Sunnuntain extra:Eräs kaikkien aikojen rockrumpaleista

15. joulukuuta 1946 syntynyt Carmine Appice lukeutuu kaikkien aikojen arvostetuimpiin rockrumpaleihin. Hänellä on takanaan myös klassisen musiikin koulutusta. Appicea ovat inspiroineet Gene Krupan ja Buddy Ritchin kaltaiset jazzrumpalit. Hän on myös itse saanut olla vaikutteiden antajana monille keskeisille rumpaleille, joista mainittakoon Iron Maidenin Nicko McBrain, Rushin Neil Peart, Aerosmithin Joey Kramer, Mötley Crüen Tommy Lee, Queenin Roger Taylor, Genesiksen Phil Collins ja jopa Led Zeppelinin John Bonham. Appicen ensimmäinen keskeinen yhtye oli psykedeelistä rockia esittänyt ja viisi pitkäsoittoa aktiiviaikanaan levyttänyt Vanilla Fudge. Erityisen onnistuneita niistä olivat ensimmäinen ja viimeinen, eli vuoden 1967 nimetön debyytti sekä vuoden 1969 loppupuolella ilmestynyt jo varhaista heavyrockia edustanut Rock and Roll. Vanilla Fudgen hajottua Appice ja yhtyeen basisti Tim Bogert jatkoivat Amboy Dukesin solistin Rusty Dayn ja Mitch Ryder & The Detroit Wheelsin kitaristin Jim McCartyn kanssa entistä tiukempaa hardrockpaahtoa edustaneessa yhtyeessä Cactus, joka teki neljä pitkäsoittoa. Vuonna 1973 oli viimein vuorossa superyhtye Beck Bogert Appice kitaristi Jeff Beckin kanssa. Se sai aikaan yhden pitkäsoiton. Yhteinen yhtye kolmikolla oli ollut suunnitteilla jo vuonna 1969, mutta tuolloin Beckin auto-onnettomuus oli pistänyt suunnitelmat jäihin.

Vuonna 1977 Appice liittyi Rod Stewartin yhtyeeseen ja oli myös mukana kirjoittamassa Do Ya Think I’m Sexyn ja Young Turksin kaltaisia hittejä.  Hän osallistui myös Paul Stanleyn vuoden 1978 sooloalbumin levytykseen ja oli jäsenenä toisessa superyhtyeessä KGB:ssä, johon kuuluivat myös Ric Gretch ja Mike Bloomfield. Heavyrockin puitteissa Appicen myöhäisempiä yhtyeitä ovat olleet Blue Murder ja King Kobra. Loppuvuodesta 1983 Appice keikkaili Ozzy Osbournen kanssa promotoiden pitkäsoittoa Bark at the Moon. Vuonna 1995 oli vuorossa sooloalbumi Caso Cerrado, jonka levytykseen osallistui myös Argentin kitaristi Pappo. Viittä vuotta myöhemmin muodostui DBA Rick Derringerin ja Tim Bogertin kanssa. Myös Vanilla Fudgen reunion seurasi. Vuonna 2009 ilmestyi Carmine Appice’s Guitar Zeus:Conquering Heroes, jolla oli mukana Brian Mayn, Ritchie Samboran ja Ted Nugentin kaltaisia keppimiehiä. King Cobran paluu ajoittui vuosiin 2011-2012 Johnny Rodin, Mike Swedan ja David Henzerlingin kanssa. Kyseisessä lineupissa Mark Free oli leadvokalistina Paul Shortinon sijaan. Huhtikuussa 2011 ilmestyi kyseisen King Cobra-kokoonpanon nimikkoalbumi ja sen seuraaja King Cobra II julkaistiin kahta vuotta myöhemmin.  Viime vuosina Appice on ollut jenkkiturneella Michael Schenker Groupin kanssa ja keikkaillut Vanilla Fudgen riveissä Euroopassa. Vuonna 2016 ilmestyi Appicen elämäkertateos Stick It:My Life on Sex, Drums & Rock N' Roll. Hänen veljensä Vinnie Appice on niin ikään tunnettu rumpali, joka on soittanut muun muassa Black Sabbathin ja Dion riveissä. Vuonna 2021 Appicelta ilmestyi multi-instrumentalisti Fernando Perdomon kanssa työstetty albumi Energy Overload, joka julkaistiin Appice Perdomo Projectin nimissä.