Kuudes lokakuuta 1947 syntynyt ja viides toukokuuta 2020 edesmennyt Millicent Dolly May Small oli jamaikalainen artisti, joka muistetaan etenkin vuoden 1964 tuotantoa edustavasta kansainvälisestä hitistään My Boy Lollipop. Mainittu kappale saavutti toisen sijan sekä Billboardilla että Britanniassa ja se oli Island Recordsin ensimmäinen kansainvälistä menestystä saavuttanut hitti. Smallista muodostui suosituin karibialainen naisartisti. 12-vuotiaana Small osallistui Vere Johnsin kykykilpailuun Opportunity Hour. Hän suoritti koe-esiintymisensä Studio Onen tuottajalle Coxsone Doddille, joka yllättyi Smallin lauluäänen samankaltaisuudesta Shirley and Lee -duon Shirley Goodmanin kanssa. Owen Grayn kanssa Lee levytti useita duettokappaleita, joista Sugar Plumista muodostui menestys paikallistasolla. Grayn palattua sooloartistiksi Smallin duettokumppaniksi vaihtui Samuel Augustus "Roy" Panton. Hänen kanssaan Small levytti useita hittejä, joista tunnetuin lienee We'll Meet. Lindon Pottingerin tuottama Marie oli hitti vuonna 1963. Loppuvuodesta 1963 Smallin manageriksi ryhtynyt Otis Blackwell vei hänet Lontooseen, missä Smallia koulutettiin tanssimisessa ja sanavalinnoissaan. Loppuvuodesta 1963 Fontana Records julkaisi Smallilta singlen Don't You Know, joka ei vlelä ollut menestys. Sitä vastoin rocksteady-tyyppinen sovitus alun perin Barbie Gayen loppuvuodesta 1956 levyttämästä My Boy Lollipopista osoittautui varsin suosituksi. Single julkaistiin maaliskuussa 1964 ja se saavutti kakkossijan Billboardin ja Britannian lisäksi Kanadassa. Australiassa My Boy Lollipop nousi listakärkeen ja Millie esiintyi useissa brittiläisissä musiikkohjelmissa Top of the Pops mukaan lukien. My Boy Lollipopin kaikki julkaisut yhteen laskettuna kappale on myynyt reilut seitsemän miljoonaa kappaletta ja Milliestä tuli supertähti 17 vuoden ikäisenä. My Boy Lollipopia seurannut Millien single Sweet William menestyi parhaiten Kanadassa, missä kappale saavutti sijan 22. Millien ensimmäinen pitkäsoitto More Millie koostui sarjasta Ranglinin sovittamia kappaleita. Yhdysvalloissa mainittu albumi ilmestyi hienoisesti eriävällä biisilistalla nimellä My Boy Lollipop. Menestyksen myötä myös Millien vanhoja Jamaikalla tehtyjä levytyksiä julkaistiin uudelleen. Millie oli vuonna 1964 mukana speciaalissa Around the Beatles. 28. joulukuuta 1964 hän esiintyi ITV:n Play of the Weekin jaksossa The Rise and Fall of Nelly Brown, jossa hän esitti Selina Brownin roolin. Näytelmässä kuultiin useita Dolores Clamanin säveltämiä ja Smallin esittämiä kappaleita. Alkuvuodesta 1965 esitettiin Ready, Steady, Go!-ohjelman speciaali Millie in Jamaica ja pian sen jälkeen artisti teki Uuteen Seelantiin, Australiaan, Hong Kongiin, Singaporeen, Japaniin ja Argentiinaan suuntautuneen maailmankiertueen. Maaliskuussa 1965 Small esiintyi australialaisessa tv-ohjelmassa Bandstand. Kyseinen esiintyminen oli osa festivaalia Moomba. Vuoden 1965 aikana Millie levytti sekä soolotuotantoaan että duettoja Jackie Edwardsin kanssa, mutta menestys ei ollut entisenveroista. Samaisena vuonna ilmestyi lisäksi artistin toinen albumi Millie Sings Fats Domino. Millien Wynonie Harrisin kappaleesta Bloodshot Eyes levyttämä cover oli artistin viimeinen brittihitti, joka saavutti sijan 48. loppuvuodesta 1965. Keikkailevana artistina Millie oli edelleen suosittu Australiassa ja Afrikassa. Jackie Edwardsin kanssa hän levytti albumin Pledging My Love. Vuonna 1968 Millien sopimukset Island Recordsin ja Fontanan kanssa tulivat päätökseen. Seuraavana vuonna reggae alkoi saavuttaa suosiota Britanniassa ja Millie levytti singlen My Love and I yhtyeen Symarip taustoittamana. Trojan-levy-yhtiölle levytetty ensimmäinen single yhdisti Nick Draken kappaletta Mayfair Smallin omaa tuotantoa edustavaan biisiin, poliittisesti orientoituneeseen Enoch Poweriin. Small teki joitakin levytyksiä President Recordsille, mutta lopetti tämän jälkeen levytysuransa. Hän jatkoi esiintymisiään Jamaikalla, mutta muutti vuoden 1971 aikana Singaporeen. Britanniaan hän palasi vuonna 1973 ja samaisena vuonna ilmestyi kokoelma-albumi Lollipop Reggae. Millie pysytteli suurimmaksi osaksi poissa julkisuuden valokeilasta, vaikka My Boy Lollipopin uudellenjulkaiu saavutti vuonna 1987 Britanniassa sijan 46. juhlistaessaan Island Recordsin 25 vuotta aikaisemmin tapahtunutta perustamista. Samaisena vuonna pääministeri Edward Seaga palkitsi Smallin. Elokuussa 2016 Goldmine-lehdessä julkaistiin Smallin ensimmäinen syvähaastattelu, josta vastasi yhdysvaltalainen journalisti Tom Graves. Mainitussa haastattelussa Small käsittelee syvää luotaavasti varhaista uraansa ja My Boy Lollipopin vaikutusta. Hän vahvistaa Rod Stewartin soittaneen kappaleen huuliharppusoolon. Samaisessa haastattelussa Small mainitsee hänellä olleen platoninen suhde Peter & Gordon-duon Peter Asheriin. Small menehtyi aivohalvaukseen toukokuun viidentenä 2020 Lontoossa 72 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti