The Nice oli brittiläinen, 1960-luvun lopussa vaikuttanut progressiivista rockia edustanut yhtye, jonka musiikillinen ilmaisu on tulkittavissa yhdistelmäksi rockista, jazzista ja klassisesta musiikista. Yhtyeen muodostivat vuonna 1967 kosketinsoittaja Keith Emerson, basisti Lee Jackson, kitaristi David O' List ja rumpali Ian Hague ja aluksi se toimi soulvokalisti P. P. Arnoldin taustayhtyeenä. Brian Davisonin otettua yhtyeessä rumpalin paikan The Nice alkoi toimia itsenäisesti ja yhtyeestä muodostui varsin suosittu live-esiintyjä. Etenkin Keith Emerson pääsi Hammond-urkuineen toden teolla esiin ja The Nicen ohjelmisto koostui voimakkaasti sovitetuista klassisista sävellyksistä sekä Bob Dylanin kappaleista. The Nice menestyi sovittamallaan instrumentaaliversiolla Leonard Bernsteinin Americasta. Tämän jälkeen O' List lähti yhtyeestä. The Nice jatkoi toimintaansa triona ja julkaisi useampia albumeita, kunnes alkuvuodesta 1970 Emerson liittyi Emerson Lake and Palmeriin. Useita konsertteja sisältänyt The Nicen reunion ajoittui vuoteen 2002. The Nicen jäsenistä Keith Emerson ja Keith "Lee" Jackson olivat aikaisemmin soittaneet yhtyeessä Gary Farr and T-Bones, joka lopetti toimintansa alkuvuodesta 1967 The VIP's-yhtyeen jäsenenä Emerson konsertoi Star-clubilla Hampurissa. Emersonin soitto- ja esiintymistyyliin oli keskeisesti vaikuttanut kosketinsoittaja Don Shinn. Samaan aikaan Britanniassa kotimaataan Yhdysvaltoja paremmin menestynyt laulajatar P. P. Arnold oli pettynyt taustayhtyeeseensä Blue Jaysiin.Keith Emerson oli kykenevä kasaamaan kyseisenlaisen yhtyeen, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että tuo yhtye saisi soittaa omia lämmittelykeikkojaan. Emerson kutsui mukaan Jacksonin, rumpali Ian Haguen ja aikaisemmin The Attackissa soittaneen kitaristin David O' Listin, joista viimeksi mainittua suositteli journalisti Chris Welch. The Nice soitti ensimmäisen keikkansa toukokuussa 1967 ja läpimurtoa yhtyeelle tuli merkitsemään esiintyminen seitsemänsillä kansallisilla Jazz ja Blues-festivaaleilla Windsorissa 13. elokuuta samaisena vuonna. Arnold palasi pian tämän jälkeen Yhdysvaltoihin ja manageri Andrew Loog Oldham tarjosi The Nicelle omaa sopimusta. Hague ei ollut kiinnostunut yhtyeen progressiivisesta suunnasta ja hänen paikkansa otti aikaisemmin Mark Leeman Five and Habitsissa soittanut Brian Davison. The Nice oli nyt yhtye omillaan ja loppuvuodesta 1967 se teki yhteisen kiertueen Jimi Hendrixin, Pink Floydin, The Moven ja Amen Cornerin kanssa. Yhtyeen roudareihin kuului tuleva Motörheadin johtohahmo ja Hawkwindin jäsen Lemmy Kilmister. The Nicen esikoisalbumia nauhoitettiin syksyn 1967 aikana. Mainitun vuoden lokakuussa yhtye teki ensimmäiset nauhoituksensa John Peelin ohjelmaa Top Gear varten. The Nicen esikoisalbumin ilmestyttyä yhtyeen manageriksi vaihtui Tony Stratton Smith. The Nicen toisena singlenä julkaistiin sovitus Leonard Bernsteinin Americasta ja yhtyeen toinen albumi ilmestyi kesällä 1968 ja sen jälkeen The Nice teki kiertueen. O' List sai lähteä yhtyeestä samaisen vuoden lokakuussa. Steve Howe suoritti koe-esiintymisensä yhtyeelle ja yhteistyö sujui, mutta hän tuli toisiin ajatuksiin ja The Nice jatkoi toimintaansa triona. The Nice konsertoi vuoden 1969 Isle of Wightin festivaalilla ja Irlannissa Yesin ja Bonzo Doo-Dah Bandin kanssa. Yhtyeen kolmas albumi julkaistiin Britanniassa sen omalla nimellä ja Yhdysvalloissa nimellä Everything As Nice as Mother Makes It. Albumin toinen puoli sisälsi livemateriaalia Yhdysvaltain-kiertueelta toisen puolen koostuessa studionauhoituksista. Mukana oli jälleen sovituksia klassisesta musiikista ja popimpaa originaalituotantoa edustivat Bob Dylanin She Belongs to Me ja Tim Hardinin Hang onto a Dream. Vuoden 1969 aikana The Nicen jäsenillä oli aikaa osallistua myös muihin projekteihin. Emerson vaikutti sessiomuusikkona Rod Stewartille ja The Facesille ja koko The Nice oli mukana Roy Harperin vuonna 1970 ilmestyneellä albumilla Flat Baroque and Berserk kappaleessa Hell's Angels. Kiertuemanageri Michael Emmerson pyysi The Nicea kirjoittamaan musiikkia Newcastle Upon Tynen taidefestivaalille. Tuloksena oli Five Bridges suite, jonka yhtye esitti ensiksi Newcastle City Hallissa lokakuun kymmenentenä 1969. Täyspitkä versio orkesterin kanssa soitettiin Croydonissa 17. samaista kuuta ja mainitusta esityksestä julkaistiin samanniminen albumi. Loppuvuoteen 1969 mennessä Keith Emerson koki The Nicen kehittyneen musiikillisesti niin pitkälle, kuin oli mahdollista. Erityisesti hän oli pettynyt Jacksonin rajallisiin kykyihin solistina. Emerson olisi halunnut perustaa uuden yhtyeen Jack Brucen ja Yesin Chris Squiren kanssa, mutta nämä kieltäytyivät. Ollessaan kiertueella Yhdysvalloissa King Crimsonin kanssa Emerson piti palaverin Stratton Smithin kanssa ja tuli siihen tulokseen, että The Nicen aika oli tullut päätökseen. Vuoden 1969 lopussa Emerson oli aikeissa perustaa uuden yhtyeen Greg Laken kanssa. The Nicen toiminta loppui alkuvuodesta 1970 ja samaan aikaan Immediate Records ajautui vararikkoon. Myöhemmin yhtyeen jäsenet mainitsivat, etteivät he vastaanottaneet yhtiöltä rojalteja toimiessaan aktiivisesti yhtyeenä. Helmikuussa 1970 The Nice teki yhteistyötä Zubin Mehtan johtaman Los Angelesin philharmonisen orkesterin kanssa. Samaisen vuoden maaliskuussa yhtye lopetti toimintansa soitettuaan 22. päivä mainittua kuuta Croydonissa ja tehtyään sen jälkeen lyhyen Saksan-kiertueen, joka päättyi 30. maaliskuuta Berlin Sportpalatsissa soitettuun konserttiin. Vuonna 1971 ilmestynyt The Nicen postuumi albumi Elegy koostui tuttujen kappaleiden aikaisemmin julkaisemattomista versioista ja se saavutti brittilistalla viidennen sijan. Jackson perusti vuosien 1970 ja 1973 välillä viisi albumia julkaisseen Jackson Heightsin. Davison perusti vuonna 1970 yhden albumin julkaisseen yhtyeen Every Which Way. Jackson ja Davison perustivat Refugeen kosketinsoittaja Patrick Morazin kanssa vuonna 1974. Viimeksi mainittu kuitenkin jätti yhtyeen yhden albumin jälkeen ja siirtyi Yes-yhtyeeseen Rick Wakemanin tilalle. Yli kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen The Nice soitti reunion-konsertteja vuonna 2002. Kolmen cd:n kokonaisuus Vivacitas julkaistiin ja sen kolmas cd koostui Emersonin, Jacksonin ja Davisonin haastatteluista. O' Listin tilalla oli kitaristi David Kilminster. Davison edesmeni 15. huhtikuuta 2008 Devonissa 65 vuoden ikäisenä. Emerson kuoli itseaiheutettuun ampumahaavaan 11. maaliskuuta 2016 Santa Monicassa, Kaliforniassa. The Nice oli ensisijaisesti livebändi ja sen vaikutusta 1970-luvun progressiivisen rockin kehitykselle voi pitää varsin keskeisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti