Lauantain pitkä:Heavy metallin luojan ensimmäinen vuosikymmen

Birminghamissa vuonna 1969 perustettua Black Sabbathia voitaneen kiittää heavy metallin synnystä. Kitaristi Tony Iommi ja rumpali Bill Ward olivat aikaisemmin vaikuttaneet jazzahtavaa rockia soittaneessa yhtyeessä Mythology. Solisti Ozzy Osbournen ja basisti Geezer Butlerin edellinen yhtye oli ollut Rare Breed. Kvartetti, jota täydensivät slidekitaristi Jimmy Phillips ja saksofonisti Alan ”Arke” Clarke, toimi nimellä Polka Tulk Blues Band. Kaksi viimeksi mainittua eivät olleet tarpeeksi omistautuneita musiikin tekemiselle, joten yhtye hajosi ja jatkoi nelimiehisenä kaikessa hiljaisuudessa. Yhtye tosin lyhensi nimensä muotoon Polka Tulk, mutta ryhtyi pian käyttämään nimeä Earth. Muun muassa Bakerloo Blues Linen managerina toiminut Jim Simpson oli avannut uuden clubin nimeltä Henry’s Blues House ja tarjosi Earthille mahdollisuutta heittää siellä muutamia keikkoja. Vastaanotto oli myönteistä ja niinpä Simpson ryhtyikin Earthin manageriksi. Joulukuussa 1968 Iommi teki lyhyen visiitin Jethro Tullin riveihin ja oli mukana muun muassa The Rolling Stonesin isännöimässä Rock N’ Roll Circuksessa. Paluu Earthiin ajoittui kuitenkin jo seuraavan vuoden tammikuuhun. Keikkaillessaan Englannissa Earthin jäsenet huomasivat myös toisen samannimisen englantilaisyhtyeen olevan olemassa. Niinpä yhtyeen nimeksi vaihtui Black Sabbath yhtyeen treenaustilaa vastapäätä sijainneessa elokuvateatterissa pyörineen Mario Bavan ohjaaman vuonna 1963 ilmestyneen kauhuelokuvan mukaan. Kauhuteemasta inspiroituneina Butler ja Osbourne kirjoittivat tekstin samannimiseen kappaleeseen, johon vaikutteita olivat antaneet kauhu- ja seikkailukirjailija Dennis Wheatleyn työt. Kappaleessa hyödynnetty paholaisen intervalli ja tummat tekstit veivät yhtyettä synkempään musiikilliseen suuntaan.

Debyyttikeikkansa Black Sabbathin nimellä nelikko teki Workingtonissa 30. elokuuta 1969. Samaisen vuoden marraskuussa yhtye levytti esikoisalbuminsa materiaalin kahdessa päivässä pääosin livenä. Tuottajana toimi Rodger Bain. Black Sabbathin nimetön esikoinen sai julkaisunsa 13. helmikuuta 1970 ja sijoittui kahdeksanneksi brittilistalla. Uusia musiikillisia innovaatioita tarjonneen albumin keskeiseen tuotantoon lukeutuivat nimikappaleen lisäksi etenkin NIB, Behind the Wall of Sleep sekä The Wizard.  Black Sabbath palasi studioon vain neljä kuukautta debyyttinsä julkaisun jälkeen. 18. syyskuuta julkaistiin yhtyeen tuotannon keskeisimpiin töihin lukeutuva ja Britanniassa myös listakärkeen noussut kakkospitkäsoitto Paranoid, jonka huippuhetkiin lukeutuvat myös singleformaatissa neljänneksi sijoittuneen nimiraidan lisäksi erityisesti War Pigs, todellinen riffi- ja soolojärkäle Iron Man sekä pitkä ja vakuuttava päätösraita Fairies Wear Boots. Paranoidin seuraavan vuoden tammikuussa tapahtuneen Amerikan julkaisun myötä Black Sabbath heitti myös ensimmäisen Amerikan-kiertueensa ja samaisen vuoden maaliskuussa albumi saavutti ison veden toisella puolella sijan 12.

Uuden albumin äänitykset alkoivat jo helmikuussa 1971, tuotantoprosessi käynnistyi huhtikuussa ja heinäkuussa 1971 ilmestyi kolmas pitkäsoitto Master of Reality. Niin Englannissa kuin Amerikassakin top teniin noussut albumi sisälsi Sabbathin ensimmäiset akustiset kappaleet, näiden joukossa todellinen kaunokki Solitude ja muista klassikoista mainittakoon todellinen järkäle Children of the Grave sekä tekstissään hyvinkin vakavia teemoja sivunnut After Forever. Master of Realityn tiimoilta tehdyn maailmankiertueen jälkeen Black Sabbath piti ensimmäisen taukonsa kolmeen vuoteen. Neljännen albumin äänitykset käynnistyivät Los Angelesin Record Plantilla heinäkuussa 1972 ja syyskuussa ilmestyi Sabbathin siihen mennessä kenties kunnianhimoisin työ Vol 4, jolla hyödynnettiin perusinstrumentaation lisäksi pianoa, jousia ja moniosaisia kappaleita. Albumin klassikoista mainittakoon Wheels of Confusion, Snowblind, Tomorrow’s Dream sekä tyylikäs balladi Changes. Yhtyeen kiertueaikataulu oli kenties tiukempi kuin koskaan, sillä intensiivisen Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen seurasi uutena aluevaltauksena Australia ennen paluuta Eurooppaan. Uutta albumia ryhdyttiin äänittämään jälleen Los Angelesin Record Plantilla, mutta työvireeseen päästiin vasta kotikonnuilla Englannissa. Joulukuun alussa 1973 julkaistu Sabbath Bloody Sabbath saavutti viimein suitsutusta myös kriitikoiden taholta. Todella upean nimiraidan lisäksi pitkäsoiton annista mainittakoon Sabra Cadabra, jossa kosketinsoittajana vieraili Yesin Rick Wakeman, erinomaista riffittelyä tarjonnut Killing Yourself to Live sekä jousia tyylikkäästi hyödyntänyt päätösraita Spiral Architect. Maailmankiertue käynnistyi seuraavan vuoden alussa ja esiintymisistä kannattanee erityisesti mainita California Jam-festivaali kuudes huhtikuuta muina esiintyjinään muun muassa The Eagles, Emerson, Lake & Palmer sekä Deep Purple. Vuonna 1974 Black Sabbathin manageri vaihtui ja he aloittivat yhteistyön pahamaineisen englantilaismanageri Don Ardenin kanssa.

Seuraavan pitkäsoiton äänitykset starttasivat Englannissa Morgan Studioilla Willesdenissä. Sabbath Bloody Sabbathin jälkeen yhtye halusi palata takaisin rokimpaan soundiin. Samaisen vuoden heinäkuussa ilmestynyt pitkäsoitto Sabotage nousi top 20:een sekä Britanniassa että Amerikassa ja albumin huippuhetkistä mainittakoon Hole in the Sky sekä Symptom of the Universe. Albumi saavutti edeltäjänsä tavoin myönteisiä arvioita, mutta kiertue, jonka lämmittelijänä soitti Kiss, jäi kesken samaisen vuoden marraskuussa Osbournen loukattua selkänsä moottoripyöräonnettomuudessa. Uutta albumia alettiin työstää Floridan Criteria Studioilla kesäkuussa 1976. Saman vuoden syyskuussa ilmestynyt albumi Techincal Ecstacy saavutti ristiriitaiset arviot eikä enää menestynytkään edeltäjiensä veroisesti. Pitkäsoiton kappaleista Dirty Womenista muodostui kuitenkin keikkastandardi. Pitkäsoiton tiimoilta keikkailtiin ensiksi Amerikassa saman vuoden marraskuusta alkaen Bostonin ja Ted Nugentin lämmittelemänä. Euroopan osuus oli vuorossa seuraavan vuoden huhtikuussa Ac/Dc:n kanssa. Osbourne jätti yhtyeen loppuvuodesta 1977, mutta muutti mielensä jo seuraavan vuoden tammikuussa. Yhtye vietti Toronton Sound Interstate -studioilla intensiivisen viiden kuukauden jakson uuden materiaalin parissa. Syyskuussa 1978 julkaistu monipuolinen pitkäsoitto Never Say Die nousi brittilistalla sijalle. 12. Keikkailu oli tosin käynnistynyt jo samaisen vuoden toukokuussa ja lämmittelijänä oli uusi nouseva nimi Van Halen. Kiertueen viimeinen konsertti, joka oli siltä erää myös Osbournen viimeinen Sabbathin kanssa soitettiin Uudessa Meksikossa samaisen vuoden joulukuussa. Seuraavan vuoden huhtikuussa Black Sabbath oli Osbournen osalta historiaa siltä erää. Hänet korvasi Elf-yhtyeestä ja Ritchie Blackmoren Rainbowsta aikaisemmin tutuksi tullut heavyrockin pieni, suuri mies Ronnie James Dio, jonka debyyttilevy Sabbathissa oli vuoden 1980 kiistaton klassikkoalbumi Heaven and Hell.