Lightnin’ Hopkins:Lightnin’ Hopkins
16. tammikuuta 1959 nauhoitettu ja samaisena vuonna Folkawaysin julkaisemana ilmestynyt Lightnin’ Hopkins on samannimisen bluesartistin tuotantoa edustava albumi. Mainittu pitkäsoitto julkaistiin uudelleen nimellä Roots of Lightnin’ Hopkins. Sen originaali julkaisu osui samoihin aikoihin teoksen Country Blues kanssa ja Hopkinsin ura sai mainitusta pitkäsoitosta uutta virtaa. AllMusiciin albumin arvioineen Thom Owensin mukaan kyseessä on blues revivalin perspektiivistä tarkasteltuna varsin merkitttävä albumijulkaisu. Ennen sen nauhoituksia Hopkins oli kadonnut kuvioista, mutta Sam Charters löysi hänet yhden hengen hotellihuoneesta Houstonista. Charters kehotti Hopkinsia nauhoittamaan kymmenen kappaletta kyseisessä huoneessa ainoastaan yhdellä mikrofonilla. Lopputuloksena on eräs Hopkinsin tuotannon parhaista albumeista, jota voi pitää alastomana yksinäisyydessään ja kummittelevana epätoivoissaan. Kyseiset kaunistelemattomat nauhoitukset vangitsevat Lightin’ Hopkinsin merkittävyyden paremmin, kuin mitkään muut hänen levytyksistään. Kyseessä on varmasti eräs 1950- ja 1960-lukujen taitteen blues revivalin keskeisimmistä albumeista. The Penguin Guide to Blues Recordings antoi arviossaan Lighnin’ Hopkinsin nimikkoalbumille kolme tähteä viidestä ja kyseinen intiimi akustinen esitys oli mainitun arvion mukan bluesin tulkitsemista folkmusiikkina. Verve Folkaways julkaisi albumin vuonna 1965 sekä mono, että stereoversiona nimellä The Roots of Lightnin’ Hopkins. Uusintapainos ilmestyi vuonna 1972 Transatlantic Recordsin julkaisemana. Smithsonian/Folkways julkaisi albumin cd-formaatissa vuonna 1990 nimellä Lightnin’ Hopkins Rounder Recordsin jakelemana. Cd:n tuotannosta vastasi Matt Walters ja remasteroinnista Doug Sax ja Alan Yoshida. Cd:n kannessa käytettiin originaalia Ronald Clynen kansitaidetta ja Samuel B Chartersin ottamaa valokuvaa. Charters vastasi myös albumin kansiteksteistä, jotka hän oli laatinut Mansfield Centressä, Conissa vuonna 1990.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti