Yes:Time and a Word
Heinäkuussa 1970 Atlantic Recordsin julkaisemana ilmestynyt Time and a Word on brittiläisen progeyhtyeen Yesin toinen studioalbumi. Se nauhoitettiin useita kuukausia yhtyeen esikoisalbumin julkaisun jälkeen ahkeran keikkailun välillä. Debyyttinsä tavoin myös Time and a Wordilla Yes jatkoi originaalikappaleidensa ohessa pop, jazz ja folkartistien tuotannon coverversiointia. Suurella osalla albumin kappaleista kuultiin pientä, vaski- ja jousisoittajista koostunutta orkesteria. Kitaristi Peter Banks vastusti orkesterin hyödyntämistä albumilla ja kiristyneiden välien vuoksi hän sai lähteä Yesistä kevään 1970 kiertueen ja albumin julkaisun välillä. Banksin paikan otti Steve Howe. Muilta osin yhtyeen tuonaikaisen kokoonpanon muodostivat solisti Jon Anderson, basisti Chris Squire, rumpali Bill Bruford ja urkuri Tony Kaye. Time and a Word nousi Yesin albumeista ensimmäisenä brittilistalle saavuttaen sijan 45. Kriitikoiden keskuudessa ristriitaisen vastaanoton saanut albumi jäi Yhdysvalloissa vaille listamerkintää. Vuonna 2003 Time and a Wordista julkaistiin remasteroitu ja useita ennenjulkaisemattomia bonuskappaleita sisältänyt versio. Albumin nauhoitukset käynnistyivät loppuvuodesta 1969 Lontoon Advision -studioilla. Tuottajana toimi Tony Calton ja ääni-insinöörinä Eddy Odford, jonka osuus yhtyeen tuottajana ja livemiksaajana osoittatui varsin merkittäväksi. Yesin esikoisalbumin tavoin Time and a Word koostui kahdeksasta kappaleesta, joista kaksi oli coverversioita. Orkesterisovitukset olivat Tony Coxin kirjoittamia. Time and A Wordin kuusi originaalikappaletta on kreditoitu Andersonille joko Squiren tai Andersonin The Warriors-yhtyeen aikaisen bänditoverin David Fosterin kanssa. Yes-elämänkerturi Dan Hedgesin mukaan albumin tekstit käsittelivät esimerkiksi elämää ja tulevaisuutta. Ensimmäinen covereista on näkemys yhdysvaltalaisartisti Richie Havensin kappaleesta No Opportunity Necessary, No Experience Needed. Sen avaava orkestraatioteema on Jerome Morossin vuoden 1958 lännenelokuvasta The Big Country. Albumin toinen lainakappale on Stephen Stillsin ohjelmistosta poimittu Everydays. Omaa tuotantoa edustavista biiseistä The Prophet lainaa brittiläisen säveltäjän Gustav Holtsin teemaa The Planetsista. Yesin tuleva kitaristi Trevor Rabin diggasi kappaletta Sweet Dreams siinä määrin runsaasti, että se pääsi mukaan Yesin vuoden 1984 kiertueelle. Nimikappaleessa Time and a Word Fosteria kuultiin akustisessa kitarassa. Yesin Advision-studioissa nauhoittama kappale Dear Father jäi pois Time and a Wordilta. 21. ja 22. maaliskuuta 1970 Lontoon Queen Elisabeth Hallissa soittamissaan konserteissa Yes esitti Time and a Wordin lähes kokonaan. Jälkimmäisessä osuudessa mukana oli 20-henkinen orkesteri. Albumin nimikappale ilmestyi singleformaatissa jo maaliskuussa ja Sweet Dreams kesäkuussa 1970. Listamerkinnästään huolimatta Time and a Word ei myynyt Yesin debyyttiä paremmin. Vaikka albumi sai kriitikoiden taholta ristiriitaisen vastaanoton, esimerkiksi New Musical Expressin Roy Carr laati albumista innostuneen arvion sen ilmestymisvuoden elokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti