maanantai 7. toukokuuta 2018

Keskiviikon klassikko:Black Sabbathin vuoden 1972 merkkialbumi

Black Sabbath:Vol 4

 25. syyskuuta 1972 ilmestynyt nimensä mukaisesti Black Sabbathin neljäs pitkäsoitto Vol 4 oli yhtyeen albumeista ensimmäinen, jonka tuottamisesta Rodger Bain ei vastannut. Kitaristi Tony Iommin tuottamalla Vol 4:llä Black Sabbathin tuonaikainen manageri Patrick Meehan oli merkitty lähes minimaalisesta osuudestaan huolimatta apulaistuottajaksi. Albumin nauhoitukset käynnistyivät Los Angelesin Record Plant-studioilla vuoden 1972 kesäkuussa. Ne osoittautuivat mutkikkaiksi myös substanssien nauttimisen vuoksi. Rumpali Bill Wardille erityinen kompastuskivi albumin raidoista oli kappale Cornucopia. Vol 4:llä Black Sabbath alkoi tehdä kokeiluja sillä raskaalla soundilla, josta yhtye oli jo entuudestaan tullut tunnetuksi. Kunnianhimoisen pitkäsoiton raskaamman osaston huippuhetkiin lukeutuvat jo aikaisemmin mainitun Cornucopian lisäksi vähintään Tomorrow's Dream sekä suorastaan riehuva Supernaut. Akustisvoittoinen Laguna Sunrise tarjoaa Tony Iommilta suorastaan uusklassista tyyliä. Kitaristi sävelsi kappaleen valvottuaan yön ja katsottuaan auringonnousua Laguna Beachillä. Orkesteri täydentää Sabbathin peruskokoonpanoa kyseisen kappaleen lisäksi myös  kappaleessa Snowblind, jota yhtye kaavaili albumin nimiraidaksi, mutta levy-yhtiö Vertigo Records oli toista mieltä. Sabbathin varhaisempaa tuotantoa hienostuneempaa tyyliä pitkäsoitolla edustaa erityisesti pianoballadi Changes, jonka instrumentaatiota täydentää myös mellotron. Sen sävellys on Iommin ja tekstit basisti Geezer Butlerin käsialaa. Iommi löysi pianon Bel Airista vuokraamastaan talosta ja Changes on sävelletty juuri kyseisellä pianolla. Tekstit käsittelevät Bill Wardin tuolloin ajankohtaista avioeroa vaimonsa kanssa. Ääniefektejä sisältävä kappale FX syntyi sattumanvaraisesti studiossa. Iommin kaulassa ollut krusifiksi kosketti vahingossa hänen kitaransa kieliä. Outo soundi miellytti kaikkia yhtyeen jäseniä. Kaikuefektin lisäämisen jälkeen myös muut yhtyeen jäsenet iskivät Iommin kitaraa eri esineillä kiinnostavien äänien luomista varten. Pitkäsoiton sittemmin legendaariseksi muodostuneessa kansikuvassa nähdään solisti Ozzy Osbourne tekemässä rauhanmerkkiä. Albumin sisävihko sisältää Birmingham Town Hallissa otetut keikkakuvat kaikista yhtyeen jäsenistä.  Vol 4 on saavuttanut yleisesti myönteiset arviot ja esimerkiksi musiikkilehti sijoitti pitkäsoiton sijalle 60. sadan kaikkien aikojen parhaan brittiläisen albumin listallaan. Creemiin kirjoittanut rockkriitikko Lester Bangs ylisti Vol 4:ää tuoreeltaan ja vertasi Sabbathin tekstejä Bob Dylaniin ja William S Burroughsiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti