Keskiviikon klassikko:Skynyrdin vuoden 1976 merkkialbumi

Lynyrd Skynyrd:Gimme Back My Bullets

Gimme Back My Bullets on helmikuussa 1976 julkaistu Lynyrd Skynyrdin neljäs studioalbumi. Se levytettiin kokoonpanolla, jossa kitaristeina olivat ainoastaan Gary Rossington sekä Allen Collins. Ed King oli jättänyt yhtyeen ja Steve Gainesin kitarointia Skynyrdin riveissä kuultiin vasta niin ikään vuonna 1976 ilmestyneellä ja suorastaan erinomaisella konserttitaltioinnilla Oncemore from the Road.  Billboardin listalla Gimme Back My Bullets - pitkäsoitto saavutti sijan 20. ja myi lopulta kultalevyksi. Laadukkuudestaan huolimatta kyseessä on lentokoneturmaa edeltäneen Skynyrdin ainoa albumi, joka ei ole myynyt kotimaassaan platinalevyksi. Silti kyseinen pitkäsoitto sisältää hiteiksi muodostuneen nimikappaleen sekä toisen singlemenestyksen Double Trouble, jotka molemmat lukeutuvat Skynyrdin ydintuotantoon. Allen Collinsin osuus säveltäjänä muodostui Gimme Back My Bulletsilla merkittäväksi. Hänen käsialaansa Double Troublen lisäksi ovat koskettava Searching, pitkäsoiton päätösnumerona kuultava balladikaunokki All I Can Do is Write About It ja niin ikään  slovarituotantoa edustava Every Mother’s Son, joista jälkimmäisen Dinosaur Jr. – yhtyeen johtohahmo J Mascis versioi vuonna 1996 ilmestyneelle sooloalbumilleen Martin + Me. Trust-kappaleen riffi tekee tyylikkäästi kunniaa Derek & The Dominosin Tell the Truthille ja pitkäsoitto sisältää myös onnistuneen coverin J. J. Calen tuolloin melko tuoreesta kappaleesta I’ve Got the Same Old Blues. Skynyrdin toinen Cale-laina on Second Helpingiltä löytyvä ja mainiosti revittelevä näkemys Call Me The Breezestä. Kolmikko Ronnie Van Zant, Collins ja Rossington vastaa Trustin lisäksi kahdesta erinomaisesti rullaavasta southern rock – palasta, jotka ovat Roll Gypsy Roll sekä Cry for the Bad Man. Viimeksi mainitussa sekä Double Troublessa taustaköörinä kuullaan The Honkettesia. Pitkäsoiton äänitykset aloitettiin syyskuun alkupuolella 1975 Record Plant-studioilla Los Angelesissa. Tuolloin valmiiksi saatiin raidat Every Mother’s Son, I Got the Same Old Blues sekä Cry for the Bad Man. Suurin osa albumista äänitettiin marraskuun lopussa samaisena vuonna Georgian Capricorn- studioilla. Pitkäsoiton originaaliksi nimeksi olisi pitänyt tulla Ain’t No Dowd About It kunnianosoituksena yhtyeen arvostamalle ja myös Gimme Back My Bulletsin tuottajana olleelle Tom Dowdille. Yleisilmeeltään kyseinen pitkäsoitto on tietyllä tavalla pelkistetympi kuin esimerkiksi edeltäjänsä, sinänsä varsin onnistunut Nuthin’ Fancy. Jo yhtyeen tuonaikaisen kokoonpanon vuoksi tavanomaisesta eroavana albumina Gimme Back My Bullets puolustaa silti paikkaansa Skynyrdin diskografiassa eräänä yhtyeen tuotannon kiistattomista huipputöistä.

Tiistain tukeva:Eräs keskeisistä rockin pioneereista

Neljäs joulukuuta 1936 syntynyt Frederik Antonio Picariello Jr. on yhdysvaltalainen rocklaulaja, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Freddy Cannon. Hänen keskeisimpiin hitteihinsä lukeutuvat Tallahassee Lassie, Way Down Younder in New Orleans ja Palisades Park. Picariello syntyi Reveressä, Massachusettsissa, mistä hän muutti lapsena naapurikaupunki Lynniin. Hänen trukkikuskina toiminut isänsä soitti trumpettia ja oli solistina paikallisissa yhtyeissä. Freddy varttui kuuntelemalla radiosta Big Joe Turnerin ja Buddy Johnsonin kaltaisten artistien rhyth and bluesia ja opetteli myös soittamaan kitaraa. Lynn Vocation High Schooliin päästyään hän teki debyyttinsä levytysten osalta vuonna 1958 The Spindriftsin singlellä Cha-Cha-Do, josta muodostui hitti paikallistasolla. Soolokitaristina hän oli levyttänyt jo kahta vuotta aikaisemmin the G-Cleftsin Billboardin listalla sijan 24. saavuttaneella singlellä Ka-Ding Dong. Picariello ryhtyi trukkikuskiksi, meni naimisiin ja tuli isäksi nuorella iällä. Chuck Berryn, Little Richardin ja Bo Diddleyn musiikista inspiroitunut Picariello muodosti oman yhtyeensä Freddy Carmon & The Hurricanes, josta muodostui varsin suosittu Bostonin seudulla. Picariello kehitti erottuvan laulutyylin ja esiintyi usein myös tv:n tanssiohjelmassa Boston Ballroom. Vuonna 1958 hän solmi managerisopimuksen bostonilaisen tiskijukan Jackie McDermottin kanssa. Picariello työsti demon kappaleesta Rock and Roll Baby ja McDermott  toimitti sen  Bob Crewen ja Frank Slayn muodostamalle kirjoitus- ja tuotantotiimille. He sovittivat kappaleen ja kirjoittivat uudet tekstit ja lupasivat tuottaa kappaleen, jos saisivat siitä kaksi kolmasosaa kirjoituskrediiteistä. Kappaleen nimeksi oli muuttunut Tallahassee Lassie ja kitarasoolosta siinä vastasi studiomuusikko Kenny Paulson. Philadelphialaisen Swan Recordsin omistajiin lukeutunut Dick Clark viehättyi kappaleeseen. Yhtiön johtaja Bernie Binnick kehotti Picariellon ottamaan taiteilijanimekseen Freddy Cannon. Swan Recordsin julkaisema Talahassee Lassie nousi Billboardilla kuudenneksi vuonna 1959. R&B-listalla se oli parhaimmillaan sijalla 13. Kyseessä oli ensimmäinen Cannonin kaiken kaikkiaan 22:sta listoille nousseesta singlestä. Britanniassa Tallahassee Lassien julkaisijana oli Top Rank ja sen korkein listasijoitus 17. Yli miljoonan kappaleen myynnillään Tallahassee Lassie saavutti kultalevyn. Cannon oli Swannin artisti seuraavan viiden vuoden ajan. Hän esiintyi American Bandstandissa kaikkiaan yli sata kertaa. Kakkossingle Okefenokee saavutti ainoastaan sijan 43, mutta kolmantena pikkulevynä julkaistu Way Down Yunder to New Orleans nousi kolmanneksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Jälkimmäisessä maassa kyseessä oli eräs artistin suurimmista menestyksistä. Cannon konsertoi Britanniassa ja maaliskuussa 1960 hänen albuminsa The Explosive Freddy Cannon muodostui siellä ensimmäiseksi listakärkeen nousseeksi rockartistin albumiksi. Eräs hänen hiteistään oli Danny and The Juniorsin kanssa ja Frankie Valli & The Four Seasonsin taustoittamana levytetty Twistin' All Night Long. Toukokuussa 1962 ilmestynyt ja Chuck Barrisin kirjoittama Palisades Park oli eräs Cannonin suurimmista hiteistä. Se nousi Yhdysvalloissa kolmanneksi ja oli R&B-listalla sijalla 15. ja Britanniassa parhaimmillaan 20:s. Cannon oli mukana Britanniassa vuonna 1962 kuvatussa elokuvassa Just for Fun esimerkiksi Bobby Veen ja Johnny Tillotsonin kanssa. Erityisesti Britanniassa Cannon säilytti asemansa suosittuna lavaesiintyjänä. Vuonna 1963 hän solmi sopimuksen Warner Brosin kanssa ja levytti sille viimeiset top 20-menestyksensä Yhdysvalloissa. Abigail Beecher oli 16. vuonna 1964 ja seuraavaana vuonna julkaistu Action saavutti sijan 13. Jälkimmäinen levytettiin Dick Clarkin tv-showhun Where The Action Is ja sillä olivat mukana arvostetut studiomusikot Leon Russell, James Burton ja Glenn Campbell. Jätettyään Warnerin vuonna 1967 Cannon levytti singlejä useille yhtiöille, kuten Sirelle ja MCA:lle. 70-luvulla hän levytystensä ohella oli promootiotehtävissä Buddah Recordsille. The Belmontsin kanssa levytetty Let's Put the Fun Back to Rock N' Roll oli hitti vuonna 1981 ja seuraavana vuonna Cannon esiintyi elokuvassa Junkman. Hän oli mukana useissa Dick Clarkin järjestämissä nostalgiakonserteissa. Vuonna 2002 Cannonilta julkaistiin albumi Have A Boom Boom Christmas. Tarzanassa, Kaliforniassa asuva Cannon esiintyy edelleen silloin tällöin. Hän omistaa masternauhat Swanille ja Warnerille tekemiinsä levytyksiin. Cannonin keskeisiin diggareihin lukeutui Big Star ja The Box Tops -yhtyeistä muistettu Alex Chilton.

Maanantain mainio:Ozzy Osbournen menestyksekäs soolodebyytti

 Ozzy Osbourne:Blizzard of Ozz

 

Blizzard of Ozz on Ozzy Osbournen debyyttisooloalbumi. Se julkaistiin Britanniassa 20. syyskuuta 1980 ja Yhdysvalloissa 27. maaliskuuta 1981. Kyseessä on Osbournen ensimmäinen julkaisu hänen erottuaan Black Sabbathista vuonna 1979 ja ensimmäinen niistä kahdesta Osbournen soololevystä, jolla kitaristina kuultiin Randy Rhoadsia ennen hänen vuoteen 1982 ajoittunutta kuolemaansa. Osbourne, Rhoads ja basisti Bob Daisley kirjoittivat suuren osan albumin materiaalista treenatessaan Monmouthissa, Walesissa. Rumpalina tuolloin vaikuttanut Barry Screnage ei osallistunut biisinkirjoitukseen, eikä häntä koskaan kaavailtu yhtyeen pysyväksi rumpaliksi. Yhtye äänitti demot kappaleista I Don't Know, Crazy Train, Goodbye to Romance ja Looking at Me Looking at You alkuvuodesta 1980 Birminghamissa aikaisemmin Lone Starissa rummuttaneen Dixie Leen kanssa. Hänestä olisi toivottu yhtyeeseen pysyvää jäsentä, mutta Daisleyn mukaan Lee ei ollut tarvittava osa palapeliä. Useiden koesoitettujen rumpaleiden joukosta valinta kohdistui Uriah Heepissä musisoineeseen Lee Kerslakeen. Täydennetty kokoonpano matkusti Closesterhiren Clearwell Castleen treenaamaan kuudeksi päiväksi ja antamaan Kerslakelle mahdollisuuden oppia uudet kappaleet. Viikkoa myöhemmin yhtye matkusti Ridge Farm Studioon aloittamaan uuden albumin äänitykset. Ensimmäinen pitkäsoittoa varten kirjoitettu kappale oli Goodbye to Romance, joka Osbournen mukaan oli hänen tapansa sanoa hyvästit Black Sabbathille. Osbourne nimittäin uskoi yhtyeestä lähtönsä jälkeen uransa olevan ohi. Soitettuaan keikan Birminghamissa yhtye palasi Clearwell Castleen miksaamaan Goodbye to Romancen singlejulkaisua varten. Seuraavana aamuna levy-yhtiö Jet Records kertoi puhelimitse haluavansa singleksi toisen kappaleen. Rhoads, Daisley ja Kerslake kirjoittivat nopeasti kappaleen You Said It All, jolla Kerslake oli leadvokalistina.

Kappaletta ei koskaan levytetty virallisesti, mutta liveversio siitä kuullaan vuonna 1980 ilmestyneellä Ozzy Osbourne Live EP:llä. Viimeinen albumia varten kirjoitettu kappale oli No Bone Movies. Sitä kaavailtiin aluksi ainoastaan singlen b-puoleksi, mutta se otettiin mukaan pitkäsoitolle, jotta Kerslake saisi krediittinsä säveltäjätietoihin. Kaikki muut albumin kappaleet oli nimittäin kirjoitettu ennen hänen liittymistään yhtyeeseen. Kosketinsoittaja Don Airey kertoo kirjoittaneensa osia kappaleeseen Revelation ( Mother Earth) sekä Mr Crowleyn intron studiossa, vaikka hän ei koskaan vastaanottanut sävellyskredittejä työstään. Albumin, kuten myös sitä seuranneiden Osbournen soololevyjen tuottajana toimi Max Norman. Pitkäsoiton levyttämisen aikaan yhtyeen nimi oli Blizzard of Ozz ja samanniminen albumi oli tarkoitus kreditoida yhtyeen nimiin Osbournen nimen ollessa pienemmällä printillä. Yhtyeen soittaessa Readingin festivaaleilla 1980 sen nimenä oli Ozzy Osbourne's New Band. Rhoadsin ja Daisleyn osuus biisinteossa ja kappaleiden sovittamisessa oli merkittävä ja Rhoads ei ollut kiinnostunut soittamaan taustayhtyeessä  solistille, jonka osuus kappaleiden sävellystyössä ei ollut yhtä merkittävä. Lee Kerslaken mukaan Rhoads miltei jätti yhtyeen loppuvuodesta 1981. Pitkäsoiton kappaleista Crazy Train ja Mr Crowley julkaistiin singleformaatissa. Niistä ensin mainittu nousi Billboardin listalla yhdeksänneksi ja siitä on muodostunut eräs Osbournen soolotuotannon keskeisimmistä kappaleista, joka soi edelleen ahkerasti classic rock radio-tyyppisillä asemilla. Itse Blizzard of Ozz -pitkäsoitto on myynyt yli kuusi miljoonaa kappaletta, eli kyseessä on Osbournen suosituin sooloalbumi. Nelinkertaista platinaa hänen soolotuotantosa osalta saavutti seuraavaksi vasta vuonna 1991 julkaistu pitkäsoitto No More  Tears.

Sunnuntain extra:Keskeisen brittihardrockin edustajan esikoisalbumi

Def Leppard:On through the Night

14. maaliskuuta 1980 ilmestynyt ja Tom Allomin tuottama On through the Night on brittiläisen hardrockyhtyeen Def Leppardin esikoispitkäsoitto. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa se saavutti viidennentoista sijan ja Billboardin listalla sijoitus oli 51. Albumi sisältää muun muassa uudelleen levytetyt versiot yhtyeen itsenäisesti julkaisemalla nimikkoep:llä alun perin ilmestyneistä kappaleista Rocks Off ja Overture. Muut On through the Nightin kappaleista ovat uusioversioita alun perin demoille äänitetyistä kappaleista ja niiden originaaliversioita kuultiin First Strike ja Warchild-nimisillä bootlegeilla. On through the Night saavutti kultalevyn marraskuussa 1983 ja platinaa pitkäsoitto myi toukokuussa 1989. Singleformaatissa albumilta julkaistiin kappaleet Wasted, Hello America ja Rock Brigade. Ensiksi mainitun singleversio eroaa kuitenkin pitkäsoitolla julkaistusta ja sen b-puolella Hello Americasta kuullaan eri versio kuin albumilla. Kappaleen When the Walls Come Tumblin Down puheosuudessa kuullaan The Strawbsin Dave Cousinsia, vaikka keikkakontekstissa ja demoversioilla siitä vastaa Leppardin solisti Joe Elliott. Omien sanojensa mukaan Cousins tekee introssa parhaan mahdollisen Lawrence Oliver-imitaationsa. On through the Night saavutti yleisesti myönteiset arviot. Def Leppardin musiikillisessa ilmaisussa kuultiin paitsi varhaisemman brittiheavyn, myös uuden aallon vaikutusta. Vuoden 1983 jälkeen suurin osa albumin kappaleista putosi pois Def Leppardin keikkasetistä. Rock Brigadea ja Wastedia soitettiin silti vielä vuoden 2000 jälkeen. On through the Nightin kanssa samoihin aikoihin levytettyä Good Morning Freedomia soitettiin vuonna 2013 Viva Hysteria- kiertueen keikoilla.

Lauantain pitkä:Ten Years Afterin basisti ja paljon muuta

30. marraskuuta 1943 syntynyt Leo David William Lyons on englantilaismuusikko, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään brittiläisen bluesrockyhtyeen Ten Years Afterin basistina. Mansfieldissa, Nottinghamshiressa syntynyt Lyons ryhtyi ammattimuusikoksi kuudentoista vuoden iässä. Hänestä tuli Ten Years Afterin perustajajäsen. Varhaisemman yhtyeensä The Jaybirdsin riveissä  Lyons ja kitaristi Alvin Lee soittivat Hampurin Star Clubilla vuonna 1962 ainoastaan viikko The Beatlesin jälkeen. Lyons soitti clubin housebandissa Tony Sheridanin kanssa, mutta ehti vierailla myös Top Ten Clubilla kitaristi Alvin Leen kanssa. The Jaybirds palasi Britanniaan, muutti kotikaupungistaan Lontooseen ja solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa legendaarisen tuottajan Joe Meekin kanssa. Vuosien 1963 ja 1966 välillä Lyons soitti The Jaybirdsissä ja toimi myös yhtyeen managerina. Lisäksi hän konsertoi useiden aikakauden popartistien taustalla, esiintyi näytelmässä Lontoon West-Endissä ja soitti säännöllisesti lontoolaisessa yökerhossa kilpailun voittaneen britiläisen jazzkitaristi Denny Wrightin kanssa. Vuoteen 1967 mennessä yhtyeen nimeksi oli vaihtunut Ten Years After. Se oli saanut pysyvän kiinnityksen Lontoon Marquee-clubille ja julkaissut Deramin kautta nimeään kantaneen esikoisalbuminsa. Pian yhtyeestä muodostui varsin suosittu live-esiintyjä ympäri Eurooppaa. Fillmore Eastin ja Fillmore Westin perustajan Bill Grahamin kuultua Ten Years Afterin esikoislevyn hän tarjosi yhtyeelle esiintymismahdollisuutta New Yorkissa ja San Franciscossa. Ten Years After soitti myös Newportin Jazz festivaaleilla yhtenä ensimmäisistä rockyhtyeistä. Siellä ja Yhdysvaltain-kiertueellaan Ten Years After soitti Nina Simonen, Miles Davisin ja myös muiden jazzlegendojen kanssa. Samaisen vuoden elokuussa yhtyeen encorena Woodstockissa soittama I'm Going Home muodostui kyseisen palkitun musiikkielokuvan huippuhetkeksi ja Ten Years After pääsi entistä suuremman yleisön tietoisuuteen. Jo kyseisen intensiivisen kymmenminuuttisen ansiosta Ten Years After ansaitsi paikkansa rockin historiassa ja yhtyeen albumit ovat edelleen kysyttyjä. Vuosien 1968 ja 1975 välillä Ten Years After esiintyi esimerkiksi Miami Pop Festivaalilla, Isle of Wightin vuoden 1970 festivaalilla ja Toronto Peace Festivaalilla. Lyonsin arvion mukaan yhtye tavoitti esiintymisillään 75 000 uutta diggaria viikossa, mikä merkitsi noin neljää miljoonaa vuoden aikana. Muusikon uransa lisäksi Lyons on toiminut myös levytuottajana. Ten Years Afterin lisäksi hän on tuottanut esimerkiksi UFO:a, Magnumia, Procol Harumia, Frankie Milleria, Richard & Linda Thomnpsonia sekä Chris Farlowea. Vuonna 1975 Chrysalis Records palkkasi Lyonsin studiomanageriksi Wessex-studioille Lontooseen. Myöhemin hän rakensi itse kaksi studiota. Lyonsin muihin projekteihin kuuluu musikaaleja, sarjakuvasoundtrackeja, elokuvia ja musiikkivideoita. Yhtyeensä Kickin kanssa Lyons on julkaissut kaksi cd:tä ja hänen kappaleitaan on hyödynnetty televisiossa ja elokuvissa. Basistin roolissa Lyons on vieraillut Savoy Brownin ja Leslie Westin levyillä. Nashvillesta käsin vaikuttanut Hayes Street Music palkkasi Lyonsin kirjoittajakseen. Vuonna 1998 Lyons muutti viimein Nashvilleen toimittuaan sitä ennen pitkään Britanniasta käsin. Vuonna 2003 Joe Gooch otti Alvin Leen paikan uudelleen toimintansa aloittaneessa Ten Years Afterissa. Tuottajan ja kirjoittajan töidensä lisäksi Lyons jatkoi keikkailua kyseisen yhtyeen kanssa kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2010 Lyons perusti Goochin kanssa Ten Years Afterin sivuprojektiksi blues/voimatrion Hundred Seventy Split, joka julkaisi esikoisalbuminsa The World Won't Stop. Vuoden 2013 lopussa Leo ja Joe jättivät Ten Years Afterin ja seuraavan vuoden alkupuolella ilmestyi Hundred Seventy Slipin nimeä kantanut kakkosalbumi. Helmikuussa 2015 ilmestynyt yhtyeen kolmas pitkäsoitto The Road nousi Saksassa uusien blueslevyjen listan kärkeen. Neljäs albumi Tracks julkaistiin lokakuussa 2017 ja se saavutti samaisella listalla viidennen sijan. Hundred Seventy Split on vakiinnuttanut asemansa keikkayhtyeenä ja sen ohjelmistoon kuuluu oman tuotannon lisäksi myös klassisia Ten Years After -paloja. Lyons on vegetaristi ja hä asuu Cardiffissa Walesissa. Lyons on naimisissa ja hänellä on kaksi täysi-ikäistä poikaa.

Perjantain pohjat:Merkittävä postuumi Hendrixin livealbumi

The Jimi Hendrix Experience:Live at Winterland

Live at Winterland on The Jimi Hendrix Experiencen livealbumi, jonka nauhoitukset ovat San Franciscon Winterland Ballroomista. Siellä yhtye esiintyi lokakuun 10:n ja 12. päivän välillä vuonna 1968 soittaen kunakin iltana kaksi konserttia. Albumin julkaisijana oli postuumisti Rykodisc vuonna 1987 ja kyseessä oli ensimmäinen tuoreeltaan cd:nä ilmestynyt Hendrixin pitkäsoitto. Ilmestymisvuotenaan se oli parhaiten myynyt itsenäisen levy-yhtiön julkaisema albumi. Yli 200 000 kappaleen myynnillään kyseessä oli vuosiin parhaiten menestynyt Hendrixin albumi. Village Voiceen kirjoittanut Robert Christgau oli vakuuttunut äänitysten laadusta. Hänen mukaansa ne ylittivät Hendrixin varhaisemmat livelevyt ja cd oli erinomainen formaatti kyseisen soundin hyödyntämiseen. Ilmestymisvuotensa lopussa Christgau nimesi Live at Winterlandin kyseisen vuoden kymmenenneksi parhaaksi albumiksi. Christgau kirjoitti albumista tuoreemman arvion Blenderiin, eikä hänen mielipiteensä ollut muuttunut. Christgaun mukaan digitalisaatio, joka mahdollisti kolmena iltana soitetuista konserteista koostetun keskeyttämättömän konsertin, määritteli kuolemanjälkeisen Hendrixin uudelleen ja säilyy varsin realistisena livedokumenttina. Live at Winterlandin kappalevalinnat painottuvat The Jimi Hendrix Experiencen debyyttialbumiin Are You Experienced? ja singlekappaleisiin. Axis:Bold as Lovelta mukana on ainoastaan Spanish Castle Magic ja harvinaisuuksista Tax Free sekä harvinaisemmista covereista Creamin Sunshine of Your Love. Vuonna 1992 Live at Winterlandista julkaistiin bonuslevyn sisältänyt versio. Se sisälsi kolme aikaisemmin julkaisematonta kappaletta lokakuun 11:n päivän konserteista vuonna 1968. 12. syyskuuta 2011 ilmestyi neljän cd:n boxi Winterland, joka sisälsi näytteitä kaikista kuudesta konsertista. Amazon.comissa myyty rajoitettu painos sisältää myös viidennen levyn, joka koostuu miksauspöydästä taltioidusta bootlegnauhoituksesta konsertista, jonka The Jimi Hendrix Experience soitti Fillmore Auditoriumissa neljäs helmikuuta 1968.

Torstain terävä:Eräs soulin klassikon psykedeliaklassikoista

The Temptations:Psychedelic Shack

Kuudes maaliskuuta 1970 Motown Recordsin julkaisemana ilmestynyt Psychedelic Shack on The Temptationsin kahdestoista studioalbumi, joka edustaa yhtyeen psykedeelistä tyyliä puhtaimmillaan Pitkäsoitto on kokonaisuudessaan Norman Whitfieldin ja Barret Strongin kirjoittama ja ensiksi mainitun tuottama. Motown-soundin vastapainoksi kyseisellä albumilla hyödynnetään hardrockkitaroita, syntetisaattorilla luotuja ääniefektejä, moniraidoitettuja rumpuja ja stereo-soundisia liikkuvia lauluosuuksia, jotka kaikki osaltaan antavat albumille The Temptationsin varhaisempaa tuotantoa raskaamman ja vähemmän perinteisen olemuksen. Kyseessä on eräs viimeisistä pitkäsoitoista, jonka The Temptationsin kolmas Dennis Edwardsista, Paul Williamsista, Eddie Kendricksistä, Melvin Franklinista ja Otis Williamsista koostunut kokoonpano työsti. Paul Williams oli kamppaillut alkoholisminsa kanssa jo viiden vuoden ajan ja Temptations joutui välillä hyödyntämään hänen tuuraajanaan Otis Williamsin vanhaa ystävää ja The Monitors-yhtyeen leadvokalistina toiminutta Richard Streetiä. Eddie Kendricksin erimielisyydet Otis Williamsia ja Melvin Franklinia kohtaan kasvoivat ja yhtye ei pitänyt tavasta, jolla levy-yhtiö sitä kohteli. Mainitut seikat johtivat Kendricksin eroamiseen The Temptationsista alkuvuodesta 1971. Kuten The Temptationsin psykedeelisen kauden albumeilla yleisestikin, Norman Whitfieldillä oli täysi luova kontrolli myös Psychedelic Shackin tapauksessa. Kendricksillä oli kuitenkin mahdollisuus  lauluharmonioiden ajoittaiseen sovitustyöhön. Pitkäsoitto alkaa sen nimikappaleella, tosin aluksi kuullaan pieni pätkä Temptationsin varhaisempaa hittiä I Can't Get Next to You. Psychedelic Shackin nimikappale julkaistiin albumin ainoana singlenä ja se erosi kaikista yhtyeen varhaisemmista levytyksistä. Kappaleessa lauluosuudet, kitaralinjat ja rummut vaihtavat paikkaa stereospektrissä. Kaikilla Temptationsin jäsenillä on kappaleessa omat soolo-osuutensa. Kosketinsoittaja Earl Van Dyke muistaa Psychedelic Shackin eräänä suosikkinauhoituksistaan. You Make Your Own Heaven and Hell Here Right on Earth julkaistiin Temptationsin vuoden 1971 singlemenestyksen Just My Imagination (Running Away with Me) b-puolella. Motown-yhtyeisiin lukeutunut Undisputed Truth levytti kappaleesta Whitfieldin tuottaman ja originaaliin verrattuna hidastempoisemman coverversion, joka saavutti R&B-listalla sijan 24. Myös Undisputed Truthin edellinen single Smiling Faces Sometimes oli ollut alun perin The Temptationsin tuotantoa. Hum Along and Dance on sanaton kappale, joka osaltaan kuvasti tuottajan sananvaltaa yhtyeeseen. Vuonna 1973 Rare Earth ja The Jackson 5 levyttivät kumpikin kyseisestä kappaleesta coverversionsa. Psychedelic Shackilla mainittua biisiä seuraa yli kahdeksanminuuttinen Take a Strol thru Your Mind, jolla kaikki viisi The Temptationsin jäsentä jakavat lauluosuudet. Pitkäsoiton kakkospuolen avaa sen ainoa balladi, It's Summer, jonka puheosuudesta vastaa yhtyeen basso Melvin Franklin. The Temptations levytti kappaleesta myöhemmin vokalisoidun version albumilleen Solid Rock ja tuolloin kappale julkaistiin myös singleformaatissa. War on Paul Williamsin ja Dennis Edwardin vokalisoima vakava protesti Vietnamin sotaa vastaan. Motown levy-yhtiö vastaanotti runsaasti pyyntöjä kappaleen julkaisemiseksi singleformaatissa. The Temptationsin uraa ei kuitenkaan haluttu vaarantaa kyseisellä poliittissävytteisellä kappaleella ja niinpä se ilmestyikin singlenä Edwin Starrin levytyksenä. Psychedelic Shackin kaksi viimeistä kappaletta ovat myös Gladys Knight & The Pipsin levyttämiä. You Need Love Like I Do (Don't You) on Temptationsin näkemyksenä Kendricksin leadvokalisoima ja Pips levytti oman versionsa kappaleesta samoihin aikoihin ja se julkaistiin singlenä. Albumin päättää Kendricksin liidaama yli seitsenminuuttinen Friendship Train, jonka The Pips julkaisi singlenä jo edellisenä vuonna. Tom Jones ja Heather Small levyttivät coverversion You Need Love Like I Do (Don't Yousta) Jonesin vuonna 1999 ilmestyneelle albumille Reload.