Kolmas nainen:Elämän tarkoitus
Kevättalvella 1991 vuosi edeltäjänsä, suurmenestykseksi osoittautuneen albumin Hyvää ja kaunista jälkeen ilmestynyt Elämän tarkoitus on keskeisimpiin suomirockin edustajiin lukeutuvan Kolmas nainen-yhtyeen viides studioalbumi. Vaikka kyseessä oli edeltäjäänsä synkempi levykokonaisuus, myös siitä muodostui varsin suosittu. Pitkäsoiton suurimpia hittejä olivat upeaa kitarismin kudoksisuutta tarjonnut albumin nimikappale Elämän tarkoitus sekä Pauli Hanhiniemen haitarinojailulla kuorrutettu Lautalla. Elämän tarkoitus-albumilla on useita raskasta kitarointia sisältäviä kappaleita, joihin lukeutuvat avausraita Ote talonkirjasta, lyriikassaan varsin tummia sävyjä maalaileva Kovalla kädellä sekä biisikaksikko Uupumusharhaa ja Pikkumies, joista kaksi viimeksi mainittua eivät ilmestymisaikanaan lukeutuneet Hanhiniemen omiin suosikkeihin albumin tuotannosta. Ensiksi mainittua hän piti tyylillisesti yhtyeelleen liian pullistelevana ja jälkimmäistä bändi ei oppinut soittamaan keikalla parhaalla mahdollisella tavalla. Elämän tarkoituksen seesteisintä antia edustaa onnistuneesti ainoastaan kitaroin säestetty Ulkopuolella ikkunan. Ei kenenkää maa -biisillä on tarjottavanaan upea teksti ja varsin onnistunut musiikillinen kokonaistoteutus. Balladimaisemmasta tuotannosta Helsinki lukeutuu sekä kitaroinnissaan että lyriikkansa kuvauksellisuudessa albumin terävimpään kärkeen. Kummankin levypuoliskon päätösraidat Pakkopaita ja Kiitti jätkät edustavat jälleen revittelevämpää osastoa, mutta intialaistyylisellä kitaroinnilla kuorrutettu Pitkin vihreätä linjaa on ajattelemisen aihetta tarjoavine teksteineen eräs albumin todellisista kultahipuista. Pitkäsoiton tuoreemman cd-version bonuskappaleina ovat Ajatuskatkoja-ep:llä vuonna 1992 alun perin ilmestynyt Havaintoja onnesta sekä vuoden 1998 satoa edustava Elämän tarkoituksen jousiversio. Hyvää ja kaunista-albumin tietynlaisen helppouden jälkeen Elämän tarkoitus oli Kolmannen naisen diskografiassa itselleni pitkään hienoinen pettymys. Muutama täytteenomainen raita albumille sisältyy edelleen, mutta parhaimmistonsa ansiosta pitkäsoitto on vuosien aikana nostanut selkeästi asemaansa Hanhiniemen, Sakari Pesolan ja kumppanien tuotannossa. Kolmannen naisen diskografiassa kolme tärkeintä albumia ovat ilmestymisjärjestyksessään silti vuoden 1989 Hikiset siivut, seuraavana vuonna ilmestynyt Hyvää ja kaunista sekä vuoden 1994 tuotantoon lukeutuva Onnen oikotiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti