Yhdeksäs maaliskuuta 1946 syntynyt James Cregan on brittiläinen kitaristi ja basisti, jonka keskeisimpiin musiikillisiin yhteistyökumppaneihin ovat lukeutuneet Family-yhtye, Steve Harley & Cockney Rebel sekä Rod Stewart. Cregan oli solisti Linda Lewisin aviomies ja toimi hänen levytuottajanaan. Bernie Taupinin kanssa Cregan muodosti yhtyeen Farm Dogs ja muihin yhtyeisiin ja artisteihin, joiden kanssa hän on työskennellyt, ovat lukeutuneet The Quireboys, Glass Tiger ja Katie Melua. Cregan syntyi Yeovilissa, Somersetissa irlantilaisille vanhemmille. 14-vuotiaana hän liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä The Falconsiin. Creganin seuraava yhtye oli hänen perustamansa The Dissatisfied Blues Band, jonka jälkeen hän perusti vuonna 1967 sittemmin Traffic-yhtyeestä ensisijaisesti tutuksi tulleen Dave Masonin kanssa yhtyeen Julian Coway and the Machine. Rockia ja soulia edustaneessa The Ingoesissa Cregan vaikutti sekä kitaristina että solistina. Pian yhtyeestä kehittyi psykedeliavaikutteinen The Blossom Toes, joka siirtyi myöhemmin edustamaan kitaran dominoimaa rockia. Nauhoitettuaan Julie Dirscollin albumin 1969 Cregan siirtyi kevyttä rockia edustaneeseen yhtyeeseen Stud, jonka muihin jäseniin lukeutuivat Familyssä soittanut John Weider sekä John Wilson ja Richard McCracken, jotka muistetaan ensisijaisesti Rory Gallagherin soolouraa edeltäneen voimatrion Tasten rytmiryhmänä. Stud lopetti toimintansa syyskuussa 1972 Creganin siirryttyä Familyyn. Stud ehti nauhoittaa kaksi albumia. Ne julkaistiin Saksassa, missä yhtyeellä oli laajin yleisöpohja. Familyn kokoonpanossa Cregan otti John Wettonin paikan ja samalla hänen instrumenttinsa vaihtui rytmikitarasta bassoon. Syksyn 1972 aikana Family konsertoi Yhdysvalloissa Elton Johnin lämmittelijänä. Yhtye nauhoitti kaksi singleä ja viimeiseksi jääneen, vuonna 1973 ilmestyneen albuminsa It's Only a Movie. Samaisen vuoden syksyllä Family teki kiertueen Britanniassa ja lopetti sen jälkeen toimintansa. Familyssä samanaikaisesti soittaneiden Charlie Whitneyn ja Roger Chapmanin kanssa Cregan teki vielä reunionin vuonna 1974 yhtyeessä Chapman Whitney Streetwalkers. Cregan oli mukana neljällä brittiläisen soulvokalistin Linda Lewisin albumilla. Niistä hän vaikutti lisäksi tuottajana pitkäsoitoilla Lark (1972), Fathoms deep (1973) ja Not a Little Girl Anymore (1975). Samalla Creganille tarjoutui tilaisuus työskennellä puhallinsektio Tower of Powerin kanssa. Lokakuussa 1974 kitaristi Steve Harley kutsui Creganin mukaan uudelleen kasaamaansa yhtyeeseen Cockney Rebel. Abbey Roadin studioilla mainittu yhtyeen lineup levytti vuoden 1975 aikana Britanniassa listakärkeen kohonneen singlen Make Me Smile (Come Up and See Me). Myöhemmin kappale nousi ykkössijalle myös Euroopassa ja Australiassa. Vuoden 1976 aikana Cregan liittyi Rod Stewartin yhtyeeseen ja hän vaikutti lisäksi yhtenä Stewartin tuottajista ja biisintekijöistä. Stewartin hiteistä hän osallistui esimerkiksi Passionin ja Tonight I'm Yoursin kirjoittamiseen. Stewart palkittiin Grammylla vuoden 1988 tuotantoa edustavasta kappaleestaan Forever Young ja Cregan palkittiin samaisessa kappaleessa järjestyksessään kolmatta kertaa merkittävästä laulunkirjoittamisestaan. Creganin ja Stewartin yhteistyö kesti 12 vuotta päättyen 1990-luvun puolivälissä. Cregan on vastaanottanut 13 palkintoa yhteistyöstään Stewartin kanssa. Kaksikko on työstänyt yhdessä 30 levytettyä biisiä. Vuonna 1990 Cregan tuotti hardrockyhtye The Quireboysin albumin A Bit of What You Fancy ja saavutti myös singlemenestyksiä. Hän teki yhteistyötä myös kansainvälistä menestystä ja platinalevyjä saavuttaneen kanadalaisyhtye Glass Tigerin kanssa. Vuonna 1993 Cregan teki jälleen yhteistyötä Rod Stewartin kanssa albumilla Unlugged...And Seated, jonka MTV lisäksi taltioi. Kaksikon samana vuonna levyttämästä Van Morrison-coverista Have I Told You Lately muodostui listaykkönen Britanniassa ja se nousi 20 suosituimman joukkoon monissa muissa maissa. Creganin suurin konserttiesiintyminen Rod Stewartin kanssa oli joulukuun viimeisenä 1994 Copacabanainissa Rio de Janeirossa. Yli kolmen ja puolen miljoonan kuulijan yleisöllään kyseessä oli Guinnessin ennätysten kirjan mukaan historian suurin ulkoilmakonsertti. Vuonna 1995 Cregan muodosti Farm Dogsin Elton Johnin lyyrikon Bernie Taupinin kanssa. Mainittu yhtye julkaisi kaksi albumia. Vuonna 1997 Cregan aloitti työskentelynsä Windham Hill Recordsissa sekä muusikon että tuottajan ominaisuudessa. Seuraavien neljän vuoden ajan hän työskenteli muusikkona ja tuottajana artisteille, kuten Janis Ian, Kathleen Keane, Peabo Bryson, Cat Stevens, W.G Snuffy Walden, Grand Drive, Gaelic Storm ja Joe Cocker. Tuloksena oli platinamyyntiin yltäneitä albumeita ja viiden suosituimman joukkoon kohonneita singlejä. Katie Melualle hän tuotti vuosina 2003 ja 2005 ilmestyneet ja platinamyyntiin yltäneet albumit Call of the Search ja Piece by Piece ja myös konsertoi hänen kanssaan. Creganin reunion Roger Chapmanin kanssa ajoittui vuoteen 2005. Ensiksi kaksikko konsertoi yhdessä ja Cregan toimi tuottajana Chapmanin vuonna 2007 ilmestyneellä albumilla One More Time for Peace. Vuonna 2011 Cregan perusti oman yhtyeensä Cregan & Co, jonka kanssa hänelle tarjoutui tilaisuus esittää kappaleita, jotka hän oli kirjoittanut, nauhoittanut ja tuottanut yhdessä Rod Stewartin kanssa. Tammikuussa 2013 Roger Chapman kasasi Familyn uudelleen kahta Lontoossa Shepherd's Bushissa soitettavaa konserttia varten. Samaan aikaan Family oli voittanut Classic Rock-lehden Spirit of Progressive Rock-palkinnon. 13. syyskuuta 2013 Cregan esiintyi Rod Stewartin kanssa BBC Radio 2:n Live in Hyde Park, London-festivaalilla. Loppuvuodesta 2016 Cregan oli mukana Familyn vimeisissä konserteissa Chapmanin ja Poli Palmerin kanssa. Vuonna 2019 ilmestyi Creganin elämäkertateos And on Guitar..., johon esipuheen laati Rod Stewart. Vuonna 2020 Cregan aloitti Alex Dyken ja Spandau Balletin solistin Tony Hadleyn kanssa podcastin Stars Cars Guitars, jolla on lisäksi oma Youtube-kanavansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti