Amazing Blondel oli brittiläinen akustinen psykedeelistä folkia edustanut yhtye, jonka muodostivat Eddie Baird, John Gladwin ja Terry Wincott. 1970-luvun alkupuolella yhtyeeltä ilmestyi Island Recordsin julkaisemina useampia albumeita. Amazing Blondel on joskus kategorioitu psykedeeliseksi folkiksi tai keskiaikaiseksi folkrockiksi, mutta yhtyeen musiikki oli enemmänkin renessanssiajan musiikin uudelleen luomista, sillä se pohjautui aikakauden instrumentteihin. 1960-luvulla kitaristi/solisit Gladwin ja Wilcott muodostivat yhtyeen The Dimples rumpali Stuart Smithin ja basisti Johnny Jacksonin kanssa. Yhtye solmi levytyssopimuksen Decca Recordsin kanssa ja julkaisi singlen Love of a Lifetime/My Heart is Tied to You. Single ei noussut listoille, mutta sen Gladwinin käsialaa ollut b-puoli muodostui myöhemmin suosituksi northern soul-diggareiden keskuudessa. The Dimplesin lopetettua toimintansa Gladwin ja Wilcott muodostivat sähköisen kovaäänisen yhtyeen Methuselah. Sen konsertteihin sisältyi myös hyvän vastaanoton saavuttanut akustinen numero, joka salli yhtyeen tuoda esiin vokalisointinsa ja instrumentaalityöskentelynsä oveluutta. Vuonna 1969 kaksikko jätti Methuselahin ja alkoi työskennellä oman akustisen tuotantonsa parissa. Aluksi se oli aikakaudelle tyypillisesti johdettu folkmusiikista. Kaksikon voi kuitenkin todeta luoneen oman musiikillisen idiominsa, johon vaikuttivat keskeisesti varhainen musiikillinen musiikkirevivalisti David Munrow ja Robin Hood-tv-sarjan Elton Hayesin käsialaa ollut keskiaikainen soundtrack. Yhtye sai nimensä Richard I:n hovissa vaikuttaneen muusikon ja säveltäjän Jean Blondel de Neslen mukaan. Legendan mukaan Richardin ollessa vangittuna Blondel matkusti halki Keski-Euroopan ja lauloi jokaisessa linnassa pyrkimyksenään löytää kuningas ja auttaa häntä pakenemaan. Mainittua nimeä oli yhtyeelle ehdottanut Eugene McCoy.Yhtyettä kehotettiin lisäämään nimeensä adjektiivi ja niinpä siitä tuli Amazing Blondel esikuvanaan Incredible String Band. Yhtyeen ensimmäinen ja sen nimeä kantanut albumi nauhoitettiin vuonna 1969 ja sen julkaisijana oli Bell Records. Musiikillisena johtajana oli sessiokitaristi Big Jim Sullivan. Yhtyeen kokoonpanon täydensi Eddie Baird, joka oli tuntenut muut yhtyeen jäsenet koulun kautta. 19. syyskuuta 1970 yhtye soitti ensimmäisillä Glastonburyn festivaaleilla. Brittibluesin keskeisiin edustajiin lukeutuvan Free-yhtyeen jäsenet esittelivät Amazing Blondelin Island Recordsin Chris Blackwellille. Tämä kiinnitti yhtyeen Islandille ja Amazing Blondel levytti mainitulle levy-yhtiölle albumit Evensong, Fantasia Lindum ja England. Ne nauhoitettiin yhtiön Basing Street-studioilla Lontoossa, joka oli eräs aikakauden innovatiivisen brittiläisen musiikin kehdoista. Amazing Blondel keikkaili ahkerasti soittaen sekä omia konserttejaan että esimerkiksi Genesiksen, Procol Harumin ja Steeleye Spannin lämmittelijänä. Livekeikoillaan yhtye pyrki tekniseen tarkkuuteen hyödyntäen lähes 40:ää instrumenttia. Konflikti syntyi managerin halusta järjestää yhtyeelle entistä vaativampia kiertueaikatauluja ja bändin toiveesta käyttää enemmän aikaa kappaleiden kirjoittamiseen ja studiotyöskentelyyn. Seurauksena oli suurimman osan tuotannosta kirjoittaneen Gladwinin eroaminen yhtyeestä vuoden 1973 aikana. Jäljelle jäänyt kaksikko jatkoi toimintaansa duona ja julkaisi useita albumeita, joiden kappaleet olivat ensisijaisesti Bairdin käsialaa. Niistä ensimmäinen, Blondel, oli yhtyeen viimeinen Island Recordsille työstämä albumi. Uuden levytyssopimuksensa yhtye solmi Dick Jamesin DJM-yhtiön kanssa. Mainitulle yhtiölle bändi työsti albumit Mulgrave Street, Inspiration ja Bad Dreams. Yhtye modernisoi ja sähköisti soundiaan ja mainituilla albumeilla vierailivat esimerkiksi Stevie Winwood ja Paul Kossoff. Virheellisesti uskottiin yhtyeen lyhentäneen nimensä muotoon Blondel, sillä se oli bändin viimeisen Islandille työstämän albumin nimenä ja myös Mulgrave Streetin kannessa yhtyeen nimi nähtiin lyhennettynä. Viimeisimpänä 1970-luvun albumijulkaisunaan Amazing Blondel työsti livealbumin. 1970-luvun loppuun mennessä Baird ja Wincott lopettivat esiintymiset Amazing Blondelin nimellä. Gladwin otti nimen uudelleen käyttöön ja konsertoi yliopistoissa varhaisempien yhtyetovereidensa sekä Amazing Blondelissa sessiomuusikkoina vaikuttaneiden Adrian Hopkinsin ja Paul Empsonin kanssa. Mainittu kokoonpano konsertoi ensiksi nimellä John David Gladwin's Englishe Musicke. Originaali yhtye kokosi rivinsä vuonna 1997 ja työsti uuden albumin Restoration. Vuosien 1997 ja 2000 välillä yhtye konsertoi Euroopassa. Vuonna 2005 Baird soitti kaksi konserttia akustisen kitaristin ja laulaja/lauluntekijä Julie Ellisonin kanssa. Darryl Ebbatsonin kanssa Baird teki musiikillista yhteistyötä nimellä Ebbartson Baird. Vuosien 2003 ja 2024 välillä duolta ilmestyi neljä albumia. Niistä viimeisin, As Good as It Gets oli työstetty orkesterin kanssa ja se sisälsi uusioversioita joistakin yhtyeen varhaisemmista kappaleista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti