Lauantain pitkä:80-luvun puolivälissä perustettu superyhtye

The Power Station oli 80- ja 90-luvuilla vaikuttanut, sekä brittiläisistä että yhdysvaltalaisista muusikoista koostunut superyhtye. Sen kokoonpanon muodostivat solisti Robert Palmer, aikaisemmin Chicissä rummuttanut Tony Thompson sekä Duran Duranin jäsenistöön lukeutuneet basisti John Taylor ja kitaristi Andy Taylor, jotka eivät ole sukua toisilleen. Niin ikään Chic-yhtyeen jäseniin kuulunut Bernard Edwards toimi The Power Stationin tuottajana ja hetken aikaa myös sen managerina. Power Stationin kakkosalbumilla Edwards korvasi John Taylorin yhtyeen basistina. Yhtye perustettiin New Yorkissa loppuvuodesta 1984, jolloin Duran Duranin toiminnassa oli pitempi tauko. The Power Station otti nimensä samannimisestä äänitysstudiosta, jossa myös yhtyeen esikoisalbumin nauhoitukset tapahtuivat. Duran Duranin toiminnan tauon aikana John ja Andy Taylor saivat idean kitaravetoisesta superyhtyeestä, jonka albumilla kunkin kappaleen vokalisoinnista vastaisi eri solisti. Chicin jäsenten  tultua mukaan he toivat yhtyeen musiikkiin tietynlaisia funkelementtejä. Solistien osalta  lähestyttiin esimerkiksi Mick Jaggeria, Billy Idolia ja Mick Ronsonia. Yhtye pyysi Palmeria vokalistiksi kappaleeseeen Communication. Kun Palmer kuuli kaksikon nauhoittaneen demon T Rexin Get It Onista, hän päätti kokeilla leadvocalseja myös mainittuun kappaleeseen. Lopulta koko albumi päätettiin nauhoittaa Palmerin kanssa. The Power Station solmi levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa. 16. helmikuuta 1985 The Power Station esitti Some Like It Hotin ja Get It Onin Saturday Night Live-ohjelmassa. Kyseessä oli ainoa kerta, jolloin Robert Palmer vokalisoi livenä yhtyeen originaalin lineupin kanssa. Maaliskuussa 1985 ilmestyi Power Stationin nimeä kantanut esikoisalbumi, jonka tuotannossa Bernard Edwardsia oli  auttanut Nile Rodgers. Pitkäsoitolta julkaistiin kolme singleä, joista Some Like It Hot nousi Billboardilla kuudenneksi ja Britanniassa sijalle 14. Get It On oli Billboardin listalla yhdeksäs ja Britanniassa se saavutti sijan 22. Billboardilla Duran Duranin Bond-tunnari A View to a Kill nousi listakärkeen. Kolmas single Communication saavutti Yhdysvalloissa sijan 34. The Power Station Video EP sisälsi musiikkivideot kolmesta yhtyeen kappaleesta. The Power Stationin yllättävän menestyksen ansiosta yhtye teki kiertueen Yhdysvalloissa esimerkiksi Paul Youngin ja Orchestral Manoeuvers in the Darkin kanssa. Robert Palmer työsti menestyksekkääksi osoittautuneen ja niin ikään vuonna 1985 ilmestyneen sooloalbuminsa Riptide, jonka levytykseen osaa ottivat Tony Thompson, Andy Taylor ja Bernard Edwards. Palmerin siirryttyä soolouralleen Power Station kiinnitti solistikseen aikaisemmin yhtyeissä Silverhead, Chequered Past ja Detective vaikuttanut solisti/näyttelijän Michael Des Barresin. Mainitulla lineupilla  Power Station teki kiertueensa ja esiintyi myös hyväntekeväisyyskonsertti Live Aidissä Philadelphiassa. Toimintaelokuvaan Commando Power Station työsti kappaleen We Fight for Love. Power Station lopetti toimintansa loppuvuodesta 1985 sen jäsenten siirtyessä muihin projekteihin. Kymmentä vuotta myöhemmin yhtye teki reunionin originaalilla kokoonpanollaan. Se kirjoitti ja sovitti uutta materiaalia, mutta John Taylor jätti yhtyeen ennen kuin uutta tuotantoa oli ehditty nauhoittaa. Tuottajan tehtävissä toimineesta Bernard Edwardsista tuli Power Stationin uusi basisti ja hän oli mukana vuonna 1996 ilmestyneellä albumilla Living in Fear. Edwardsin oli tarkoitus konsertoida yhtyeen kanssa, mutta  hän menehtyi yllättäen keuhkokuumeeseen Japanin-matkallaan. Power Station keikkaili kokoonpanolla, jonka basistina vaikutti ensiksi Guy Pratt ja myöhemmin Manny Yanes ja kakkoskitaristina Luke Morley suosion ollessa kohtuullinen. Yhtye hajosi pian tämän jälkeen. Vuonna 2002 EMI Music julkaisi sarjassaan Ten Best The Power Stationin Best of-kokoelman. Suurin osa sen kappaleista oli yhtyeen esikoisalbumilta, osa remiksattuja versioita. Living in Fearilta mukana on Taxman ja lisäksi kokoelmalle sisältyy ennen julkaisematon liveversio Dancing in the Street Hartford Civic Centeristä vuodelta 1985. Solistina sillä kuullaan Michael Des Barresia. Sekä Palmer että Thompson menehtyivät loppuvuodesta 2003. 21. helmikuuta 2005 EMI julkaisi Power Station esikoisalbumin uudelleen sen 20-vuotisjuhallisuuksien tiimoilta. Originaalin, kahdeksasta kappaleesta koostuneen albumin lisäksi mukana on useita bonusraitoja ja 40-mnuuttinen, kahdeksasta osiosta koostuva dvd. Bonuskappaleista Someday, Somehow, Someone's Gotta Pay on Michael Des Barresin leadvokalisoima.