Ronnie James Dio:Rainbow in the Dark
Ronnie James Dio lienee kaikkien aikojen laadukkain solisti melodisen heavyrockin saralla. Siksikin hänen elämäkertansa lukee suurella mielenkiinnolla. Vuonna 2009 vatsasyöpään sairastunut Dio kirjoitti elämäkertaansa viimeisiin hetkiin saakka ja teoksen viimeistelivät hänen vaimonsa Wendy ja arvostettu heavytoimittaja Mick Wall. Ensisijaisesti Dio muistetaan solistina kitaristi Richie Blackmoren Deep Purple-jäsenyytensä jälkeen perustamassa Rainbow-yhtyeessä, Ozzy Osbournen korvanneena vokalistina heavy metalin luojayhtyeessä Black Sabbathissa ja oman yhtyeensä Dion johtohahmona. Ronnie aloitti muusikonuransa jo 50-luvun lopussa sekä basistin että solistin ominaisuudessa. Hänen varhaisista bändikuvioistaan teoksella onkin tarjottavanaan ajoittain suorastaan hersyviä anekdootteja. Dion ensimmäinen ammattilaisyhtye oli Vegas Kings. Elf-yhtyeen riveissä Dio työsti kolme albumia, joiden julkaisijana oli Deep Purplen tuossa vaiheessa melkoisen tuore levy-yhtiö Purple Records. Niistä selkeästi onnistunein oli viimeisin, eli Trying to Burn the Sun. Elf soitti esimerkiksi varsin merkittävän, mutta vasta viime vuosina täysin ansaitsemansa arvostuksen saavuttaneen naisrockyhtyeen Fannyn lämmittelijänä. Elfistä muodostui Richie Blackmoren Rainbow-yhtyeen ensimmäinen ja albumin Richie Blackmore's Rainbow levyttänyt kokoonpano. Mainittu 70-luvun puolivälissä ilmestynyt pitkäsoitto sisälsi muun muassa klassikkokappaleet Man on the Silver Mountain, Catch the Rainbow ja Sixteenth Century Greensleeves, mutta Rainbown ensimmäinen kokoonpano ei keikkaillut lainkaan. Ensimmäisen lineupin muut ex-Elfiläiset saivat Dioa lukuun ottamatta lähtöpassit. Rainbown toiseen kokoonpanoon tulivat mukaan brittiläisen rockin klassikkorumpaleihin jo tuossa vaiheessa lukeutunut ja esimerkiksi Jeff Beck Groupissa vaikuttanut Cozy Powell, myöhemmin Ronnie Jamesin kanssa Dio-yhtyeessä musiikillista yhteistyötä jatkanut basisti Jimmy Bain sekä kosketinsoittaja Tony Carey. Mainittu Rainbown kokoonpano työsti kaksi albumia. Vuonna 1976 ilmestynyttä studiolevyä Rainbow Rising on pidetty jopa yhtyeen laadukkaimpana työnä sellaisten klassikkotasoisten kappaleiden kuin Stargazer ja A Light in Black ansiosta. Vuonna 1977 samaiselta Rainbown lineupilta julkaistiin tuplalivealbumi Rainbow on Stage. Vuonna 1978 muuttuneella kokoonpanolla työstetty Long Live Rock N' Roll oli menestysalbumi, joka sisältää muun muassa klassikkokappaleet Gates of Babylon ja Kill the King sekä hitiksi muodostuneen nimiraitansa. Lähdettyään Rainbowsta Dio korvasi Ozzy Osbournen Black Sabbathin solistina. Molemmat hänen leadvokalisoimansa Sabbathin studioalbumit, vuosina 1980 ja 1981 ilmestyneet Heaven and Hell ja Mob Rules olivat varsin onnistuneita ja niistä ensiksi mainitusta muodostui yhtyeen tuotannon suurin menestysalbumi. Yhtyeeseen muodostui kuitenkin kaksi leiriä. Toisen muodostivat originaalijäsenet, kitaristi Tony Iommi ja basisti Geezer Butler, toisen Dio ja Bill Wardin korvannut rumpali Vinny Appice. Dio siirtyi oman yhtyeensä johtajaksi. Appice jatkoi uuden kokoonpanon rumpalina ja basistiksi siirtyi vanha tuttu ja laadukkaaksi soittajaksi havaittu Jimmy Bain. Kitaristiksi saatiin nuori lahjakkuus Vivian Campbell Sweet Savage-yhtyeestä. Dio onnistui mainiosti vuonna 1983 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Holy Diver. Sitä seuranneet ja vuosina 1984 ja 1985 ilmestyneet pitkäsoitot The Last in Line ja Sacred Heart osoittautuivat vielä suuremmiksi menestyksiksi. Ne sisälsivät Egypt (Chains Are On):in, Rock N' Roll Childenin ja Hungry for Heavenin kaltaisia klassikkokappaleita. Dion konserteissa ohjelmistossa oli myös Rainbown ja Sabbathin tuotantoa, eli virstanpylväiksi laskettavissa olevat kappaleet Man on the Silver Mountain, Long Live Rock N' Roll, Children of the Sea sekä Heaven and Hell. Ronnie James Dion elämäkerta päättyy vaiheeseen, jossa Craig Goldy korvaa Campbellin Dion kitaristina. Teos on kirjoitettu kiinnostavasti ja myös hauskasti ja se sisältää uutta kiehtovaa tietoa myös Dion tosidiggareille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti