viidestä coverista John Meyerin ja The Whon kaltaisilta artisteilta. Kesäkuussa 2017 Mahal oli mukana Bernard MacMahonin ohjaamassa, palkitussa dokumenttielokuvassa The American Epic Sessions. Sitä varten hän levytti Charley Pattonin kappaleen High Water Everywhere hyödyntäen 20-luvun ensimmäistä sähköisen musiikin taltioimiseen tarkoitettua äänityslaitteistoa. Mahal nähtiin myös elokuvaa seuranneen dokumenttisarjan American Epic jaksoissa. Siinä hän kommentoi 20-luvun maalaismuusikoita ja heidän yleistä vaikutustaan amerikkalaiseen musiikkiin ja myös Mahaliin itseensä.