Blur:Modern Life is Rubbish
Toukokuussa 1993 Food Recordsin julkaisemana ilmestynyt Modern Life is Rubbish on brittiläisen vaihtoehtorockia edustaneen Blur -yhtyeen toinen studioalbumi. Vaikka yhtyeen kaksi vuotta aikaisemmin ilmestynyt esikoisalbumi Leisure oli ollut kaupallisesti menestyksekäs, media käänsi yhtyeelle selkänsä. Blurin Yhdysvaltoihin suuntautuneesta kiertueesta ei ollut muodostunut menestystä ja palattuaan kotimaahansa yhtye havaitsi kanssaan samaa tyylisuuntaa edustaneen virkaveljensä Suede-yhtyeen nousseen suosioon. Blur oli vaarassa tulla levy-yhtiönsä Food Recordsin pudottamaksi ja niinpä yhtye muutti keulahahmonsa Damon Albarnin johdolla imagoaan. Yhtye hyödynsi vaikutteita traditionaalisilta brittipoppia edustaneilta yhtyeiltä, kuten The Kinksiltä, The Wholta ja Small Facesiltä. Melodisessa soundissaan yhtye käytti esimerkiksi jousia ja taustavokalisteja. Modern Life is Rubbishille kirjoittamissaan lyriikoissa Albarn tutki kirjoittaja David Cavanaghin mukaan brittiläisen alakaupungin unelmia, perinteitä ja ennakkoluuloja esimerkiksi The Kinksin johtohahmon Ray Daviesin hengessä. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa Modern Life is Rubbish oli kohtuullinen myyntimenestys. Pitkäsoitto nousi albumilistalla sijalle 15. ja siltä poimitut singlet top 30:een. Modern Life is Rubbish on tunnustettu erääksi brittipop-skeneä määritelleistä albumeista. Sitä Blurin diskografiassa seuranneet pitkäsoitot Parklife ja The Great Escape nousivat listaykkösiksi ja Blurista muodostui eräs brittipopin johtavista edustajista. Musiikillisesti Modern Life is Rubbish on tulkittavissa varsin monipuolisena albumina, joka sisältää vaikutteita punkrockista (Advert), uupsykedeliasta (Chemical World) ja music hall-perinteestä (Sunday Sunday). Tyylillisesti albumin soundiin oli britti-invaasion yhtyeiden lisäksi vaikuttanut erityisesti The Jam. Ray Daviesin purevan huumorin ja Paul Wellerin katkeruuden yhdistävät Albarnin tekstit sisältävät kommentaatioita ja satiiria esikaupunkilaisesta brittiläisestä elämästä. Albumi ylistää modernia brittiläistä elämää, mutta suhtautuu kyynisesti keskiluokkaan. Modern Life is Rubbishin ensimmäisenä singlenä ennakkoon huhtikuussa 1993 ilmestynyt For Tomorrow saavutti brittilistalla sijan 28. Yhdysvalloissa albumi ilmestyi vasta joulukuussa 1993. Modern Life is Rubbishista tuoreeltaan laadituista arvioista erityisen myönteinen oli Paul Moodyn New Musical Expressiin kirjoittama. Hän antoi albumille seitsemän tähteä kymmenestä. Modern Life is Rubbishin tiimoilta yhtye aloitti Chemical World-kappaleen tekstistä otsikkonsa poimineen Sugar Tea-kiertueen elokuussa 1993. Sen konserteista David Cavanagh kohotti erinomaiseksi Readingin festivaaleilla soitetun keikan. Kiertueen aikana Blur soitti jo joitakin kappaleita, jotka päätyivät vasta Modern Life is Rubbishin seuraajalle, vuonna 1994 ilmestyneelle albumille Parklife. Kriitikot pitävät Modern Life is Rubbishia Blurin tuotannossa edelleen varsin merkittävänä albumina. BBC Musicin Ian Waden mukaan kyseessä oli Blurin ensimmäinen mestariteos ja yhtye ansaitsi tulla mainituksi yhdessä esikuviensa kanssa. The Guardianiin kirjoittanut John Harris kuvasi Modern Life is Rubbishia erääksi 90-luvun vaikutusvaltaisimmista albumeista. Under the Radariin kirjoittaneen Mark Redfernin mukaan Modern Life is Rubbishin julkaisun myötä Blurin jalanjälkiä seurasi kokonainen brittipopyhtyeiden aalto. Vuonna 2007 IGN listasi Modern Life is Rubbishin neljänneksi 25 parhaan brittipopalbumin listallaan. Sen kappaleista Intermission kuultiin Edgar Wrightin vuonna 2017 valmistuneessa elokuvassa Baby Driver. The Guardianiin kirjoittaneen Jim Shelleyn mukaan Modern Life is Rubbish muodosti sitä seuranneiden albumien Parklife ja The Great Escape kanssa Blurin albumien brittiläisiä teemoja pohtivan Life-trilogian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti