The Blues Brothers on bluesia ja soulia esittävä revival-yhtye, jonka perustivat vuonna 1978 koomikot Dan Aykrod ja John Belushi osana ohjelman Saturday Night Live musiikillista sketsiä. Belushi ja Aykrod johtivat yhtyettä roolihahmoinaan leadvokalisti Joliet Jake Blues ja huuliharpisti/solisti Elwood Blues. Soittajiensa osalta yhtye koostui tunnetuista muusikoista ja se suoritti debyyttiesiiintymisensä vuonna 1978 Saturday Night Livessa. Yhtye avasi ohjelman Hey Bartenderilla ja esitti myöhemmin Soul Manin. Vielä vuoden 1978 puolella yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Briefcase Full of Blues ja soitti Grateful Deadin lämmittelijänä San Franciscossa sijainneen Winterland Arenan päättäjäisissä. Vuonna 1980 valmistunut Blues Brothersin nimikkoelokuva nostatti yhtyeen mainetta entisestään. Belushin edesmentyä vuonna 1982 yhtye jatkoi toimintaansa vierailevien solistien ja muiden yhtyeen jäsenten kera. Vuonna 1988 yhtye kokosi rivinsä maailmankiertueen merkeissä ja kymmentä vuotta myöhemmin valmistui elokuva Blues Brothers 2000. Blues Brothersin alkuna voi pitää 17. tammikuuta 1976 esitettyä Saturday Night Livessa nähtyä sketsiä. Siinä Howard Shore ja hänen All-Bee Bandinsa esittää Slim Harpon kappaleen I'm a King Bee Belushin vokalisoimana Aykrodin soittaessa huuliharppua. Kaksikko on pukeutunut mustiin, kuten The Killer Bees-sketseissään. Vuonna 1978 kitaristi Arlen Roth esiintyi Saturday Night Livessa mainitussa ohjelmassa tuolla viikolla isäntänä olleen Art Garfunkelin kanssa. Ennen varsinaista liveshowta Aykrod pyysi Rothilta ja muilta muusikoilta mahdollisuutta päästä esiinymään heidän kanssaan stagelle puvuissa, jotka tultiin myöhemmin tuntemaan niin kutsuttuna Blues Brothers-lookina. Roth opetti Belushille lyriikat kappaleeseen Rocket '88, jotta he voisivat esittää sen kyseisenä iltana. Pian Saturday Night Liven nauhoitusten jälkeen ohjelman isännillä ja muulla henkilökunnalla oli tapana vierailla Aykroydin Tunnel Blues Barissa, jonka tämä oli vuokrannut pian sen jälkeen, kun oli liittynyt ohjelman henkilökuntaan. Aykroydin ja Belushin ansiosta paikan jukebox täyttyi esimerkiksi Sam & Daven ja punkyhtye The Viletonesin musiikista. Belushi järjesti paikalle instrumentteja ja vahvistimen ja kaikilla halukkailla oli mahdollisuus päästä jammailemaan. Holland Tunnel Blues Barissa Aykroyd ja Ron Gwynne kehittivät ja kirjoittivat tarinan, josta kehittyi Blues Brothers-elokuvan käsikirjoitus. Aykroyd tutustutti Belushin bluesmusiikkiin. Se vei mukanaan ja pian kaksikko aloitti esiintymiset paikallisten bluesyhtyeiden kanssa. Nimi The Blues Brothers oli Saturday Night Live-ohjelman yhtyeen johtajan Howard Storen idea. Osaltaan yhtyeen mallina olivat Aykroydin 70-luvun alkuun ajoittuneet ajoittaiset esiintymiset Downchild Blues Bandin kanssa. Kyseessä oli eräs ensimmäisistä ammattimaisesti toimineista kanadalaisista bluesyhtyeistä. Sen olivat vuonna 1969 perustaneet veljekset Donnie ja Richard "Hock" Walsh. Kaksikko oli esikuvana The Blues Brothersin hahmoille; huuliharpisti ja kitaristi Donnie Aykroydille ja leadvokalisti Richard Belushille. Vuonna 1978 ilmestyneellä Blues Brothersin esikoisalbumilla Briefcase Full of Blues on mukana kolme kappaletta, jotka assosioituvat voimakkaasti Hock Bluesin vokalisointityyliin. Niistä I've Got Everything I Need (Almost) ja Shot Gun Blues edustavat Downchild Blues Bandin tuotantoa ja Flip Flop and Fly on alun perin Big Joe Turnerin kappale. Downchild Blues Bandin levytykset mainituista kappaleista löytyvät yhtyeen vuonna 1973 ilmestyneeltä toiselta albumilta Straight Up ja seuraavana vuonna Flip Flop and Flysta muodostui yhtyeen suosituin single. Belushin kiinnostus bluesiin syveni entisestään lokakuussa 1977 hänen ollessaan Eugenessa, Oregonissa kuvaamassa elokuvaa National Lampoon's Animal House. Paikallisessa hotellissa hän kuuli 25-vuotiasta solistia ja huuliharpistia Curtis Salgadoa. Konsertin jälkeen kaksikko keskusteli bluesista tuntikausia. Salgadon konserteissa Belushi esitti ajoittain Floyd Dixonin kappaletta Hey, Bartender. Pianisti-sovittaja Paul Shafferin myötävaikutuksella Belushi ja Aykroyd alkoivat kasata ympärilleen studiomuusikoista koostunutta taustayhtyettä. Saturday Night Liven yhtyeestä mukaan tulivat saksofonistit "Blue" Lou Marini ja Tom Malone, joista viimeksi mainittu oli soittanut Blood, Sweat and Tearsissa. Shafferin ehdotuksesta kokoonpanon täydensivät Booker T. and the MG's:in kitaristi Steve Cropper ja basisti Donald "Duck" Dunn, jotka olivat 60-luvun aikana soittaneet lähes kaikilla Stax Recordsin julkaisemilla hiteillä. Belushin myötä kokoonpanon täydensivät vielä trumpetisti Alan Trupin ja useiden bluesin klassikoiden kanssa esiintynyt kitaristi Matt "Guitar" Murphy. Yhtyeen raaka ja livemäinen soundi oli aikanaan varsin raikasta suhteessa tuolloin vallinneisiin musiikillisiin trendeihin. Esikoisalbuminsa Briefcase Full of Blues Blues Brothers nauhoitti vuonna 1978 ollessaan Los Angelesin Universal Amphitheatressa lämmittelemässä koomikko Steve Martinia. Albumi nousi Billboardin listakärkeen ja singehiteiksi siltä poimittiin top 40:ään kohonneet näkemykset Sam and Daven Soul Manista ja The Chipsin Rubber Biscuitista. Uuden vuoden aattona 1978 The Blues Brothers lämmitteli New Riders of the Purple Sagen kanssa Grateful Deadiä Winterlandin päättäjäisissä. Elokuvan myötä julkaistiin vuonna 1980 soundtrack-albumi, joka oli yhtyeen ensimmäinen studioalbumi. Cover Gimme Some Lovin':ista kohosi top 40:ään. Konsertointi soundtrackin tiimoilta alkoi kesäkuun lopussa 1980 Poplar Creek Music Theaterista. Kiertueelta julkaistiin Universal Amphitheatressa vuoden 1980 aikana nauhoitettu livelevy Made in America. Se oli yhtyeen viimeinen Belushi's Jake Bluesin kanssa nauhoittama albumi. Vuoden 1980 aikana ilmestyi myös Belushin vaimon Judith Jucklinin ja hänen ystävänsä Tino Insanan kirjoittama teos The Blues Brothers:Private, joka kertoi muun muassa taustarinan yhtyeen elokuvalle. Vuonna 1981 ilmestynyt kokoelma-albumi The Best of the Blues Brothers sisälsi aikaisemmin julkaisemattomana kappaleenaan version The Soul Survivorsin hitistä Expressway to Your Heart sekä vaihtoehtoiset liveversiot Everybody Needs Somebody to Lovesta ja King Biscuitista. Vuosien myötä Blues Brothersilta julkaistiin useita kokoelmia. Vuonna 1998 ilmestynyt brittiläinen cd-kokoelma The Complete Blues Brothers sisälsi Briefcase-albumin nauhoituksista kotoisin olleen The Lamont Cranston Bandin Excuse Moi Mon Cherin, joka oli aikaisemmin julkaistu ainoastaan Soul Man-singlen b-puolella. Belushi menehtyi viides maaliskuuta 1982 Hollywoodissa kokaiinin ja heroiinin yliannostukseen. Hänen edesmenonsa jälkeen Blues Brothers Bandin päivitetyt versiot ovat esiintyneet hyväntekeväisyys- ja poliittisissa tapahtumissa. Aykroydin kanssa ovat esiintyneet Jim Belushi ja John Goodman "Zee" Bluesin ja "Mighty Mack" McTeerin hahmoissa. Vuonna 1995 yhtye teki yhteistyötä italialaissolisti Zucchero Fornaciarin kanssa. Vuonna 1998 ilmestynyttä elokuvaa Blues Brothers 2000 kolmikko promosi esiintymällä Superbowl XXXI:ssä ZZ-Topin ja James Brownin kanssa. Jim Belushi konsertoi yhtyeen kanssa jonkin aikaa nimellä Zee Blues ja nauhoitti Aykroidin kanssa albumin Blues Brothers and Friends:Live from Chicago's House of Blues. Vuonna 2004 Chicagossa sai ensi-iltansa musikaali The Blues Brothers Revival. Se on kirjoitettu ja sävelletty John Belushin lesken ja Aykroydin luvalla. The Blues Brothersin kokoonpano, jossa Elwood ja Zee ovat mukana, konsertoi säännöllisesti House of Bluesissa Jim Belushi's Sacred Hearts Bandin taustoittamana. The Blues Brothers Band konsertoi edelleen ympäri maailmaa Steve Cropper ja Lou Marini ainoina originaalijäseninään. Solisteina ovat Bobby "Sweet Soul" Harden, Rob "The Honeydripper" Papparozi ja Tommy "Pipes" McDonnel. Joskus mukana on lisäksi Eddie Floyd. Viime vuosina Aykroyd on tehnyt radiotöitä. House of Blues Radio Houria lähetettiin Dial Global Networkissa vuoteen 2017 saakka. Viimeksi hän on toimittanut keskiviikkoiltaisin KHBT:llä lähetettävää The Sam T. Blues Revueta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti