Eddie and The Hot Rods on Essexissä 70-luvun puolivälissä perustettu pubrockyhtye, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1977 Britanniassa top teniin nousseesta singlestään Do Anything You Wanna Do, jonka yhtye julkaisi The Rodsin nimellä. Eddie and The Hot Rods lopetti toimintansa vuonna 1981, mutta on sittemmin koonnut rivinsä useampaan otteeseen. Solisti Barrie Masters oli ainoa kaikissa yhtyeen lineupeissa vaikuttanut jäsen vuoteen 2019 ajoittuneeseen edesmenoonsa saakka. Eddie and The Hot Rodsin perustivat vuoden 1975 aikana Canvey Islandilla aikaisemmin Lee Brilleauxin kanssa yhtyeessä The Fix soittanut kitaristi Dave Higgs, rumpali Steve Nicol, basisti Rob Steele ja solisti Barrie Masters. Toiseksi kitaristiksi tuli Pete Wall ja yhtyeen managerin tehtäviä ryhtyi hoitamaan Talk Talk -yhtyeen Mark Hollisin veli Ed Hollins. Toukokuussa 1975 yhtye sai kiinnityksen Lontooseen, Kensingtoniin lauantai-iltojen vakioesiintyjäksi. Mainittua pestiä seurasi kiinnitys the 101'ersin kanssa The Nashvilleen, jossa mainitut yhtyeet esiintyivät vuorotellen pääbändinä. Marraskuuhun mennessä Eddie and the Hot Rods oli saavuttanut siinä määrin runsaasti myönteisiä keikka-arvioita, että se solmi sopimuksen Island Recordsin kanssa. Vuoteen 1976 mennessä huuliharpisti Lew Lewis ja basisti Paul Gray olivat ottaneet Wallin ja Steelen paikat. Myös Lewis jätti Hot Rodsin yhtyeen kahden ensimmäisen singlen jälkeen. Yhtyeen uusi lineup soitti keikan Lontoon Marqueella lämmittelijänään ensimmäisen Lontoon-keikkansa heittänyt Sex Pistols. Kesän 1976 aikana Hot Rods soitti Marqueella vuoroviikoin Ac/Dc:n kanssa. Loppuvuodesta 1976 Hot Rods sai ensimmäiset listasijoituksensa ep:llä Live at the Marquee ja energisellä rocksinglellä Teenage Depression. Niin ikään Teenage Depression-nimistä esikoisalbumia seurasi toinen ep Live-at the Sound of Speed, jolla vierailleesta The Kursaal Flyers-yhtyeen Graeme Douglasista tuli myöhemmin Hot Rodsin pysyvä jäsen. Douglasin myötä Hot Rods siirtyi radiosystävällisempään soundiin. Single Do Anything You Wanna Do nousi brittilistalla jopa yhdeksänneksi elokuussa 1977 ja sitä seurasi The Rods-nimeen siirtyneen yhtyeen kakkosalbumi Life on the Line. Elokuussa 1977 The Hot Rods soitti Readingin festivaaleilla ja esiintyi samana vuonna Yhdysvalloissa The Ramonesin ja Talking Headsin kanssa. Loppuvuodesta 1977 Hot Rods teki lyhytkestoista yhteistyötä MC 5:n solistin Rob Tynerin kanssa nimellä Rob Tyner & The Hot Rods. Seuraavana vuonna The Hot Rods konsertoi Kanadassa. Alkuvuodesta 1979 The Hot Rods julkaisi kolmannen albuminsa, täyteläisempää studiosoundia hyödyntäneen pitkäsoiton Thriller, josta kuitenkin muodostui kaupallisessa mielessä pettymys. Island Records pudottikin Hot Rodsin samaisen vuoden aikana. Uusi levytyssopimus somittiin EMI:n kanssa elokuussa 1979. Mainitulle yhtiölle yhtye levytti albumin Fish n' Chips uuden basistin Tony Cranneyn kanssa, mutta lopetti toimintansa vuonna 1981.
Grayn ja Douglasin jätettyä Hot Rodsin ensin mainittu liittyi The Damnediin. Masters lyöttäytyi yhteen The Inmatesin kanssa. Ed Hollis työskenteli esimerkiksi The Damnedin, Elvis Costellon ja Stiff Little Fingersin kanssa. Nicol liittyi One The Juggleriin. Vuonna 1984 Masters ja Nicol kasasivat The Hot Rodsin uudelleen Cranneyn ja uuden kitaristin Warren Kennedyn kanssa. Mainittu lineup levytti singlen Fought for You. Livenä nauhoitetulla minilp:llä One Story Town Cranneyn paikan otti Russ Strutter, mutta vuonna 1985 Hot Rods lopetti jälleen toimintansa. Vimeisimmässä kokoonpanossa mukana ollut Tex Axile liittyi Transvision Vampiin. Vuonna 1992 Mastersista, Nicolista, Higgsistä ja Graystä koostunut yhtyeen legendaarinen kokoonpano teki kiertueen Euroopassa. Higgs jätti Hot Rodsin kiertueen jälkeen ja hänen paikkansa otti Dr. Feelgoodin Steve Walvyn. Toinen Feelgoodin jäsen Gordon Russell oli myös mukana lineupissa, mutta hänen paikkansa otti Manfred Mann's Earth Bandissa vaikuttanut Mick Rodgers. Vuonna 1994 Hot Rods levytti albumin Gasoline Days, jonka japanilaisyhtiö Creative Man julkaisi kahta vuotta myöhemmin. Uusi vuosituhat koki uuden Hot Rodsin kokoonpanon, johon Mastersin lisäksi kuuluivat rumpali Simon Bowley, basisti Dipster Dean ja kitaristi Gary Loker. Vuonna 2001 Dr. Feelgoodin, The Hamstersin ja John Otwayn kanssa tehdyn ja 80 konsertista koostuneen Naughty Rhythms -brittikiertueen jälkeen Otway-yhtyeen Richard Holgarth täydensi Hot Rodsin lineupin. Pian tämän jälkeen Gary Loker jätti yhtyeen. Vuonna 2005 yhtye levytti albumin Better Late Than Never ja valmistautui 30-vuotisjuhlakiertueelleen. Vuonna 2006 Hot Rodsista tuli Chris Taylorin myötä jälleen viisimiehinen ja se levytti albumin Been There Done That. Kyseinen kokoonpano esiintyi nimellä Eddie and The Hot Rods ja saavutti uutta suosiota kiertueillaan Euroopassa ja Japanissa. Vuosien 2006 ja 2014 välillä yhtye teki myös viisi suosittua kiertuetta Yhdysvalloissa. Alkuvuodesta 2018 Hot Rods ilmoitti vetäytyvänsä kiertueista pääesiintyjänä. Maaliskuussa 2019 yhtye soitti Britanniassa Stiff Little Fingersin lämmittelijänä. 13. huhtikuuta 2019 Hot Rods soitti yksittäisen juhlakonsertin Done Everything We Wanna Do o2 Academyssä, Islingtonissa. Mukana olivat vanhat jäsenet Lew Lewis, Paul Gray, Steve Nicol, Graeme Douglas, Warren Kennedy, Chris Taylor, Tony Cranney, nykyiset jäsenet (Richard Holgarth, Simon Bowley, Dipster) ja erikoisvieraat Captain Sensible (The Damned), Leigh Heggarty (Ruts DC), Duncan Reid (The Boys), Dennis Greaves ja Mark Feltham (Nine Below Zero) ja JC Carroll (The Members), jotka kaikki liittyivät johtohahmo Barrie Mastersin seuraksi stagelle. Masters menehtyi yllättäen toinen lokakuuta 2019 63 vuoden iässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti