tiistai 9. joulukuuta 2014

Keskiviikon klassikko:Kanadalainen rockin helmi


Myös Bob Dylanin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tullut kanadalainen The Band lukeutuu kaikkien aikojen arvostetuimpiin rockyhtyeisiin. Sävellyksellisesti se hyödynsi ensisijaisesti kitaristinsa Robbie Robertsonin talenttia. Rumpali Levon Helm, basisti Rick Danko ja kosketinsoittajat Garth Hudson ja Richard Manuel olivat kaikki erinomaisia muusikoita ja hyviä solisteja. Kvintetti hankki kannuksensa Ronnie Hawkinsin taustayhtyeessä The Hawksissa jo aivan 60-luvun alussa. Yhtyeen legendaarisin levytys lienee raivoisa näkemys Bo Diddleyn klassikosta Who Do You Love. Moottoripyöräonnettomuudesta toipunut Dylan aloitti yhteistyön The Bandin kanssa vuonna 1967. Kuuluisat kellarinauhat, eli tupla-albumi The Basement Tapes julkaistiin tosin vasta vuonna 1975. The Bandin kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa, vuoden 1968 Music from the Big Pink sekä seuraavana vuonna ilmestynyt The Band lukeutuvat rockin historian kiistattomiin klassikkolevyihin. Kyseisten albumien biisiaarteistosta mainittakoon The Weigtin, Chest Feverin, Amerikan sisällissodasta kertovan The Night They Drove Old Dixie Downin, Whispering Pinesin ja King Harvest (Has Surely Comen) kaltaiset kultahiput. Vuoden 1970 Stagefright edusti sekin vielä varsin hyvää tasoa huippuhetkinään nimikappale sekä The Shape I’m In.

Vuonna 1972 ilmestynyt Rock of Ages lukeutuu rockin historian legendaarisimpiin konserttitaltiointeihin. Sitä seuranneella studioalbumilla Gahootsilla oli When I Paint My Masterpiecen kaltaiset huippuhetkensä. Vuonna 1973 The Band teki kunniaa musiikillisille juurilleen coveroimalla rockklassikoita pitkäsoitolle Moondog Matinee. Samoihin aikoihin yhtye oli mukana Bob Dylanin 1970-luvun ensimmäiseksi todelliseksi paluulevyksi tulkittavissa olevalla Planet Wavesilla sekä sitä seuranneella erinomaisella livetuplalla Before the Flood. Vuoden 1975 The Band-pitkäsoitto Northern Lights Southern Cross sisälsi sekin muutaman kiistattoman klassikon, joista mainittakoon erityisesti Robbie Robertsonin riipaiseva It Makes No Difference. The Bandin osalta kaikki olennaisin päättyi vuonna 1976 tripla-albumin muodossa julkaistuun jäähyväiskonserttiin The Last Waltz, josta tehtiin myös varsin onnistunut konserttielokuva. Mukana oli huomattava määrä musiikillisia yhteistyökumppaneita Ronnie Hawkinsista, Dylanista, Neil Youngista ja Eric Claptonista lähtien. Sopimusteknisistä syistä The Bandin oli levytettävä vielä yksi studioalbumi, mutta vuonna 1977 ilmestynyt Islands ei lukeudu yhtyeen parhaisiin töihin. Robbie Robertson on soolourallaan levytellyt harvakseltaan, eikä hän ollut mukana The Bandin vuoden 1993 reunionissa, johon osallistuivat Helm, Danko ja Hudson ja jonka tuloksena syntyi kohtuullinen pitkäsoitto Jericho. Yhtyeen jäsenet ovat edesmenneitä Garth Hudsonia lukuun ottamatta. Heistä Richard Manuel päätyi itsemurhaan vuonna 1986. The Bandin parhaat työt, joihin lukeutuvat vähintään kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa sekä molemmat viralliset livelevyt, kuuluvat jokaisen rockista yleisellä tasolla kiinnostuneen tsekkauskohteisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti