23. heinäkuuta 1952 syntynyt ja 11. toukokuuta 2008 edesmennyt John Rutsey oli kanadalaismuusikko, joka identifioituu ensisijaisesti Rush-yhtyeen originaaliksi rumpaliksi ja lisäksi yhtyeen perustajajäseneksi. Rutsey osallistui Rushin vuonna 1974 ilmestyneen esikoisalbumin nauhoituksiin. Hänen terveytensä rajoitti keikkailua ja niinpä Rutsey joutui jättämään Rushin. Hänen tilalleen tullut Neil Peart pysytteli Rushin rumpalina ja lyyrikkona vuoteen 2015 saakka. St-Patrick’s Schoolissa opiskellessaan Rutsey tapasi tulevat yhtyetoverinsa Geddy Leen ja Alex Lifesonin. Kaksikko diggasi ensisijaisesti progressiivista rockia, kuten Yesiä, Pink Floydia ja Genesistä siinä, missä Rutsey kuunteli raskaampaa rockia. Nimen Rush keksi Rutseyn veli Bill yhtyeen treenatessa Rutseyn perheen kellarissa kesän 1968 aikana. Yhtyeen originaalikokoonpanon muodostivat Rutsey rummuissa, Lifeson kitarassa ja solisti/basisti Jeff Jones, joka jätti Rushin yhtyeen ensimmäisen konsertin jälkeen. Hänen paikkansa otti Geddy Lee. Rushin esikoisalbumin lisäksi Rutsey oli mukana yhtyeen singlellä Not Fade Away/Can’t Fight It . Rushin esikoispitkäsoiton lyriikat ovat Rutseyn käsialaa. Yhtyeen varhaisissa konserteissa hän esitteli Rushin jäsenet sekä esitettävät biisit. Viimeisen konserttinsa Rushin riveissä Rutsey soitti 25. heinäkuuta Centennial Hallissa, Lontoossa, Ontariossa. Harvoissa antamissaan haastatteluissa Rutsey mainitsi, ettei katunut lähtöään Rushista ja ilmoiti lähteneensä, koska ei enää pitänyt yhtyeen musiikista. Vuonna 1978 The City-aikakauslehti mainitsi Rutseyn kirjoittavan kappaleita ja vaikuttavan yhtyeessä Stinger, jonka ura oli kuitenkin lyhytkestoinen. Myöhemmin Rutsey vaikutti kehonrakentajana. Vuonna 1989 antamassaan haastattelussa Alex Lifeson mainitsi nähneensä Rutseytä säännöllisesti. Vuonna 2023 ilmestyneessä elämäkertateoksessaan My Effin’ Life Lee mainitsi Rutseyn olleen vuonna 1976 yksi hänen häävieraistaan. Rutsey edesmeni 11. toukokuuta 2008 äkilliseen sydänkohtaukseen, joka liittyi diabeteksen komplikaatioihin. Hautajaiset pidettiin yksityisinä, mutta lahjoituksia otettiin vastaan Markhamissa, Ontariossa sijainneelle diabetes-säätiölle. Vuonna 2010 valmistuneessa dokumentissa Rush:Beyond the Lighted Stage käydään läpi myös yhtyeen varhaisia vaiheita, eli Rutseyn aikaa Rushissa. Häneltä kuullaan nauhoitettuja kommentteja ja dvd:n bonuksina on kaksi biisiä, joissa Rutsey on mukana. Kolmas Rutseyn aikainen kappale sisältyy kotivideolle Time Machine 2011:Live in Cleveland.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti