Tiistain tukeva:Kotimaisen glamrockin klassikon formatiivinen vaihe

 Michael Monroe ja Andy McCoy perustivat maamme 80-luvun menestyneimmän suomalaisyhtyeen Hanoi Rocksin vuonna 1980. Vaikka McCoy oli toinen perustajista, hän ei liittynyt mukaan välittömästi, vaikuttihan hän vielä tuolloin kitaristina Pelle Miljoona Oy:ssä. Originaalissa kokoonpanossa olivat Monroen lisäksi mukana kitaristit Nasty Suicide ja Stefan Piesnack, joista jälkimmäinen oli tullut tutuksi Pelle Miljoona & 1980 sekä Problems-yhtyeiden kitaristina. Hanoi Rocks keikkaili kotimaisissa clubeissa ja sai managerikseen isojakin ulkomaisia nimiä Suomeen konsertoimaan tuoneen Seppo Vesterisen. Loppuvuodesta 1980 McCoy jätti Pelle Miljoona Oy:n liittyäkseen Hanoi Rocksiin ja toi mukanaan itsensä tavoin Pellen ja kumppaneiden matkassa kahdeksan kuukautta viihtyneen basisti Sami Yaffan. Yhtyeen siirryttyä Tukholmaan rumpaliksi tuli Monroen ja McCoyn vanha ystävä Gyp Casino. Joulukuussa 1980 Hanoi Rocks solmi sopimuksen Johanna Kustannuksen kanssa ja julkaisi ensisinglensä I Want You/Kill City Kills, joka etenkin kakkospuolensa osalta on eräs vakuuttavimmista pelinavauksista koko kotimaisen rockin historiassa. Seuraavan vuoden tammikuussa yhtye aloitti harvinaislaatuisen pitkän kiertueen Suomessa, jonka aikana se hitsautui soitannollisesti varsin tiukaksi ja energiseksi ryhmäksi. Seuraava single, joka sisälsi kappaleet Tragedy ja Cafe Avenue sekä debyyttialbumi Bangkok Shocks, Saigon Shakes ilmestyivät molemmat helmikuussa. Monroe ja McCoy vastasivat albumin tuotannosta nimellä The Muddy Twins. Rocksin debyytti saavutti hyvän vastaanoton ja sijoittui viidenneksi Suomen listalla. Vaikka todella tunnetuiksi Rocks-klassikoiksi albumilta ovat kohonneet ainoastaan Tragedy ja 11:th Street Kidz, kyseessä on varsin vahva albumikokonaisuus, josta on aistittavissa todellista nuoruuden intoa ja rockin energiaa. Syyskuussa Suomen ja Ruotsin-kiertueiden jälkeen yhtye siirtyi Lontooseen, missä alkoivat toisen pitkäsoiton äänitykset. 19. syyskuuta yhtye soitti debyyttikeikkansa legendaarisella Marquee-clubilla. Loppuvuodesta Rocks palasi Suomeen ja julkaisi kaksi singleä; Desperados/Devil Woman sekä Dead By Xtmas/Nothing New. Erityisesti kummankin pikkulevyn kakkospuolet olivat varsin onnistuneita.

Seuraavan vuoden tammikuussa Hanoi Rocks kuvasi Helsingin Lepakossa musiikkivideot kappaleisiin Tragedy, Oriental Beat ja Motorvatin’. Samassa kuussa julkaistiin myös yhtyeen kakkosalbumi Oriental Beat. Sen edeltäjän tavoin arvostelut olivat myönteisiä, vaikka yhtye on itse myöhemmin ilmaissut tyytymättömyytensä albumin soundipolitiikkaan. Keväällä 1982 yhtye teki kiertueen Ruotsissa ja toukokuussa julkaistiin seuraava single Love’s an Injection/Taxi Driver. Kesäkuussa yhtyeen tukikohdaksi vaihtui Lontoo. Johnny Thundersin konsertissa Michael Monroe tapasi Hanoi Rocks-diggari Razzlen, alias Nicholas Dingleyn. Joitakin Hanoi Rocksin keikkoja todennettuaan Razzle saapui backstagelle ja ilmoitti haluavansa yhtyeen uudeksi rumpaliksi. Gyp Casinon tuhoisa elämäntyyli oli alkanut vaikuttaa hänen soittamiseensa, joten valinta oli selvä. Myöhemmin yhtyeen jäsenet ovat todenneet, että ilman Razzlea Hanoi Rocks olisi saattanut hajota. Elokuussa ilmestyi ensisijaisesti singlebiiseistä koostunut kokoelma Self Destruction Blues, jonka kansikuvassa Razzle jo näyttäytyi. Koska kyse oli vanhasta materiaalista, hän ei vielä kuitenkaan soittanut millään kyseisen albumin kappaleista. Suomessa Self Destruction Blues julkaistiin vasta lokakuussa ja Love’s an Injection nousi viikoksi kärkeen singlelistalla. Vuodesta 1983 muodostui Hanoi Rocksille varsin menestyksekäs. Tammikuussa käynnistyi Aasian-kiertue. Se alkoi Bombaysta, jatkoi Hong Kongiin ja Japaniin. Siellä yhtye oli varsin menestyksekäs ja konserttilippujen hinnat olivat lähellä stadionluokan esiintyjiä. Japanista kiertue jatkui Vietnamiin. Huhtikuussa yhtye palasi Lontooseen ja alkoi levyttää neljättä pitkäsoittoaan. Sitä edelsi single Malibu Beach/Rebel on the Run. Albumi Back to Mystery City ilmestyi pian sen jälkeen. Se sijoittui brittilistalla sijalle 87. Englannissa Rocksin singlet ja albumit julkaistiin yhtyeen managereiden, Seppo Vesterisen ja Richard Bishopin levy-yhtiön Lick Recordsin ja Suomessa Johanna Kustannuksen kautta. Back to Mystery Cityn julkaisun jälkeen Hanoi Rocks konsertoi Englannissa ja Suomessa ja kesäkuussa yhtye solmi hyvän sopimuksen CBS:n kanssa. Elokuussa yhtyeen kolme ensimmäistä pitkäsoittoa saivat debyyttijulkaisunsa Englannissa Lick Recordsin kautta.

Lokakuussa legendaarinen tuottajahahmo Bob Ezrin saapui seuraamaan Hanoi Rocksin Lontoon-keikkaa ja joulukuussa hänen vahvistettiin olevan yhtyeen seuraavan albumin tuottaja. Marraskuussa Marqueella heitetyistä keikoista kasattiin tuplalivealbumi ja video, molemmat nimeltään All Those Wasted Years ja ne saivat julkaisunsa seuraavan vuoden alkupuolella. Tammikuun lopussa 1984 McCoy ja Bob Ezrin lensivät Torontoon työskentelemään uuden materiaalin parissa. Muu yhtye saapui muutamaa päivää myöhemmin. Yhtye harjoitteli ahkerasti. Myös legendaarisen Mott the Hoople-yhtyeen johtohahmo Ian Hunter osallistui joidenkin kappaleiden kirjoittamiseen. Varsinaiset äänitykset käynnistyivät New Yorkin Record Plantillä 20. helmikuuta 1984. Siellä nauhoitettiin rummut, bassot ja osa kitaroista. Loput kitaroista ja lauluosuudet äänitettiin Torontossa. Jopa Cream-yhtyeelle tekstejä tehnyt Pete Brown saapui paikalle ja kirjoitti useita tekstejä, mutta yhtye hyödynsi ainoastaan riviä Smoked a lot of sky Drank a lot of Rain kappaleessa Million Miles Away. Todella iskevä hitti puuttui kuitenkin vielä ja sellaiseksi valikoitui cover CCR-hitistä Up Around the Bend, joka lukeutui Monroen ja Suiciden suosikkeihin. Toukokuussa oli vuorossa todella menestyksekäs kiertue Japanissa. Sitä seurasi keikkailua Englannissa ja Skotlannissa. Brittilehdistö oli innoissaan ja single Up Around the Bend/Until I Get You ilmestyi kesäkuussa. Siitä kuvattiin myös video ja kappale nousi brittilistalla sijalle 61 ja sai osakseen radiosoittoa myös Amerikassa. Heinäkuisen Englannin-kiertueen jälkeen uusi pitkäsoitto Two Steps from the Move viimein ilmestyi. Syyskuussa seurasi single Underwater World/Shakes. Englannissa pitkäsoitto julkaistiin kahdeksas lokakuuta ja Rocks teki siellä menestyksekkään kiertueen Johnny Thundersin kanssa. Marraskuussa seurasi single Don’t You Ever Leave Me/Oil and Gasoline. Tähän mennessä Two Steps from the Move oli myynyt 200 000 kappaletta, mistä Yhdysvaltojen osuus kahden ensimmäisen viikon aikana oli 44 000. Ruotsin kiertueen jälkeen yhtye suuntasikin lopulliseksi läpimurroksi kaavaillulle Amerikan-rundille. Rocks keikkaili itärannikolla ja suuntasi Los Angelesiin Razzlen syntymäpäivänä 2. joulukuuta. Los Angelesin keikat myytiin hetkessä loppuun ja yleisössä olivat mukana tulevat Guns N’ Roses-jäsenet Duff McKagan ja Slash. Razzle menehtyi 8. joulukuuta Mötley Crüen solistin Vince Neilin törmättyä vastakkaisella kaistalla ajaneeseen autoon. Loppuosa kiertueesta peruttiin, mutta Hanoi Rocks soitti vielä kaksi keikkaa Helsingin Tavastialla 3. ja 4. tammikuuta 1985. Rummuissa oli The Clashin Terry Chimes. Konsertit lähetettiin suorana nimikkeellä Europe A- Go Go ja esiintymisen todensi kaiken kaikkiaan 200 miljoonan katsojan kansainvälinen yleisö. Kyseiset konsertit soitettiin luonnollisesti Razzlen muistoksi ja Million Miles Away omistettiin hänelle. Keikkojen jälkeen Sami Yaffa jätti yhtyeen.