Suomirockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuva Kolmas nainen soitti tämänkesäisen Ilovaari-festivaalin päälavalla takuuvarmaa työskentelyä edustaneen keikkansa. Setti käynnistyi tuoreempaan tuotantoon lukeutuvalla biisillä Hän on yhä hän, jota seurasivat 90-luvun alun klassikkokappaleisiin lukeutuvat Päivät kuluu hukkaan ja Bo Diddleytä kunnioittavalla kompilla etenevä Kartat mua. Äiti pojasta pappia toivoi oli setin ensimmäinen klassikkohitti ja sitä seurasivat laadukkaat 90-luvun alun albumiraidat Uneni on vasta alussa ja Ote talonkirjasta. Suurhitti Tästä asti aikaa soitettiin jo seuraavaksi ja Me ollaan ne-albumin nimiraita osoittautui erääksi setin huippuhetkistä. Maailma on tyly huuliharppusooloineen ja jamitteluineen muistutti Kolmannen naisen rhythm and blues-taustasta ja niin ikään Hyvää ja kaunista-klassikkoalbumin tuotantoon lukeutuvan lauluntyngän Valehtelisin jos väittäisin Pauli Hanhiniemi vokalisoi osittain ranskaksi. Suolaisemmat veet edusti ainoana mutta sitäkin laadukkaampana poimintana yhtyeen tuoreinta pitkäsoittoa Linjassa. Oi suomen nuoria ja Ooh Sammy! lukeutuvat vuonna 1994 ilmestyneen albumin Onnen oikotiellä hitteihin ja niiden välissä kuultiin edelleen runsaasta radiosoitosta nauttiva Lautalla vuoden 1991 albumilta Elämän tarkoitus. Setti päättyi Hyvää ja kaunista -pitkäsoiton klassiseen nimiraitaan. Hittien osuus konsertissa oli odotustenmukaisesti runsas, mutta yllättäen tuoreimmat biisit lukeutuivat liki pitäen setin parhaimmistoon. Kokonaisuutena kyseessä oli tasaisen laadukasta työskentelyä edustanut keikka eräältä suomirockin ikoneista ja erityiskiitokset totutun upeasti kitaroineelle Sakari Pesolalle.
Kolmas nainen Ilovaarissa kolmas heinäkuuta 2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti