Tiistain tukeva:Simonin ja Garfunkelin lopullinen läpimurtoalbumi

Simon & Garfunkel:Parsley, Sage, Rosemary and Thyme

Yhdysvalloissa 24. lokakuuta 1966 Columbia Recordsin julkaisemana ilmestynyt Parsley, Sage, Rosemary and Thyme on Simonin ja Garfunkelin kolmas studioalbumi, jonka  äänitykset työstettiin kolmen kuukauden aikana.  Suurimmaksi osaksi pitkäsoitto koostuu Paul Simonin akustisista kappaleista, jotka hän oli kirjoittanut edellisenä vuonna Britanniassa ollessaan. Jotkin kappaleista ovat uusia versioita Simonin esikoissooloalbumilla The Paul Simon Songbook alun perin julkaistuista raidoista. Art Garfunkel on leadvokalistina kappaleessa For Emily Whenever I Will Find Her, jonka on arveltu nimetyn runoilija Emily Dickinsonin mukaan  ja 7 o' Clock News/Silent Night on yhdistelmä päivän uutisista, jotka yhdistävät Vietnamin sotaa, ihmisoikeusliikettä ja Lenny Brucen kuolemaa ja erästä kaikkien aikojen tunnetuimmista joululauluista. Monien kriitikoiden mukaan Parsley Sage, Rosemary and Thyme oli Simonin ja Garfunkelin lopullinen läpimurtoalbumi. Sen singlekappaleista jo aikaisemmin julkaistu Homeward Bound nousi viidenneksi ja Scarborough Fair/Canticle saavutti saman listasijoituksen. Billboardin popalbumilistalla Parsley, Sage, Rosemary and Thyme nousi parhaimmillaan neljänneksi ja pitkäsoitto myi lopulta kolminkertaisesti platinaa. Nauhoituksissa duo hyödynsi ensi kertaa kasiraituria. Suuri osa albumin äänityksistä tapahtui viikon aikana kesäkuussa 1966 ja heinäkuuhun ajoittui yksi ja elokuuhun kaksi täysipainoista nauhoituspäivää. Patterns, Flowers Never Bend with the Rainfall, joka oli julkaistu jo I Am a Rock-singlen b-puolella ja A Simple Desultory Phillippic olivat kotoisin The Paul Simon Songbookilta. Kappaleista viimeksi mainitussa Simon imitoi tarkoituksellisesti Bob Dylania. Scarborough Fair on traditionaalinen balladi ja Cloudyn teemana ovat liftarin matkat Pohjois-Kaliforniassa. Urkuja instrumentaatiossaan voimakkaasti hyödyntävä The Big Bright Green Pleasure Machine edustaa lähes psykedeelistä rockia. Seesteinen 59:th Street Bridge Song (Feeling Groovy) lukeutuu albumin tunnetuimpiin raitoihin The Dangling Conversationin käsitellessä lopuillaan olevaa ihmissudetta. Parsley, Sage, Rosemary and Thymea on kuvattu Simonin ja Garfunkelin ensimmäisenä mestariteoksena. Vuonna 2003 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla pitkäsoitto saavutti sijan 2002.