Keskiviikon klassikko:Superyhtyeen keskeisin kausi

Vuonna 1973 perustettu Bad Company on malliesimerkki brittiläisestä superyhtyeestä. Siinä vaikuttivat bluesrockin aateliin lukeutuvaan Free-yhtyeeseen aikaisemmin kuuluneet solisti Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke sekä Mott the Hooplen kitaristi Mick Ralphs. Lukuisten basistikokelaiden joukosta valikoitui melko yllättävä vaihtoehto, aikaisemmin progressiivista rockia edustavaan King Crimsoniin kuulunut Boz Burrell. Yhtyeen manageriksi tuli ensisijaisesti Led Zeppelinin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tullut Peter Grant. Bändi sainattiin Yhdysvalloissa Swan Song Recordsille ja muissa maissa Freen sekä Mott the Hooplen levy-yhtiönä toimineelle Island Recordsille. Bad Companyn debyyttialbumi äänitettiin vuoden 1973 lopussa ja se sai julkaisunsa seuraavan vuoden alussa. Pitkäsoitto nousi Billboardin listakärkeen, eli Bad Companyn suosio oli alusta alkaen aivan toista luokkaa, kuin millaista Free oli laadukkuudestaan huolimatta saanut osakseen. Albumi sisälsi myös kaksi singlehittiä. Can’t Get Enough nousi aina viidenneksi ja myös Movin’ On oli top 20-menestys. Seuraavana vuonna ilmestynyt kakkosalbumi Straight Shooter jatkoi laadukasta tasoa. Billboardin listalla se nousi kolmanneksi ja sisälsi kaksi hittiä. Balladinomainen Feel Like Makin’ Love nousi kymmenenneksi ja ärhäkkä Good Lovin’ Gone Bad oli sekin sentään top 40-menestys.

Vuonna 1976 ilmestynyt longari Run with the Pack nousi viidenneksi ja ylsi näin ollen platinamyyntiin sekin. Vaikka albumi sisälsi useita varsin tasokkaita omaa tuotantoa edustaneita kappaleita, kuten Live for the Music ja Silver Blue and Gold, singleksi valikoitui pitkäsoiton ainoa coverbiisi, versio The Coastersin hitistä Young Blood, joka nousi juuri top 20:een. Vuoden 1977 Bad Company – pitkäsoitto Burning Sky menestyi edeltäjiään huonommin, eikä sisältänyt singlehittejä. Vuonna 1979 ilmestynyt seuraaja Desolation Angels menestyi jälleen paremmin. Se nousi top 5:een ja sisälsi top 20-singlemenestyksen Rock N’ Roll Fantasy. Manageri Peter Grantin kiinnostus Bad Companyyn loppui Led Zeppelin-rumpali John Bonhamin menehdyttyä syyskuussa 1980. Viimeinen legendaarisen Bad Company-line upin työstämä pitkäsoitto oli vuonna 1982 ilmestynyt Rough Diamonds. Albumi nousi sijalle 26. ja sen jälkeen Bad Company hajosi. Vuonna 1998 klassikkokokoonpano levytti neljä uutta kappaletta erinomaiselle tuplakokoelmalle Bad Company Anthology. Bad Companyn huippusuosion aikaan yhtye ei ollut julkaissut virallista livelevyä. Asiaan tuli parannus vasta vuonna 2006, jolloin julkaistiin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin äänitetty Live in Albaquerque.