28. syyskuuta 1938 syntynyt ja 30. huhtikuuta 2015 edesmennyt Benjamin Earl King oli yhdysvaltalainen r&b- ja soulvokalisti sekä levytuottaja. Parhaiten hänet tunnetaan kappaleen Stand by Me esittäjänä ja myös yhtenä säveltäjistä. Mainittu kappale oli top ten-menestys sekä ilmestymisvuonnaan 1961 että vuonna 1986, jolloin se oli mukana samannimisessä elokuvassa. Vuonna 1987 Stand by Me nousi vielä brittilistan kärkeen ja saavutti sijan 25. RIAA:n Songs of the Century -listalla. Soolouransa lisäksi King oli yksi r&b-lauluyhtye The Driftersin vokalisteista. Hän lauloi leadiä muun muassa yhtyeen suurimmalla hittisinglellä, Yhdysvalloissa listakärkeen nousseella kappaleella Save the Last Dance for Me. Kingin soolohiteistä myös There Goes My Baby ja Spanish Harlem ovat päässeet Rock and Roll Hall of Famen 500 rockia muovanneen kappaleen listalle. Kaikki mainitut kappaleet ovat päässeet lisäksi Grammy Hall of Fameen. Hendersonissa, Pohjoisessa Carolinassa syntynyt King muutti Harlemiin, New Yorkiin yhdeksän vuoden ikäisenä. Laulamisen hän aloitti kirkkokuoroissa ja muodosti kouluaikanaan doo wop-yhtyeen the Four B's, joka esiintyi ajoittain Apollo Theatressa. Vuonna 1958 King liittyi doo wop-yhtyeeseen The Five Crowns. Mainitun vuoden aikana The Drifters-yhtyeen manageri George Treadwell erotti alkuperäisen The Drifters-yhtyeen jäsenet ja korvasi heidät The Five Crownsin jäsenistöllä. Atlantic Recordsilla The Drifters julkaisi sarjan menestyssinglejä, joista ensimmäinen oli vuonna 1959 ilmestynyt There Goes My Baby. King oli leadvokalistina mainitussa kappaleessa samoin kuin Doc Pomusin ja Mort Shumanin käsialaa olleilla kappaleilla Save the Last Dance for Me, Magic Moment ja I Count the Tears. The Driftersin kanssa King levytti ainoastaan 13 kappaletta, joista leadvokalistina hän oli 11:ssä. Niistä Temptation julkaistiin tosin vasta Johnny Mooren vokalisoimana versiona. Viimeinen Kingin leadvokalisoima The Driftersin kappaleista oli 19. toukokuuta 1960 nauhoitettu, mutta vasta kesäkuussa 1962 julkaistu Sometimes I Wonder. Nimeä Ben E King käyttämään ryhtynyt King jätti The Driftersin toukokuussa 1960. Hänen soololevytystensä julkaisijana oli Atlantic Recordsin alamerkki Atco. Ensimmäisen soolohittinsä King saavutti vuonna 1961 balladilla Spanish Harlem. Sitä seurasikin hänen Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kanssa kirjoittamansa Stand by Me. Kingin laulutyyliin olivat mainitussa kappaleessa vaikuttaneet Sam Cooke, Brook Benton ja Roy Hamilton. Kingin muihin tunnettuihin soolohitteihin lukeutuvat "Don't Play That Song (You Lied)", "Amor", "Seven Letters", "How Can I Forget", "On the Horizon", "Young Boy Blues", "First Taste of Love", "Here Comes the Night", "Ecstasy" ja "That's When It Hurts." Kesän 1963 aikana King saavutti top 30-hitin versiollaan kappaleesta I (Who Have Nothing). New Yorkin WMCA:n listalla mainittu levytys nousi top teniin. Billboardin listalla Kingin levytykset menestyivät hyvin vuoteen 1965 saakka. Britti-invaasion menestyksestä huolimatta King saavutti edelleen hittejä R&B-listalla. Hänen mainitun aikakauden menestyskappaleisiinsa lukeutuvat "What is Soul?", "Tears, Tears, Tears" , "So Much Love" , and "Til I Can't Take It Anymore". Vuonna 1974 King teki paluun Billboardin top teniin discohitillä Supernatural Thing. Se nousi viidenneksi ja R&B-listalla aina kärkisijalle. Vuonna 1977 King teki musiikillista yhteistyötä Average White Bandin kanssa albumilla Benny & Us. Mainitulta pitkäsoitolta poimittiin kaksi top 40-hittiä; A Star in the Ghetto ja Get It Up. King teki paluun The Driftersin riveihin Britanniassa loppuvuodesta 1982. Hän jatkoi yhtyeen jäsenenä vuoteen 1986, jolloin sen kokoonpanossa tapahtui uudelleenjärjestelyjä. Stand by Men uudelleenjulkaisu nousi listakärkeen kolmen viikon ajaksi myös Irlannissa helmikuussa 1987. Sen myötä Kingistä tuli ensimmäinen artisti, joka oli saavuttanut Billboardin listalla top tenin joko yhtyeen jäsenenä tai sooloartistina 50, 60, 70, ja 80-lukujen aikana. Vuonna 1990 King, Bo Diddley ja Doug Lazy levyttivät hip hop-version The Monotones-yhtyeen vuoden 1958 hitistä Book of Love, joka pääsi myös samannmisen elokuvan soundtrackille. Vuonna 1998 King levytti palkitun Bobby Susserin kirjoittaman ja tuottaman lastenlevyn I Have Songs in My Pocket. Vuonna 2009 King pääsi North Carolina Music Hall of Fameen. Vuonna 2013 King konsertoi Britanniassa ja seuraavana vuonna Yhdysvalloissa raportoiduista terveysongelmistaan huolimatta. Hän menehtyi Hackensack University Medical Centerissä huhtikuun viimeisenä 2015 76 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti